Senegalissakin pääsee safarille

Afrikkalainen sananlasku sanoo: itäisessä Afrikassa ovat eläimet, läntisessä Afrikassa ihmiset. Safareille kannattaa siis suunnistaa itäiseen Afrikkaan. Olen lähdössä pian Etelä-Afrikkaan ja parhaat safarit olisivat tietysti idässä eli Krugerin lähistöllä. Olemme kuitenkin ostaneet liput Kapkaupunkiin ja matkamme kestää vain 10 päivää joten haikein mielin joudumme ehkä kuitenkin hylkäämään safarihaaveet, kaikkea ei kannata ahnehtia kerralla. 
Tämä päätös sai minut muistelemaan Senegalin safaria viime vuonna.
Ensin on tosin todettava, että koska Senegal sijaitsee siellä lännessä niin se ei ole mikään safareiden eldorado. Eläimiä on siellä vähän johtuen peltojen raivauksesta ja eroosiosta. Tällekin Fathalan suojelualueelle jonne safarimme suuntautui oli eläimiä tuotu muualta Afrikasta.

Lähdimme safarille Gambiasta aamuvarhaisella. Ensin oli ajettava lauttasatamaan Gambia-joelle. Joki on suistossa jokseenkin leveä, joten joen ylitys Banjulista toiselle puolelle Barraan tapahtui autolautalla. Tämä lautta oli ehkä koko päivän kohokohta - tai toinen niistä - palasimmehan tällä samaisella lautalla illalla.
Kaikki mitä kuvitella saattaa ja sellainenkin mitä ei edes osaisi kuvitella lastattiin mukaan. Oli nyyttiä ja nyssäkkää, purkkia ja pussukkaa, eläviä eläimiä, dieselin katkua ja ahtautta. Kakkujen- ja vedenmyyjät pujottelivat ahtailla portailla ihmisten välissä. Huudot ja kehoitukset kaikuivat.

Vastarannalla oli jo autojono odottamassa.

Lautta oli kuitenkin ensin tyhjennettävä.

Kesti aikansa ennen kuin pääsimme vastarannalla taas pikkubussiin, myös Senegalin rajalla oli odoteltava. Opas oli varmasti kymmenen kertaa varmistanut, että meillä tosiaan oli passit ja keltakuumerokotustodistukset mukana, aina kuulemma joku ryhmästä unohti ja pahimmassa tapauksessa tällainen unohtelija joutui jäämään rajalle. Meillä kaikilla oli kuitenkin dokumentit kunnossa ja ajoimme pysähdyksittä reservaattiin.
Reservaatissa siirryimme sitten kahteen maastoautoon, kävellen eteneminen puistossa oli kiellettyä. Jotkut ihmiset haluaisivat tehdä omatoimisafareita, otaksuisin kuitenkin, että monen vuoden kokemus alueella takaisi sen, että kuljettaja ja/tai opas löytää eläimet parhaiten. Sitäpaitsi haluan keskittyä eläimiin ja valokuvaukseen enkä ajamiseen.

Kirahveja nähtiin yhteensä kolme.

Kirahvit tuijottelivat meitä kosteilla, suurilla silmillään akaasiapuiden välistä matkan päästä. Pitkät kaulat huojuivat vähän, jäsenet olivat sirot ja liikkeet hallitut.

Meillä oli onnea, näimme kaikki eläimet jotka yleensä olivat nähtävissä. Esimerkiksi suuria kissaeläimiä ei tästä puistosta löydy lainkaan.
Sen sijaan löytyi kyllä kafferipuhveleita mahtavine sarvineen.

 Sarvikuono oli reservaatin ainoa yksilö. Se oli hiljakkoin ärsyyntynyt kaverikseen tuodusta naaraasta ja tappanut sen. Sarvikuonojen näkö on olematon, mutta kuuloaisti hyvä, miksiköhän se oli naarasta luullut hyökätessään. Se sai nyt tyytyä villisikojen seuraan, itse asiassa sarvikuonot ovat aikamoisia erakkoja.

Ruoho ja puut olivat kuivia ja oksat  iskivät kipeästi ajaessamme ohi. Seeprat ja porsaat laidunsivat yhdessä, saimme kivuta autosta savannille ja tarkastella niitä lähempää. 
Keihäsantilooppi rouskutti tyytyväisinä lehtiä ja jäi viisaasti puiden suojaan.

                                          Termiittikeko

Safaripuiston porttien ulkopuolella saattoi myös ruokailla. Näin teimmekin ja lähdimme sitten paluumatkalle Gambian puolelle. Safarimme oli siis tällainen minisafari millä ei ollut edes mahdollisuutta nähdä "viittä suurta". Safari oli kuitenkin  onnistunut sikäli, että olimme yhyttäneet kaikki eläinlajit joiden näkemiseen oli mahdollisuus. 
Lautalla oli palaamassa myös vuohenkasvattaja yhteensidottuine vuohineen, lieneekö ollut myymässä niitä. Takaisin ne kuitenkin tulivat.

Seuraa Fammon vaeltelua myös Instassa ja Facebookissa.