Estoril vai Cascais?

Lissabon on nykyisin erittäin suosittu kaupunkikohde ja onhan siellä toki paljon nähtävää ja koettavaa. Mikäli päättää lähteä kaupunkilomalle Lissaboniin  niin kaipaa ehkä suurkaupungin vastapainoksi myös vähän  rantaelämää. Eipä hätää, Lissabonin lähellähän on kilometreittäin kaunista hiekkarantaa, itse asiassa aluetta Lissabonista länteen kutsutaan Portugalin Rivieraksi ja se on kesäisin erittäin suosittu virkistäytymispaikka. Alueelle vie autotie ja junarata, kumpikin kulkee pitkin merenrantaa. Paikallisjunalla lähdettäessä Cais do Sodrén asemalta lähimpänä, eli noin 20 kilometrin päässä sijaitsee Estoril, sitten Cascais ja kauempana vielä Sintra. Pähkäilimme ennen matkaamme minne kannattaisi majoittua ja valitsimme sitten Estorilin koska asunto siellä vaikutti niin mukavalta.

Estorilin suurin nähtävyys on varmaankin sen Casino http://www.casino-estoril.pt/ jota on käytetty inspiraatiolähteenä Bond-filmissä Casino Royal.

Uhkapelien lisäksi siellä on yli 1000 peliautomaattia johon rahansa tuhlata. Kasino on toiminut viime vuosisadan alusta alkaen ja on Euroopan suurin. Se on valtiolle hyvä tulolähde, Estoril Sol-yhtiö on maksanut valtiolle 98 miljoonaa euroa luvasta vuosituhannen alussa, lupa raukeaa  vuonna 2020. Lisäksi yhtiö maksaa valtiolle puolet voitoistaan. Rakennuksia ympäröivät rehevä puisto suihkulähteineen ja kukkaistutuksineen.

Ehdottomasti  näyttävin rakennus Estorilissa on kuitenkin linnamainen Forte da Cruz, talo on alunperin rakennettu linnoitukseksi rannikon suojaksi. Sittemmin taloa käyttivät Portugalin kuninkaalliset kesänviettopaikkanaan, talon alapuolella aukeaa Tamarizin kaunis hiekkaranta. Nykyisin talossa järjestetään kesäaikaan häitä, illallisia ja muotinäytöksiä. Itse asiassa yritin vähän googlata mitä  häät maksaisivat, mutta sen saisi selville vain ottamalla yhteyttä omistajaan.

 

 

 

Estoril kasinoineen kuuluu olevan jetsetin temmellyspaikka, mutta meidän asuntomme ei sijainnut aivan Estorilin keskustassa vaan pari pysäkkiä Lissaboniin päin. Sieltäkin löytyi rantaa, kauppoja, ravintoloita ja Pedra do Salin meriensuojelukeskus, siis kaikki normaalit palvelut rantalomaa silmällä pitäen.

Entäs sitten  Cascais? Estorilin keskustasta on tähän vanhaan, tunnelmalliseen kalastajakylään kävelymatka, paitsi kalastajia sieltä löytyy myös vanhoja, ajan patinoimia, kivettyjä katuja, uniikkeja, pieniä putiikkeja, leipomoita, trendikkäitä kahviloita, taidemuseoita, mahtava linnoitus ja pienvenesatama.

 

Basaltista tehty Citadela-linnoitus rakennettiin 1500-1700-luvulla suojaamaan Estorilin rannikkoa ja se on ainoita rakennuksia jotka pelastuivat vain vähäisillä vaurioilla vuoden 1755 maanjäristyksestä ja hyökyaallosta.

Portugalin kuninkaat mieltyivät linnoitukseen sillä seurauksella, että 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa sitä käytettiin kuninkaallisten kesänviettopaikkana. Nykyisin osasta linnoitusta on tehty ylellinen hotelli ja osa on taidekeskuksen hallussa.  Alueella toimii myös laadukas taverna.

Linnoituksen takana on kalastajaveneiden jatkeena laaja pienvenesatama, sieltä löytyy myös Santa Martan  20 metrin korkeuteen kohoava sinivalkoraidallinen majakka. Majakassa voi vierailla ja sen yhteydessä toimii myös majakkamuseo.

 

Kaupugintalon aukiolla komeilee 1300-luvulla hallinnut Pedro I, lempinimeltään Julma. Tämän Pacos do Concelhon keramiikkaiset azulelaatat pyhimyksenkuvineen ovat talon nähtävyys. Taloon pääsee myös sisälle. Itse asiassa sisällä on museo mikä on maksuton.

