tiistai 26. syyskuuta 2017

Vihdoinkin Mostarissa



Mostar 8.9. 2017


Tiedätkö tuon kalvavan tunteen kun olet halunnut jotakin niin kauan ja toteutus vain viipyy ja viipyy.
Minun kohdallani tuo kalvava tunne  oli Mostar. Tässä Bosnia-Herzegovinan kuuluisassa kaupungissa on silta joka tuhoutui Jugoslavian sisällissodan aikana ja joka rakennettiin uudelleen ja oli valmis vuonna 2004. Silloin näin myös dokumentin sillan uudelleenrakennuksesta ja lupasin itselleni meneväni kyseiseen kaupunkiin. Sitten tämän vierailun  toteutus vain venyi ja venyi. Peräti täydet 13 vuotta. Uskomattoman pitkä aika. 
Kun sitten vihdoin kerroin lähteväni Mostarin sillalle minulle sanottiin: 
- Miksi sinä sinne menet? Kuvanhan näkee netistä.
Miten ihmeessä se nyt olisi sama asia? Jotkut eivät vaan ymmärrä mitä on olla osana jotakin, tuntea sillan liukkaat kivet jalkojensa alla ja katsella Neretva-joen juoksun katoavan horisonttiin.

Ajattelin ensin lentää Sarajevoon, mutta sainkin sitten edulliset lennot Splitiin, Kroatiaan ja lensin sinne. Splitistä olisi mennyt linja-auto Mostariin, mutta siellä myytiin myös erilaisia retkiä Mostariin. Otin sellaisen jossa oli pelkkä kuljetus pikkubussilla. Kroatian puolella tie oli moottoritie, mutta Bosniassa kohosivat vuoret, tie muuttui serpentiinitieksi ja siellä sai ihailla jyrkänteiden alapuolella olevia huimia pudotuksia.
Bosnia-Hertzegovina on erikoinen valtio, joka kärsi kovin kun Jugoslavian liittovaltio hajosi Neuvostoliiton romahduksen yhteydessä 1990. 
Jugoslavian ja Titon aikana Bosnia oli köyhä maa, mutta siellä eri kansallisuudet ja uskontokunnat viettivät rauhanomaista rinnakkaiseloa sitoutuneina monikulttuurisuuteen ja etnisten ryhmien tasa-arvoisuuteen. Sota tuhosi kaiken.
Ensimmäisten demokraattisten vaalien tuloksena syntyivät Serbia ja Kroatia, kyseiset osavaltiot halusivat jakaa Bosnian keskenään.
Bosnian suurin eettinen ryhmä oli bosniakit, heitä ei kuitenkaan näissä neuvotteluissa kuultu.


Vaikka Bosnia-Herzegovina on nykyään itsenäinen valtio niin käytännössä se on jakautunut serbialueisiin, bosniakkialueisiin ja kroaattialueisiin.  Itse asiassa maa on jaettu kahteen yksikköön toinen on serbitasavalta Republika Srpska ja toinen bosniakkien ja kroaattien liittovaltio Federacija Bosna i Hercegovina. Myös Mostar on jakautunut, sillan itäpuoli bosniakkien, siis muslimien asuttamaa, länsipuolella majailevat kroaatit jotka ovat ortodokseja.




