Budjettiyhteenveto bussimatkalta Keski-Aasiaan

Raha kiinnostaa aina ja kun matkailee maissa minne eivät matkatoimistotkaan kovin paljon tee matkoja niin toki hintataso Keski-Aasiassa kiinnostaa.  Tietysti  pidemmällä matkalla on myös mielenkiintoista tietää pitikö alkuperäisbudjetti.

Voin tietenkin  avata kustannuksia vain omalta osaltani  ja vain etapilta Helsinki- Osh jonka olin mukana. Aikaa kului neljä viikkoa.

 

Kaikki tämän postauksen kuvat  (paitsi ruoka) ovat katutaidetta Almatysta, Kazakstanista.

Pelkät matkakustannukset Helsingistä Oshiin Venäjän ja kaikkien muiden  stan-maiden paitsi Turkmenistanin kautta olivat bussin osalta 830€ ja lentojen osalta (Osh-Moskova-Helsinki) 230€.

Mikäli jotakuta kiinnostaa koko bussimatka Salosta Bangkokiin, niin se kustansi 1900€ ilman  Tiibetiä ja Tiibetin Juna-lentojen kanssa 2500€.

Opppaita ei käytetty Venäjällä eikä Kazakstanissa, mutta muissa maissa oli jokaisessa oma paikallisopas joka kuljetti meitä nähtävyyksissä, auttoi hotellin etsimisessä ja ehdotti ja varasi ruokapaikkoja tarvittaessa. Oppaat olivat erittäin kielitaitoisia, ammattitaitoisia ja mukavia, heitä kannatti hyödyntää. Varsinkin Tadzikistanin opas oli varsinainen organisaattori, joka käden käänteessä järjesti nopean tullauksen tai halutun kiertokäynnin. Lisäksi oppailta sai paljon yleistietoa maista, ensin virallista tietoa ja hieman propagandaakin ja jään sulattua saimme  off records myös oppaiden omia kokemuksia ja mielipiteitä.

Kaikkien oppaiden palkkiot tulivat maksamaan yksittäiselle matkaajalle 50€.

 

Yöpyminen oli  matkan toiseksi kallein menoerä. Yövyimme tavallisesti keskitasoisissa hotelleissa, toisinaan paremmissa. Esimerkiksi Almatyssa satuin saamaan upean sviitin.

Majoitus oli omavalintainen, jokainen sai yöpyä periaatteessa niin hyvässä hotellissa minkä löysi ja missä seurassa halusi. Usein hotellitkin olivat niin pieniä tai jo varattuja ettei noin kolmeakymmentä vuodetta läytynyt samasta paikkaa. Minun huoneessani yöpyi kaksi tai kolme matkailijaa ja hintahaarukka oli 15-30 euroa yöltä. Halvin oli viimeinen yö jonka vietin yksin ja lähdin lentokentälle jo pikkutunneilla. Neuvottelin nimittäin huoneen kympillä.

Kolmekymmentä yötä kustansi yhteensä  noin 600 €.

Matkalla tarvittiin kolme viisumia, Venäjän, Tadzikistanin ja Uzbekistanin.

Venäjän kuukauden viisumi maksaa 78€, tosin minä otin vuosiviisumin joka maksaa 142€, Tadzikistanin viisumin saa sähköisesti 50:llä dollarilla (44€). Uzbekistanin viisumikin oli sähköinen ja maksoi 20 dollaria, (17,60). Siihen oli kuitenkin hankala liittää valokuvaa. Joulukuussa koko viisumi poistui suomalaisilta. Meidän osaltamme vain aivan liian myöhään.

Syödäkin toki  täytyi. Aamiaiset kuuluivat aina hotellihintaan ja olivatkin tavallisesti riittäviä joskus jopa yllättivät runsaudellaan. Tavallisemmin hotelleissa oli noutopöytä, toisinaan pöytääntarjoilu. Hauskin aamiainen oli jättilautasellinen mannavelliä, voileivät ja tee valmiiksi päytään katettuna, joten kauheasti ei kehdannut nirsoilla.

