torstai 18. toukokuuta 2017

Kiova

KIOVAN KUPOLEITA osa II

Ukrainalaiset ovat ortodokseja ja se todella näkyy kaupungin katukuvassa. Kirkkoja, luostareita ja katedraaleja on rakennettu kaupunkiin jo tuhannen vuoden ajan. Välillä on tuho käynyt, sitten on taas rakennettu lisää. Niinkuin Rooma sijaitsee Kiovakin seitsemällä kukkulalla, kukkuloiden ohella myös puistoja löytyy paljon. Yleisin puu tuntuu olevan hevoskastanja ja juuri vierailuni aikana toukokuussa ne olivat kaikki kukassa.

Kävin Kiovassa lyhyellä viiden päivän visiitillä ja ehdin katsella monia nähtävyyksiä, tässä on lyhyt listaus mieleenpainuvimmista rakennuksista.

Kiovaan syntyi asutusta jo 400-luvulla, vuosisatojen ajan se oli Kiovan Venäjän keskus. Kun Ukraina vuonna 1991 itsenäistyi tuli Kiovasta suvereenisti maan pääkaupunki. Sen väkiluku on kasvanut nopeasti lähennellen nyt jo kolmea miljoonaa. 

Siihen aikaan kun Kiova perustettiin kaupungit linnoitettiin ja kaupunkiin saavuttiin portin kautta, niin myös Kiovaan. Kiovan portin nimi on Zoloti vorota eli kultainen portti ja se rakennettiin 1000-luvulla. Eipä aikaakaan niin mongolit valloittivat kaupungin ja tuhosivat tämän kauniin portin vuonna 1240, vain rauniot jäivät jälelle. Vasta vuonna 1982 portti rekonstruoitiin. Tuloksen saa jokainen itse arvioida.



Sisälle pääsee maksamalla nimellisen pääsymaksun.


Jatketaanpa Zoloti vorotalta nähtävyyksien katselua. Kun kävellään pitkin Volodymyrskaa suoraan kohti keskustaa tullaan Sofian aukiolle. Siellä sijaitsee Pyhän Sofian katedraali joka on Kiovan vanhin kirkko, se on valmistunut vuonna 1037 ja sen  sanotaan olevan myös Kiovan kaunein kirkko.  Alueella  on useita pieniä museoita  ja alue on Unescon maailmanperintökohde.





Näkymä sisäpihalta



Portin ulkopuolella oli maalattujen munien näyttely, arvatenkin pääsiäisestä asti ollut esillä.
Euroviisujen aikaan oli esillä myös Euroviisupokaali jättikokoisena. Sen edessä riitti innokkaita poseerajia.









 Tämä taideteos peitti kokonaisen päätyseinän. Se oli tehty Ivan Rutkovychin ikonin mukaan normaalikokoisista, maalatuista munista. Aivan ällistyttävän mykistävä.





Puolen kilometrin päässä Mikaelin aukiolla seisoo uljaana Pyhän Mikaelin taivaansininen luostarikirkko useine lisärakennuksineen. Siinä on seitsemän kultaista kupolia, virallinen nimi onkin Pyhän Mikaelin kultakupolinen luostari. Se on minusta vieläkin ihastuttavampi kuin Sofian katedraali. Tämä luostari rakennettiin jo 1100-luvulla, Neuvostoliiton aikana 1930-luvulla se tuhottiin "vähäisen historiallisen arvon" takia. Ukrainan itsenäistyttyä luostari kunnostettiin ja avattiin yleisölle vasta niin myöhään kuin 1999.



 Tämäkin piha oli koristeltu maalatuilla munilla



Tämän oven takana ei saa kuvata, mutta ei hätää näette pari sisäkuvaa ostamastani esitteestä (Kuvat: Sergei Tsioma)








Volodymyrskan kukkulalla tönöttää tämä hempeänvärinen Pyhän Andreaksen kirkko. Sen ympärille ovat levittäytyneet  taide- ja käsityökauppiaat kojuineen



Jatkaaksemme kierrostamme meillä on tässä vaiheessa kaksi mahdollisuutta, voimme joko laskeutua funikularilla Dnipron rantaan tai sitten hyppäämme metroon ja huristamme Arsenalnan asemalle. Taitaa olla parasta turvautua metroon sillä matka seuraavaan luostariin on pitkähkö.