Silta oli juuri niin vaikuttava kuin osasin odottaakin, 29 metrin pituinen kaarisilta kaareutui jyrkästi niin, että sillalle oli rakennettu liukuesteet.
Alkuperäinen silta oli turkkilaisen Mimar Hajrudin suunnittelema  vuodelta 1566 ja rakentajaa uudelle sillalle oli vaikea löytää koska kukaan ei hallinnut rakennustekniikkaa. Tehtävä annettiin sitten Firenzen teknisen yliopiston insinööreille. Urakka oli valtaisa ja tuli maksamaan 15 miljoonaa euroa. Maksajana oli EU, mutta esim. Turkki, Italia ja Kroatia maksoivat osan. Itse asiassa kroaatit myös räjäyttivät sillan vuonna 1992, siihen tarvittiin 60 tykinlaukausta.
Sillan räjäytetyt kivet nostettiin Neretva-joen pohjasta ja käytettiin uudelleen, osa haettiin samasta kalkkikivikaivoksesta mistä alkuperäisetkin oli louhittu.
Uuden sillan avajaiset pidettiin vihdoin kesällä 2004 ja niin kaupunki oli saanut takaisin vuosia raunioina olleen rauhan ja rinnakkaiselon symbolinsa. Samalla elvytettiin traditio vuosittaisesta  sukelluskilpailusta. Muutenkin traditiona on, että nuoret miehet sukeltelevat 19 metriä korkean sillan kaiteelta. 





   Arkistokuva, tältä Mostar näytti tuhon jälkeen 1992-95


Tunnelma sillan itä- ja länsipuolella on todella ihan erilainen. Itäpuolta koristavat minareetit, moskeijat, vanhat hautausmaat, käsityöläispajat ja tottakai myös turistihoukutukset, basaarit ja ravintolat.
Länsipuoli näyttää melko tavanomaiselta kaupungilta. Jos ei eroa muuten huomaa niin ainakin siitä, että  länsipuolella on kirkkoja ja itäpuolella moskeijoja ja minareetteja.


 Luolaravintola



Tyypillinen ruokalaji ćevapi on lihapulla


Siltanäkymä idästä länteen


Moskeijoita ja minareetteja riittää




Tasapuolisuuden vuoksi katolinen kirkko Mostarski zvonik mira kaupungin länsipuolelta. Torni on kokonaista 76 metriä korkea ja ylhäältä avautuu upea panoraamanäkymä yli kaupungin





Osmanin hautamonumentti



Matkamuistojen raaka-ainetta



Sota loppui parikymmentä vuotta sitten, mutta se ei tarkoita sitä, että sota olisi unohdettu, siksi suuren uhrin se vaati.

Etnisessä puhdistuksessa 2700 000 ihmistä joutui jättämään kotinsa, Sarajevon piirityksessä kuoli 12 000 ihmistä ja muissa verilöylyissä 21 000. Etupäässä nämä olivat serbinationalistien tekemiä ja  uhrit olivat pääasiassa bosniakkeja.

YK oli asettanut sosialistista Jugoslaviaa koskevan aseidenvientikiellon, se vaikeutti Bosnian puolustusta. Itse asiassa koko entinen sotakalusto oli serbiarmeijan hallussa eikä uusia aseita saatu. Tästä johtuen oli pienimuotoinen ihme, että Bosnia pystyi itsenäisyysjulistuksensa jälkeen pysymään itsenäisenä. Bosnialaiset puolustivat omia kotejaan, motivaatio oli korkealla.
Tammikuussa 1993 syttyi sota Bosnia-Herzegovinan (bosniakkialueet) ja Herzeg-Bosnian (kroaattialueet) kesken. Pahin taistelu käytiin juuri Mostarissa jolloin kroaatit ottivat haltuunsa kaupungin länsiosan täydentäen valloitustaan räjäyttämällä Mostarin sillan.



He olivat parikymppisiä, heillä oli elämä edessään


Heitä oli paljon


Lopullinen rauhansopimus saatiin vasta marraskuussa 1995. Tämä Daytonin sopimus sisältää Bosnian jakamisen kahteen alueeseen Bosnia ja Hertzegovinan federaatioon ja Serbitasavaltaan. Kummallakin on oma parlamentti, hallitus ja poliisi niinkuin myös koulut ja yliopistot. Yhteiselle Bosnialle jäi mm. raha ja ulkopolitiikka sekä tullit.
Serbian presidentti Slobodan Miloševićin suuri unelma oli ollut Suur-Serbia, sitä ei koskaan tullut.