 

 

 

 

 

 

Matkan varrella syötiin usein tienvarren kuppiloissa rekkamiesten kanssa. Valikoima niissä oli rajoitettu, eikä aina edes ymmärtänyt ruokalistasta mitä oli tarjolla. Keitto oli aina varma valinta, kaalikeitto, borsch tai seljanka erilaisten piirakoitten kera on idässä maukasta. Näissä tienvarsikuppiloissa ruoka juomineen maksoi 2-4€.

Kaupunkeihin saavuttaessa iltasella voi mennä syömään oman valinnan mukaan. Hinnat olivat ravintolahintoja, mutta Suomen hintoihin tottuneille todella edullisia, 5-10€ annos. Kaupungeissa oli tietysti myös länsimaiset kahvilaketjut, mäkit ja KFC:t. Ruokakulujani on vaikea arvioida, joka tapauksessa ruoka tuli edullisemmaksi kuin se kotona olisi maksanut.

Viimeisenä menoeränä ovat sekalaiset kulut; bussi- ja metroliput, kaapelihissit, tuliaiset, museo- ja teatterikulut ja tottakai  myös tipit. Kaikki  yhteensä 80-100e.

 

Seuraa Fammon vaeltelua myös Facebookissa ja portaalissa blogit.fi

 

 

Jaa tämä:

• Julkaise tämä
• X
• Facebook

Customize buttons

Aiheeseen liittyy

Kirgisian kaupungit Bishkek ja Osh5 helmikuun, 2019Kategoriassa "Aasia"

Helsingistä Moskovaan14 tammikuun, 2019Kategoriassa "Euroopan pääkaupungit"

Astana vai Aqmolinsk vai Tselinograd vai Aqmola?17 joulukuun, 2018Kategoriassa "Aasia"

Julkaissut FAMMO MATKALLA

Vaeltelua ympäri Eurooppaa ja muita mantereita elämyksiä etsien, yksin tai kimpassa kulkien, kulttuuria kaihtamatta.Näytä kaikki artikkelit kirjoittajalta FAMMO MATKALLA

UncategorizedMuokkaaBudjettiyhteenveto bussimatkalta Keski-Aasiaan

 

Kymmenen matkahaavetta à la Fammo

Vihdoinkin minulla on aikaa ja pääsen kymmenen reissu-unelmaa- blogihaasteen kimppuun, kiitos vaan haasteesta  blogin  Lähellä tai kaukana- Sarille. Haasteen on alunperin lanseeranut Kohteena maailma-blogin Rami.

Haave toive, unelma…  Käsitän, että haave on jotakin mikä ei välttämättä koskaan toteudu, haaveissa pystyy tekemään mitä tahansa ja matkustamaan minne tahansa. Pallona nilkassa eivät kiusaa sellaiset pikkuseikat kuin varallisuus, terveys, ympäristön vaatimukset ja sosiaaliset paineet. Mutta haaveilla voi tietysti jostain helpoltakin kohteelta tuntuvasta, vaikkapa matkasta naapurikaupunkiin, matka voi kuitenkin juuri tällä hetkellä olla mahdoton toteuttaa johtuen arjen velvollisuuksista ja odotuksista.

Vaikka kohteet muuuvat niin haaveet säilyvät. Tällainen tuli minun kymmenen kohdan listastani:

Paikka

Miettiessäni mikä paikka on viime aikoina pyörinyt päässäni niin varmaankin matkani Italiaan ja Cinque Terreen, se on nyt päässyt toteuttamisvaiheeseen asti eli on oiva esimerkki toteuttamiskelpoisesta haaveesta. Cinque Terrehän on viiden kylän värikäs rykelmä Liguriassa, Italian länsirannikolla. Kylät ovat vaikeakulkuisia, autolla niihin ei pääse, mutta kylläkin junalla tai veneellä. Kylien välillä kulkee myös patikointipolkuja.