Se sijaitsee Lavran kaupunginosassa ja on  kuuluisa Petsherskin luolaluostarialue. Tämäkin valtaisa alue kuuluu maailmanperintökohteeseen. Historioitsijoiden mukaan Pyhä Antonius asutti ensimmäisen luolan 1000-luvulla. Siitä kasvoi valtaisa luolaverkosto jonka on sanottu olleen satojen kilometrien pituinen. Luolasto on 1-1,5 levyistä sokkeloa, välissä on asuinhuoneita ja kappeleita. Tasaisin välimatkoin sijaitsee arkkuja joissa lepää muumioituneita munkkeja ja pyhäinjäännöksiä. Täällä onkin tiukka ei paniikkihäiriöisille. Odotin toki paljon ahtaampia käytäviä, näitä pystyi kävelemään suorassa, pimeässäkään ei tarvinnut paljoakaan hapuilla sillä mukaansa sai ostaa hentoisen vahakynttilän. Tekniikkaa ei hyväksytty, joten ei myöskään kännykän taskulamppua. 
Miehille ei ollut minkäänlaisia sisäänpääsyvaatimuksia, naisten tuli peittää päänsä ja polvensa. Jonkun logiikka ehkä petti kun  housut ja tunika eivät riittäneet vaan luostarin eteisestä oli lainattava lisäksi kietaisuessu.




 Omissa ja lainatuissa vaatteissa. Jos vain olisi peili...





 Pukeutumisohjeet selkokielellä



Luostarin ruokalassa maistuivat luolakoettelemuksen jälkeen kaalikeitto ja syrnikit, rahkaletut. Hinta vesipullon kanssa oli 60 hryvniaa (2 euroa). Kaupanpäälle sai ihanan autenttisen miljöön alueen työntekijöiden ja mummojen ryystäessä keittoaan viereisissä pöydissä.



Lähellä Lavran luostaria komeilee ylväs maamerkki Rodina Mat, Äiti Maa. Tämä naissoturi on tehty titaanista ja kohoaa 62 metrin korkeuteen. Portaat vievät soturin käsivarteen mistä voi ihastella maisemia. Tämä patsas ympäristöineen on Suuren isänmaallisen sodan muistomerkki, alueella on panssareita, tykkejä, sota-aiheisia muistomerkkejä ja ikuinen tuli.







Tähän kannattaa päättää nähtävyyskierros ja palata takaisin keskustaan ja Maidan-aukiolle. Se on monien kapinoiden ja mielenosoitusten aukio joka on vaihtanut nimeään tasaisin väliajoin. Sitä koristavat komea itsenäisyyden muistomerkkipylväs, suuret suihkulähteet, kukkaistutukset ja kuuluisa kukkakello.




 Maidan Nezalezhnostia hallitsee  itsenäisyyden monumentti



Kiovan lähiseudulle olisi voinut tehdä retkiä, esimerkiksi Babi Jariin, natsien uhrien muistopaikalle.  Chernobyliin olisi päässyt halvimmillaan 40 eurolla. Ehkä oli onni ettei meillä ollut aikaa vierailla siellä sillä näkymät olisivat varmaankin vain masentaneet. 
Myös Odessaan olisi tehty retkiä, mutta siellä olenkin jo ollut aikaisemmin.

Ruokahalu kuitenkin kasvaa syödessä, niin monta paikkaa ja kaupunkia jäi katsomatta. Ukrainaan kannattaa ehdottomasti vielä joskus palata. 
Kiovan kulttuuriannista voit lukea 
https://fammomatkalla.blogspot.fi/2017/05/kulttuurimatka-ukrainaan.html