tiistai 19. syyskuuta 2017

perjantai 15. syyskuuta 2017

Yksinmatkailun ihanuus ja kurjuus


On henkilöitä jotka matkailevat aina yksin eivätkä koskaan kyseenalaista sitä, eivätkä muunlaista matkailua haluakaan. Toisaalta on henkilöitä jotka eivät syystä tai toisesta koskaan matkaile yksin, eivät ainakaan vapaaehtoisesti. 
Nyt kun pitkästä aikaa olin taas yksin reissussa tein muutamia käytännön huomioita yksinmatkailusta. Asia voi olla helpommin hahmotettavissa jos mennään ihan vahvuudet ja heikkoudet-akselilla.

SOOLOMATKAILUN PLUSSAT

  ⧫ Valinnanvapaus

Sinkkumatkailija valitsee itse kohteensa, ei ole ketään kanssamatkaajaa joka  tarvitsisi ottaa huomioon, saa valita juuri itseään kiinnostavan kohteen ja juuri siihen aikaan  kun itselle sopii. Onhan meistä jokaisella kaikenlaisia esteitä ja velvollisuuksia jotka tulevat ensi sijalle. Lomaa työstä ei saa milloin tahansa ja on tärkeitä menoja joita ei kertakaikkiaan sovi unohtaa. Minulla on kolme kriteeriä menoille: 

1) Elintärkeät menot, niihin nyt vaan on pakko osallistua.
2) Tärkeät menot, osallistuminen mitä suuremmissa määrin suotavaa.
3) Ei niin tärkeät menot: no, sotahan ei yhtä miestä kaipaa.
Jokainen kuitenkin määrittelee itse oman tärkeysjärjestyksensä.
Sama pätee tietysti kohteisiin; se mikä minusta tuntuu aivan must-kohteelta ei välttämättä väräytä mitään elämyskeskusta toisissa.

⧫ Reitti, tapa ja kulkuneuvo

Olisiko matkustustapa linja-auto, juna, laiva vaiko lentokone vai yhdistelmä niistä. Eipä tarvitse kenenkään muun kuin itsensä kanssa vääntää kättä asiasta jos yksinään matkustaa.
Entä millainen matkareitti olisi? Viettäisikö koko ajan samassa kohteessa tehden retkiä ympäristöön vai tekisikö round tripin? Itse saa tämänkin asian päättää. Siinä sitten kuluu ilta jos toinenkin vaihtoehtoja miettiessä, mutta mikä parasta, niiden täytyy sopia vain minulle itselleni. Saan hyväksyä tai hylätä suunnitelmat mieleni mukaan.





⧫ Aktiviteetit

Haluanko matkallani vaellella tuntureilla, sukellella Karibialla vaiko istua Pariisin kahviloissa. No, ihan on itsestä kiinni, kukaan ei houkuttele tekemään mitään mikä ei miellytä.
Lisäksi, voi nukkua kun mielii, syödä kun nälättää, liikkua nopeasti tai hitaasti, ei väliä, valokuvata niin paljon ja aikavasti kuin haluaa. Voi valita sen ravintolan minkä haluaa ihan sen perusteella millaiselta sattuu tuntumaan, onko kala-, äyriäis-, vaiko pizzapäivä.
Tässä kohtaa täytyy todeta, että kaikki pisteet matkakumppaneilleni, he ovat useasti kiltisti suostuneet haluamiini kohteisiin. Minulla on esimerkiksi outo mieltymys vierailla hautausmailla. Siis ei tietenkään minun mielestäni outo. 

⧫ Ystävyyssuhteet

Oletteko huomanneet, että tuttavuuksia ja ystävyyssuhteita syntyy paljon helpommin kun on yksin liikenteessä. Olisikohan siinä jokin "tuntosarvet pystyssä"- ilmiö, on ikäänkuin valmiimpi tuttavuuksien solmimiseen.