 

Tapahtuma

Maailmahan on pullollaan mielenkiintoisia tapahtumia, minua viehättävät erityisesti intiaanikulttuurit, pääsiäiskulkue Guatemalassa oli hieno elämys.  Perussa, Cuscossa vietetään aivan erikoislaatuista talvipäivänseisausta nimeltään Inti Raymi, tänä vuonna se on juhannuspäivänä, eli 22.6. Inti Raymi on inkavaltion juhla jossa tanssivat ja soittavat osallistujat vaeltavat Cuscon keskustasta Sacsahuamanin linnoitukseen. Olisipa se hieno juhla! Samalla voisi tietysti vierailla Machu Picchulla, joka on saanut odottaa aivan liian kauan.

Toisaalta kesäkuussa on vuorilla turhan kylmää, taitaisi sittenkin olla parempi idea lähteä  Machu Picchulle lämpimämpään aikaan, eli tammi-maaliskuussa.

Kaupunki

Kaupunki josta kestohaaveilen on kaukana, siellä on upea oopperatalo, jykevä terässilta, pitkä surffiranta ja keidasmaiset puutarhat. Niinpä tietysti – sehän on Sydney Australiassa. Eipä tuonne nyt niin vaikea olisi lähteä, mutta jotta näkisi vielä vähän enemmän tuosta suunnattomasta mantereesta kuin vain pääkaupungin, tarvittaisiin runsaasti aikaa.  Ja koska lento on niin pitkä pitäisi ehkä yhdistellä matkaan joku muukin kohde, se tekisi matkasta vielä pitemmän. Se on varmaankin syy miksi matka on jäänyt toistaiseksi haaveiluasteelle.

 

Maa

Taitavat nämä haaveet keskittyä väkisinkin eteläiselle pallonpuoliskolle, haaveiden maa on nimittäin Uusi-Seelanti. Tämän maan mahtavat luontokohteet ovat tähän asti turhaan odotelleet minua, asiaan pitäisi saada korjaus. Ja mikä parasta Uusi-Seelanti ja siellä erityisesti Hobittimaa eli Hobbit-trilogian kuvauspaikat ovat myös tyttärentyttären haave. Tämä haave vaatisi kyllä pikaista toteutusta ennen kuin esiteini kasvaa niin isoksi etteivät hobbitit enää kiinnosta.

Kotimaan kohde

Kotimaata on joka kesä kierrelty viikkokausia, mutta aina veneellä ja niinkuin kaikki tietävät niin vesitiet ovat aika rajoitettuja. Ainakin Itä-Suomi on jäänyt täysin paitsioon, ehkäpä joskus vielä pääsisi ihailemaan auringonlaskua Kolilla. Samalla voisi käväistä myös Valamon luostarissa, sekin kun on vielä kokematta.

Saari

Tutkimattomia saaria löytyisi runsaasti sekä Itämerestä että kaikilta muiltakin meriltä. Heti voisin listata parikymmentä mille mieluusti kulkuni suuntaisin. Valintani on ehkä outo – Mallorca, en ole nimittäin koskaan siellä käynyt ja vuosikymmeniä olen kuitenkin suunnitellut meneväni. Miksi kaikki muut kohteet ovat päihittäneet Mallorcan? Tämä nyt on kaikkien haaveitten äiti eikä toivottavasti jää haaveilun asteelle.

Extreme

Tähän voisin kirjata vuorikiipeilyn, syvänmerensukelluksen ja benji-hypyn. Kaikki jäisivät kuitenkin kaukaisen haaveilun asteelle. Pahoin pelkään kuitenkin, että myös monivuotinen haaveeni, 800 kilometrin kävely  Santiago de Compostelaan on vajoamassa toivottomien haaveiden suohon. 800 kilometriä näillä polvilla; se ei vain onnistuisi. Toisaalta – satakin kilometriä riittäisi todistuksen saamiseen. Olisiko se kuitenkin huijausta, jollei muiden niin ainkin omasta mielestäni.