Linnoituksen alueella sijaitsee paitsi taidekeskus myös kylpylä jossa hoitojen ohella voi uida altaassa, uima-altaita kun on vain suurimpien hotellien yhteydessä. Tämä olikin lähinnä ainoa asia josta alueelle tuli miinusta. Rannalla nimittäin tuuli useana päivänä, eikä silloin uiminen meressä huvittanut. Sen sijaan surffarit olivat aivan innoissaan, heitä olikin rannoilla runsaasti.

Kumpi siis on parempi lomanviettopaikka Estoril vai Cascais. Sillä ei ole kauheasti väliä koska etäisyydet ovat lyhyitä, mikäli ei jaksa kävellä voi aina hurauttaa matkan paikallisjunalla. Ehkä ensi kerralla kokeilen kuitenkin asumista Cascaisissa ja uima-altaallisessa hotellissa.

 

Seuraa Fammon vaeltelua myös Instassa ja Facebookissa

 

Reksaari – Selkämeren hieno luontokohde

Toukokuun yllättävä ja pitkään kestävä lämpöaalto saa halajamaan merelle ja tietysti myös  vehreisiin saariin. Rauman edustalla on kolme saarta joissa on mahdollista retkeillä, joihin  on mahdollista saada kuljetus ja joissa on mahdollista myös yöpyä; Kylmäpihlajan majakkasaari, Kuuskajaskari ja Reksaari.

Viikolla kävimme monen vuoden tauon jälkeen katsomassa miltä näyttää vanhalla kalastajatilalla 300 hehtaarin Reksaaressa. Tämä saari on tarkoitettu retkeily-ja virkistyskäyttöön ja on hoitanutkin kunnialla kyseistä virkaa jo 1700-luvulta saakka

Yllättävät helteet olivat tosiaankin yllättäneet, Reksaaren tiloja vasta kunnostettiin kesää varten. Vaikka vierailijoita oli jo käynyt runsaasti edellisenä viikonloppuna niin esimerkiksi kahvila ei vielä ollut avannut oviaan. Saarella voi retkeillä, paistaa vaikka makkaraa tai kiertää kuntopolkuja. Lapsille on leikkipaikka ja uimarantakin löytyy. Mikäli omat eväät eivät olisi sattuneet tulemaan mukaan saa kesäkuussa jo kahvilastakin murkinaa. Mikäli haluaa viettää saarella pidemmän ajan niin sekin onnistuu, 50-60 euron hintaan voi vuorata mökin, aitan tai kokonaisen torpan ja fiilistellä miltä tuntuisi elää luonnon helmassa viime vuosisadan maalaisidyllissä. Alueen saunaa haukutaan Suomen parhaaksi, en ota kuitenkaan tähän väitteeseen kantaa koska en ole kyseistä saunaa vielä päässyt kokeilemaan.

Me kulutimme iltapäivän luontopolulla joka on erittäin monipuolinen, matkan varrella luonto näyttää monimuotoisuutensa vaihdellen korpimetsästä suomaisemaan ja edelleen vehreisiin lehtotunnelmiin. Matkan varrelta löytyy myös muinaishauta ja pirunpelto.

 

Satavuotias siperian lehtikuusi matkan varrella – sitä ei voinut olla huomaamatta.

 

Eksymään tuskin pääsee, luontopolku on merkitty huolellisesti keltaisin täplin.

 

Tämä ei ole aivan tavallinen kiviröykkiö vaan yli 1000 vuoden ikäinen muinaishauta. Röykkiö sijaitsee keskellä metsää, mutta aikoinaan se on ollut meren rannalla.

Vanha on myös pirunpelto,

Samana päivänä saarelle oli saapunut viisi lammasta Ahvenanmaalta. Ne totuttelivat uuteen elinympärisyöönsä mehevän kasvillisuuden parissa.

Alueella on sijainnut neljä kalastajatorppaa, niistä on vielä jäljellä Rohelan torppa. Sitäkin voi vuokrata 50 euron korvausta vastaan ja siirtyä hetkeksi 1800-luvun tunnelmiin.

Rohelan torppa

 

Reksaari – Selkämeren hieno luontokohde

Koska kevät tuli ryminällä olivat kaikki puutkin jo kukassa.

Grillikeskus odotteli grillaajia.

Miten tähän kesäparatiisiin sitten pääsee?

Alueella on laituri 20-25 huviveneille. Aikaisemmin tälle luontosaarelle pääsi helposti myös vesibussilla, mutta nyt ollaan taksiveneen varassa jollei muuta kuljetusta löydy. Saareen kulkee nopea Rib-vene, lähtö on Merijakamon laiturista ja hinta 25 euroa/henkilö.