SOOLOMATKAILUN MIINUKSET

 ⧫ Sinkkulisät

Suurin miinus syntyy varmaankin yksinmatkaajan sinkkulisistä. Melkein Kaikki valmismatkat sisältävät konseptin 2 henkilöä huoneessa. Tarjoukset voivat olla rajuja, mutta jos olet yksin niin alennuksista ei ole tietoakaan, päinvastoin maksat ylimääräistä. Melkein samanlainen on tilanne jos varaat huoneen suoraan hotellista, yhden hengen huoneet ovat suhteessa kalliimpia ja merinäköalan sijasta voit löytää itsesi tuijottamasta sisäpihan roskalaatikkoa, eihän sinkuilla ole niin väliä.




Tiedän perustetun joitakin ryhmiä jotka tarjoavat sinkkumatkustajille yhteisöjä joiden kanssa matkustaa. Ne ovat valmismatkoja ja ideana ihan hyviä, tosin  niiden mukana katoaa sitten tietysti se valinnanvapaus ja riippumattomuus.
On paljon muitakin tarjouksia jotka suosivat pareja, kukapa ei tarttuisi tarjoukseen kun tarjotaan kaksi yhden hinnalla. Jo tavallinen taksimatkakin on tietysti halvempi kahdelle kuin yhdelle.

  ⧫  Henkilökohtainen avustaja


Yksinmatkaaja tarvitsisi usein jonkun vahtimaan tavaroitaan, sillä vaikka suurin osa ihmisistä ympäri maailman on ystävällisiä ja rehellisiä niin aina on niitä jotka käyttävät tilaisuutta hyväkseen ja vievät käsilaukkusi/kamerasi/puhelimesi tai jopa kenkäsi (kaikki omakohtaisia kokemuksia vaikkei henkilökohtaisia menetyksiä)
Kun olet yksin matkassa niin joudut ottamaan matkalaukun kanssasi vessaan tai miettimään uimarannalla, että mihin ihmeeseen piilotat avaimesi, rahasi ja kamerasi sillä aikaa kun itse uiskentelet ulapalla. Tietysti voi pyytää niitä naapuripyyhkeellä lojuvia teinityttöjä katsomaan tavaroittesi perään, mutta jospa näetkin ne tytöt sitten viimeistä kertaa, niinkuin kamerasi ja avaimesikin.
Yllättäviä tilanteita syntyy esimerkiksi kun pitäisi vaihtaa sortsit uimapukuun. Ainoa paikka tehdä se on rantaravintolan vessa. No, tiedättehän, että ulkomailla vessan ovet aukeavat sisäänpäin, tuskin itse mahdut sinne, vaatteita siellä ei voi vaihtaa. No, käsienpesualtaan luona, mutta voih, ovea ei saa lukkoon. Nyt tarvittaisiin ehdottomasti vahti oven ulkopuolelle vahtimaan ettei kukaan tule yllättäen sisään juuri kun olet kiemurtelemassa hikisistä housuistasi.
Sama juttu jos haluaa ottaa valokuvia itsestään erilaisissa kohteissa on se toki helpompaa kun vieressä on joku joka osaa käyttää kameraasi eikä aloita kysymyksellä: "Mistä mä painan?"




 ⧫ Kielitaito

Joskus olisi mukavaa olla reissussa jonkun sopivasti kielitaitoisen kanssa kun omat taidot eivät riitä.
Kun esimerkiksi luet kiinalaista ruokalistaa etkä ymmärrä tavuakaan tai tulisiko sanoa merkkiäkään niin kyllä kiinankielentaitoinen kaveri kelpaisi. Tai sitten voi vaan osoittaa ruokalistalla jotakin jonka tuloksena popsit sian sisälmyksiä, maahan haudattuina olleita munia tai koiranpentua.