Majoitusmuoto

On olemassa ylellisiä hotelleja, on bambumajoja paaluilla, on myös puuhotelleja ja Västeråsissa näin jopa vedenalaisen hotellin. Erilaisia ja erikoisia majoitusmuotoja siis löytyy. Minun haaveilujeni kohde on kuitenkin yö jurtassa. Tällainen toive minulla oli Kirgisiassa käudessäni ja se jäi toteutumatta vuodenajan vuoksi – talveksi jurtat näet pantiin pakettiin. Mutta kyllä se jurttakin sieltä varmasti vielä vastaan tulee.

 

Luontokohde

Vaikea uskoa, että olisi Galápagosta voittanutta luontokohdetta, siitä haaveileminen taas kuuluu kategoriaan kallis ja kaukana, ei siis ihan pikku pyrähdys naapuriin. Huikeaa olisi kuitenkin päästä tutustumaan Galapagoksen ainutlaatuiseen luontoon ja runsaaseen faunaan.

Ruoka ja juoma

En yleensä tee ruokamatkoja eikä ruoka ole intohimoni kohde, kala ja äyriäiset vetävät kuitenkin puoleensa ja mainio kohde niistä nautiskelijalle on Norjan länsirannikko. Missään en ole saanut sellaisia merellisiä herkkuja kuin Norjassa Hurtigruten-risteilyllä.

Koska luulen, että useimmat bloggaajat ovat jo tämän haasteen saaneet niin haastan jokaisen jolla on vielä kirjaamattomia haaveita.

 

Haasteen säännöt:

Kerro omista reissu-unelmistasi ja laita postauksen linkki Kohteena maailma -blogin kymmenen reissu-unelmaa postauksen kommentteihin. Kopioi nämä lyhyet säännöt oman postauksesi loppuun ja haasta siinä viisi bloggajaa kertomaan reissu-unelmistaan.

 

Jaa tämä:

• Julkaise tämä
• X
• Facebook

Customize buttons

Aiheeseen liittyy

Kuinka usein-haaste5 lokakuun, 2023Kategoriassa "autonvuokraus"

Lentoahdistusta ja kerskailua19 huhtikuun, 2019Kategoriassa "Eurooppa"

Köyhän miehen kirsikankukkamatka2 tammikuun, 2019Kategoriassa "Eurooppa"

Julkaissut FAMMO MATKALLA

Vaeltelua ympäri Eurooppaa ja muita mantereita elämyksiä etsien, yksin tai kimpassa kulkien, kulttuuria kaihtamatta.Näytä kaikki artikkelit kirjoittajalta FAMMO MATKALLA

UncategorizedMuokkaa

 

Ensivaikutelmia Myanmarista

Saavuimme iltasella Yangonin lentoasemalle ja edessä oli taksinkuljettajien tiivis rintama. Kuljettaja jonka kanssa hieroin kauppaa oli pukeutunut hameeseen, pitkään sariin ja ihmettelin onko häneltä poistettu hammas kun suu näytti olevan täynnä verta. Myöhemmin opin, että punainen tahna tulee betel-pähkinästä, se pilaa käyttäjänsä hampaat niin, että ne ovat ruskeita nysiä. Saria käyttää empiirisen(?) tutkimukseni mukaan yli puolet miehistä. Sitä kutsutaan nimellä longyi tai paso ja onhan se varmasti vilpoisa helteellä, lisäksi sen pesaisee nopeasti. Naisten kunnia-asia on osata kutoa näitä vaatteita.

Seuraava huomio oli, että vaikka maassa on nykyisin oikeanpuoleinen liikenne niin rattikin on  oikealla puolella lähes jokaisessa autossa. Varmaankin joissain uusissa autoissa voi olla toisin.

Liikenne suurkaupungeissa järkytti, tuntui siltä, että yrittäessään ylittää katua autoilijat vain painoivat kaasua.  Liikennevalojakin oli, mutta harvoin niitä osui kohdalle. Täytyi vain puikkelehtia paikallisten perässä, heillä oli taito ylittää katu.