 

Mikäli olet kiinnostunut myös Kylmäpihlajan majakasta niin voit lukea siitä tästä postauksesta   Kylmäpihlajan majakkasaari

 

Seuraa Fammon vaeltelua myös Instassa, sivulla blogit.fi jaFacebookissa

 

Kap Verde

Sal-saaren nähtävyyksiä

Mitä löytyy Salin saarelta? Hiekkaa ja palmuja, huomattavasti enemmän hiekkaa kuin palmuja.  Saari on vain kolmisenkymmentä kilometriä pitkä ja kuivin siitä kymmenen saaren rykelmästä jotka muodostavat Kap Verden valtion. Saarista 9 on asuttuja ja se kymmenes saari, Santa Luzia nimeltään on luonnonsuojelukohde.

Turismi on näillä saarilla kovassa nousussa, tänä vuonna odotetaan 400.000 turistia ainoastaan Salille, mikä toteutuneekin. Sesonki on jaettu kahteen osaan talvi- ja syyskauteen. Kesällä saarilla on turhan kuumaa.

Turistit ovat vallanneet kaksi saarta, Salin ja Boavistan, varmaankin koska näillä saarilla on kilometreittäin valkoista hiekkarantaa turkoosin veden kontrastina. Muillekin saarille pääsee, mutta kulku on hieman hankalaa koska pitäisi lentää eivätkä lennot ole ihan halpoja. Laivallakin pääsee niille saarille joilla ei ole lentokenttää, mutta laiva kulkee milloin kulkee. 

Kap Verde on Afrikkaa, se sijaitsee noin 450 kilometrin päässä Senegalin rannikolta. Tosin täytyy sanoa ettei siellä oikein tunne olevansa Afrikassa, tähän lienee syynä Kap Verden historia Portugalin alusmaana. 

Kap Verden saaret olivat asuttamattomat kun portugalilaiset ”löysivät” ne lukemattomilla löytöretkillään. Ensimmäiset asukkaaat asettuivat taloksi 1462 ja pian sen jälkeen alkoi orjien tuonti Afrikasta. Saaret olivat hyvä välilastauspaikka matkalla Amerikkaan. Orjakauppaa kesti aina vuoteen 1854 ja väestöstä näkyy, että he ovat herkullinen sekoitus afrikkalaista ja eteläeurooppalaista ulkonäköä. Saarien virallinen kieli on portugali, mutta asukkaat puhuvat keskenään kreolia, mikä puolestaan on sekoitus eri kielistä. Heti tulivat tutuksi kreolitervehdys ola ja hyvästely txau.

Vuosien saatossa saarien asukkaat ovat kärsineet nälänhädistä, taudeista, tulivuorenpurkauksista, merirosvoista, raskaasta verotuksesta ja työttömyydestä. Saarille on kuljetettu rangaistusvankeja ja saaria on käytetty portugalilaisten varastoina.

Kap Verde itsenäistyi vihdoin vuonna 1975, sai sitten oman predidenttinsä ja hallituksensa.  Kap Verden nykyinen presidentti on nimeltään Jorge Carlos Fonseca.  Varmaankin entisestä siirtomaastatuksesta johtuen  EU on  suonut saarille erityisaseman.

 Palmu taitaa olla saaren yleisin kasvi.

Ja valkoista hiekkaa riittää

Salilla on kolme kaupunkia, saaren keskivaiheilla sijaitsee Espargos, joka on maan hallinnollinen kaupunki ja länsirannikolla lähellä Espargosta sijaitsee satamakaupunki Palmeira.

Turismi ja kaikki hotellit sijaitsevat saaren eteläosassa Santa Mariassa ja sen lähistöllä. Santa Maria on vanha kalastajakylä joka on kokenut uuden nousun ja kukoistuksen turismin myötä. Sen rakennukset ovat iloisen värikkäitä tai pastellinvärisiä ja palveluita löytyy joka lähtöön.

Anna otsikko

 

Kaupungissa on laituri josta suolalaivat aikaisemmin lähtivät maailmalle.

Nykyisinkin laituri on ahkerassa käytössä, kalastajat tuovat sinne saaliinsa myytäväksi, sieltä lähtevät veneet urheilukalastusta ja sukellusta varten.

Saaliiksi tuli ainakin tonnikalaa, sardiineja ja makrilleja 

Simpukankuorien pesua

Lähdettäessä Santa Mariasta pohjoiseen saadaan ajaa Espargosiin asti päällystettyä tietä. Paitsi jos lähtee jeepillä niinkuin me niin off-road on yllättäen varsin kuoppainen.