 ⧫ Kartanluku ja suunnistustaito

Joskus kaverilla voi olla taitoja jotka itseltä varmaankin jostain sikiöaikaisesta häiriöstä johtuen puuttuvat. Niinkuin kartanlukutaidot ja navigointitaidot. Kun on kiertänyt ympyrää puoli tuntia tai löytää itsensä umpikujasta niin a vot, jopa olisi kaverilla käyttöä. Olettaen tietysti ettei tätä kaveria vaivaa samanlainen sairaus.

 ⧫ Juttukaveri

Jotkut ovat introverttejä pohdiskelijoita, he viihtyvät mainiosti omien ajatustensa seurassa. Toiset taas ovat taukoamatta pajattavia, ääneen ajattelijoita. He tarvitsevat mieluusti henkilön vierelleen, jollei nyt niin kauheasti vaihtamaan mielipiteitä, niin ainakin kuuntelemaan.

⧫ Yksin syöminen

Tämän tiedän olevan monelle ongelma, ruokailu yksinään. Kieltämättä joutuu usein istumaan yksin omassa pöydässään ja jos joku lähestyy sinua niin korkeintaan lainatakseen tuolia pöydästäsi. 




 ⧫ Jos

Sitten on vielä peikkona se mahdollinen jos...
Jos sairastun, saan vatsataudin, aivoinfaktin, joudun onnettomuuteen, raivotautinen koira puree minua, jään auton alle, joudun ryöstetyksi, kadotan luottokorttini, minulle juotetaan tyrmäystippoja ja mitä kaikkea sitä ihmiselle voikaan tapahtua. Silloin on kullanarvoista, että siinä vieressä on matkakumppani joka auttaa ja rauhoittelee ja jolla voi olla hyviä ideoita miten tilanteesta selvitään.

Ota tästä yhtälöstä sitten selvää. Ehkäpä parasta on tehdä niinkuin ennenkin, matkailla yksin kun haluaa johonkin tiettyyn paikkaan  ja muuten seurassa.

Seuraa fammon vaeltelua myös Instagramissa
                                                    Facebookissa
                                                                                      Blogit.fi




maanantai 4. syyskuuta 2017

Rauman maailmanperintökohteet Vanha Rauma ja Sammallahdenmäki


Harvallapa kaupungilla on kunnia omistaa peräti kaksi Unescon maailmanperintökohdetta, näin on kuitenkin käynyt Raumalle jolle kuntaliitoksen myötä tupsahti Vanhan Rauman lisäksi myös Sammallahdenmäki. Turisteja kiinnostavat molemmat, Sammallahdenmäki on valitettavasti enemmän kesäkohde, lumisina talvina ei siellä ole paljonkaan katsomista. Tänä kesänä tähän kohteeseen on voinut kätevästi saada bussikyydin ja opastuksen joka torstai 10 euron hintaan.


Vanha Rauma


Monessa suomalaisessa kaupungissa on vanha puutaloalue - mikä sitten tekee Vanhasta Raumasta niin erityisen, että se on saanut Unescon maailmanperintökohdestatuksen? 
Ihan vain pari sanaa kaupungin historiasta. Kaupunki on virallisesti perustettu 1442 ja on siis Suomen neljänneksi vanhin kaupunki heti Turun, Porvoon ja Ulvilan jälkeen. Se paloi useita kertoja, viimeksi vuonna 1682, mutta nousi aina tuhkasta. Vuonna 1550 Kustaa Vaasa perusti Helsingin ja määräsi raumalaiset porvarit muuttamaan sinne, hän nimittäin ajatteli, että yksi suuri keskus olisi parempi kuin monta pientä. Uppiniskaiset raumalaiset porvarit panivat lujasti kampoihin ja pakenivat maakuntaan - eihän pakolla mitään saavuteta. Viimein Kustaa Vaasa antoi periksi ja Rauma sai jatkaa rauhassa kasvuaan.
Vanhan Rauman kaduilla onkin keskiaikaiset linjat, vanhimmat talot ovat 1700-luvulta. Koko alue on suuruudeltaan 29 hehtaaria ja siellä on noin 600 rakennusta. Asukkaita Vanhassa Raumassa on noin 800. Kaikilla taloilla on omat nimensä, talot voikin löytää joko katunumeron mukaan tai talon nimen mukaan.
Alue on idyllinen ja hyvinhoidettu puutaloalue jossa asuminen ja työnteko lomittuvat. Alueen suurin ansio on varmaankin se, että alue on elävä ja toimiva, mukaan mahtuu niin muutama museo kuin runsaasti kivijalkaputiikkejakin. Eivätkä kaikki liikkeet suinkaan ole turistimyymälöitä, Vanhassa Raumassa on paljon erikoisliikkeitä myös päivittäistavaroille.