Tämä jono ei siis lopu koskaan

Lounaspaikkoja oli, mutta useinmiten perheillä oli mukana omat eväät ja juomat. Ne nautittiin puistossa, eläintarhassa, temppelissä, missä sitten satuttiinkin päivää viettämään. Ja lounaan jälkeen oli tietysti päivälevon aika; se onnistui loistavasti vaikka temppelin lattialla. Rahanvaihtopaikasta saattoi lattialta kömpiä uninen isäntäpari palvelemaan asiakasta. Lattialla kun  oli matto ja tyynyt pieniä tupluureja varten.

Perhe on tullut viettämään päivää Shwedagonin pagodaan, ruokailun jälkeen maistuvat nokoset

Myanmarissa puhutaan useita kieliä ja lapset lukevat koulussa myös englantia, silti englannintaidot ovat vähäiset, sitä osaavat lähinnä hotellin respa, monet taksinkuljettajat ja retkenjärjestäjät.

Myanmarilaiset ovat hartaita uskovia, buddhaa käydään rukoilemassa monta kertaa päivässä ja sille viedään lahjoja, kuten kukkia, ruokaa,juomaa ja suitsukkeita. Näitä lahjatavaroita myytiin kaikkien suurempien pagodien ja temppelien edessä. Buddhapatsailla oli usein jonkinlainen saronki päällään ja toisinaan niillä oli myös muuta rekvisiittaa, suosituimpia olivat vaellussauvat ja päivänvarjot. Usein niillä oli kaulassa  ruokalappu.  Joskus buddhaa myös muistetaan kirjeellä. Niiden kirjoittamiseen pagodassa voi olla pieniä kirjoituspöytiä ja kyniä. Ihmiset kirjoittivat kieli keskellä suuta pitkiä  sepustuksia, en tiedä olivatko ne toiveita vai katumuskirjeitä.

Paitsi meditoivat, buddhat myös ulkoilevat. Tavallisesti kerran vuodessa juhla-aikaan buddhapatsaat viedään ajelulle muutamaksi päiväksi.

Vähän isompi buddha tarvitsee kunnon kaavun

Kaikki kansalaiset eivät tosin ole hinduja, maassa on myös islamin edustajia.

 

Irtonaisia koiria oli paljon, itse asiassa kaikki koirat kulkivat irrallaan vaikka joillakin oli panta kaulassa. Koirat eivät kuitenkaan vaikuttaneet nälkiintyneitä ja usein näinkin jonkun ruokkivan niitä, se kuuluu varmaan uskontoon.  Omituisin tapaus oli koira joka oli käpertynyt  nukkumaan keskelle tietä, autoilijat sitten vain kiersivät sen.

Kaupunkien ulkopuolella näki myös vaaleita lehmiä,  ja vesipuhveleita.

Myanmarissa ei vielä ole kauankaan ollut turisteja, mutta kauppiaat ovat jo oppineet sitkeiksi perässäroikkujiksi. Strategioita oli tosin erilaisia, jotkut esimerkiksi tarjoutuivat opastamaan ja veivät sitten myyntikojulleen.

Yleisesti on sanottava, että myanmarilaiset olivat ylenmäärin ystävällisiä ja joku oli tavan takaa nykimässä hihasta: foto, foto!

 

Äidillä ja tyttärellä on poskissaan thanakaa, puun kuoresta saatavaa aurinkosuojaa

 

Munkkeja oli joka puolella, heillä oli tummanpunaiset, vaaleanpunaiset tai oranssit viitat. He tekivät ihan arkisia asioita, ottivat toisistaan kuvia älykännykällä, kuljeskelivat torilla, olivat piknikillä. Usein mukana oli pieniä noviiseja. Nuorimmat olivat 3-4-vuotiaita.

Köyhyys oli silmiinpistävää. Kaupunkien liepeillä ja itse kaupungeissa asuu paljon ihmisiä asumuksissa jotka on tehty pressuista ja aaltopellinkappaleista. He ovat kuulemma muuttaneet kaupunkiin paremman elämän toivossa, mutta ovat vailla työpaikkaa ja rahaa. Myös kerjäläisiä oli jonkin verran.

 

Seuraa Fammon vaeltelua myös  Facebookissa ja portaalissa blogit.fi

 

J