Murdeirasta näkyy leijonavuori. Tosin vain puolet kyläläisistä näkee vuoressa leijonan, toinen puoli vannoo vuoren muistuttavan elefanttia. Riippuu ehkä mistä päin vuorta tarkastelee.

Afrikassa kun ollaan niin ehkä kuvittelee näkevänsä villieläimiä. Turha toivo, niitä ei Kap Verdestä löydy, Kap Verden ikioma big five on hevonen-lehmä-koira-kissa -vuohi. Nämä kaikki tulivatkin matkan varrella tutuksi. Bonuksena näimme aasin ja haikaran.

Kap Verden saaret taiteilijan ikuistamana

Palmeiran satama. Se on nykyisin ainoa paikka suuremmille laivoille.

Palmeirasa toimii myös vedenpuhdistamo; merivedestä valmistetaan juomavettä.

Palmeirasta pohjoiseen voi ihastella laavakiven muodostamaa laguunia jossa saaren asukkaat viettävät kuumia kesäpäiviä

Laguunin vieressä on samaisen laavakiven muodostama syvä onkalo Blue eye – sininen silmä. Kun aurinko paistaa tietystä kulmasta tähän kivenonkaloon näkyy vedessä sinisenä tai turkoosina loistava ”sininen silmä”. Myös uiminen tässä onkalossa on sallittua.

Saaren hallinnollinen kaupunki on Espargos. Kaupungin laitamilla levittäytyy favelan lohduton aaltopeltirivistö. Työttömyysprosentti on korkea, noin 50% ja osa asukkaista on rutiköyhiä. 

Kaupungin lähellä sijaitsee myös kasvitieteellinen puutarha. Täällä maa on viljavampaa ja kaikenmoista pystyy viljelemään – ainakin teoriassa. Kaikki mitä me näemme on kuivunutta ja räytynyttä. Kuulemma muilla saarilla harjoitetaan enemmän maanviljelyä ja osa kansasta saa siitä elantonsa. Viljelykasveina ovat hedelmät ja vihannekset.

Espargosta löytyy pankkeja, ravintoloita ja ostoskeskus.

Salilta löytyy myös autiota hiekkaerämaata. Ympärillä on vain hiekkaa ja väreilevää kuumuutta ja kun katsoo horisonttiin niin mitä ihmettä – vettä! Jos näet tässä kuvassa vettä niin takuuvarmasti se ei ole välkkyvä järvi vaan kangastus. Vettä täältä ei löydy ennen merenrantaa, mutta  vankila löytyy. Salilla tuskin vankilaa tarvittaisiin, mutta pääsaarelta Santiagosta tuodaan vangit tänne keskelle erämaata.

Saaren itärannikolla sijaitsee Pedra de Lume, sinne perustettiin suolakaivos  vanhaan tulivuorikraateriin 1800-luvun alussa, siitä on tietysti saarikin saanut nimensä. Nykyisin suolaa tuotetaan vain omiin tarpeisiin. Jäljellä on kuitenkin kaivosrakennelmat ja suuret suola-altaat. Ne muuten hohtavat kauniisti pastelliväreissä, yksi vaaleanpunaisena.

Keskellä aluetta on suolajärvi johon voi pulahtaa terveyskylpyyn.. Vedessä on niin paljon suoloja, että se kelluttaa.

Alueelle on pääsymaksu 5,50€ ja mikäli haluaa huuhdella itsestään suolakerroksen uinnin jälkeen voi käydä suihkussa 1 euron hintaan.

Euro on saarella käypää valuuttaa, virallinen valuutta on escudo, mutta kaikki hinnat ilmoitetaan euroissa, joten rahaa ei kannata vaihtaa viikkoa tai paria varten.

Kenelle Kap Verde matkailukohteena  sitten sopii? Itse asiassa jokaiselle joka ymmärtää, että Sal on vielä kehittyvä turistikohde, eikä siltä voi vaatia samanlaista palvelutasoa kuin mihin on  vaikkapa eurooppalaisissa kohteissa tottunut. Saatavana on kuitenkin myös viiden tähden all inclusive resorteja joista ei palveluja puutu, mutta myös vaatimattomampaa majoitusta. Asukkaat itse asuvat usein taloissa joista puuttuu niin pesukoneet kuin jääkaapitkin. Juuri nyt on varmaankin paras aika tutustua saareen ennenkuin se todellakin muistuttaa täyteen ahdettua turistikeskusta.