Tyypillisiä Vanhalle Raumalle ovat talojen vanhat, puiset  portit. Niissä näkyy huolellinen puusepäntyö ja niiden kunnosta pidetään hyvää huolta. Kadut ja usein pihatkin ovat kivettyjä.
1890-luvulla tulivat muotiin renesanssityyliset, koristellut julkisivut.

Vanhan Rauman museoantia ovat Taidemuseo, kotiseutumuseo Marela, Puhelinmuseo ja Vanha Raatihuone.


   
                               Taidemuseon edustalla nököttää vanha kaivo


                                          Laivanvarustajan porvariskoti Marela

                                                Puhelinmuseo

                               Vanha raatihuone

Raatihuone on vuodelta 1776, tyylisuunnaltaan se edustaa barokkia ja oli tyypillinen keskiajan kaupungeissa.

Hauskoja yksityiskohtia löytyy runsaasti. Mitä mieltä olette Kitukrännistä, Rauman kapeimmasta kadusta? Tämä katu ei ole tarkoitettu autoille, mutta ei sinne päässyt hevoskärryilläkään.




Tarina kertoo, että Kekkosen ollessa presidenttinä hän vieraili vaimonsa kanssa Rauman 520-vuotispäivillä vuonna 1962. Ajopelinä oli musta Cadillac jonka kanssa kuljettaja kurvaili pitkin teitä ja katuja. Eteläpitkäkadun ja Isopoikkikadun kulmassa auto kuitenkin juuttui kiinni ahtaassa väylässä eikä sitä saatu millään irroitettua. Viimein auto nostettiin oikeaan suuntaan miesvoimin. Tämä risteys tunnetaan nykyisin nimellä Kekkosen matala.


                                                Kekkosen matala

Tottakai kaupungissa on myös taidetta. Tämä Maire-rouva on istahtanut levähtämään Taidemuseon penkille.







            Näitä rouvia ei vilu vaivaa. Koko kesän he polskivat Ganaalissa. (Figuurit Kerttu Horilan)



                      Jassoo, isäntä ei taida olla kotosalla koska koirat tähyilevät merelle.

  Tyypillisiä Vanhalle Raumalle ovat  ikkunalla istuvat posliinikoirat. Merenkulku oli ennen ammattina useimmilla isännillä ja matkat kestivät kuukausia, jopa vuosia. Suosittuja matkamuistoja ja tuliaisia Britteinsaarilta olivat Staffordshiren posliinikoirat. 
Myöhemmin emännät huomasivat, että koirien avulla voi kätevästi viestittää; kun isäntä oli kotona katsoivat koirat sisään, kun isäntä lähti merille, katsoivat koirat ulos.










Raumanpitsi on maailmankuulua. Pitsinnyplääjä on saanut myös oman patsaan. Myymälöissä on toisinaan nypläysnäytöksiä jotka perehdyttävät maallikotkin pitsien saloihin.





Alueella on myös Pyhän Kolminaisuuden kirkon rauniot. Kirkko rakennettiin 1300-luvulla mutta paloi jo 1640.  Kirkkoa ei koskaan korjattu vaan käytössä on nykyisin 1500-luvulla rakennettu Pyhän Ristin kirkko. 



                  Samassa kuvassa kirkko, Raatihuoneen torni ja niiden välissä oleva kauppatori 

Ja jos nälkä yllättää on Vanhassa Raumassa oivallinen valikoima hyviä ravintoloita ja kahviloita. Tässä pari herkkumestaa.






Sammallahdenmäki

Sammallahdenmäki on toinen raumalaisista maailmanperintökohteista ja yksi yhteensä tuhannesta Unescon kohteesta maailmassa. Alue valittiin listalle vuonna 1999, se on laajuutensa vuoksi ainutlaatuinen pronssikautinen hauta-alue. Noin puolen kilometrin matkalla on 36 hautaröykkiötä.

Tämä esihistoriallinen hautausmaa sijaitsee Raumalta parikymmentä kilometriä koilliseen, metsän uumenissa. Alueelle muutti 1500-500 vuotta sitten asukkaita joiden tapana oli polttohaudata vainajansa. 
Sammallahdenmäki oli vastikään noussut merestä maankohoamisen seurauksena ja komeat hautaröykkiöt näkyivät kauas koska kasvillisuutta ei vielä ollut. Nykyään metsä on vallannut kalliot ja merenpinta on kolmisenkymmentä metriä alempana. Ainoa muisto merestä on Saarnijärvi puolen kilometrin päässä, se on entistä merenlahtea.


Hautoja kutsutaan röykkiöhaudoiksi tai rauniohaudoiksi. Kivet on niissä ladottu kalliolle ilman sitovaa maaainesta. Jotta sekoitettaisiin pakkaa vielä enemmän kutsutaan niitä myös hiidenkiukaiksi tai kruunuiksi. Viimeksimainittu kuvaa haudan sijaintia korkean kallion päällä.



Hautaröykkiöt ovat pääsääntöisesti yhden miehen muistomerkkejä. Tämä mies/nainen oli oletettavasti päällikkö tai muu arvohenkilö. Ruumiit poltettiin ensin ja vain tuhka haudattiin, sielu meni savun mukana tuonpuoleiseen. Haudoista ei ole löytynyt esineistöä, vain pieniä luunsiruja ja yksi ainoa rannekorun kappale. 
Voi myös olla, että hautaröykkiö pystytettiin koko suvulle markeeraamaan suvun kalavesiä tai maa-alueita.

Kivien lohkaroinnissa oli massiivinen työ. Ensin suuret kivet pienennettiin käyttäen apuna tulta, sen jälkeen pikkulohkareet ladottiin muistomerkiksi tiettyyn muotoon. Alle jäi "arkku", jossa oli päätykivi.



                                       Kivihakkaamo



Tätä laajaa rakennelmaa kutsutaan kirkonlaattiaksi. Nimi johtuu tarusta jonka mukaan ihmisillä ja hiisillä oli kirkonrakennuskilpailu. hiidet saivat vain lattian valmiiksi. Hautaröykkiö on taidokkaasti ladottu ilman sideaineita.


                                                                                                     


Tämän haudan kärki on veneen kokan muotoinen. Vene suuntasi merelle joka siihen aikaan olikin tässä vieressä.



Tästä haudasta on jossain vaiheessa poistettu kiviä niin, että arkun pääty on näkyvissä.





    Tämän kiven avulla voi kommunikoida


Kaikennäköisiä luonnon muovaamia  erikoisuuksia palvottiin. Tämä puu joka on kasvattanut itseensä silmukan on toki nuorempaa tuotantoa



Polun päässä tullaan Saarnijärvelle, sille entiselle merenlahdelle.



Fammo matkalla on seurattavissa Instagramissa
                                                                     Facebookissa
                                                                     Blogit.fi