Oi, sinä Itämeren helmi, kauan olen luoksesi kaivannut. Vihdoinkin pääsin katsomaan millainen kaupunki on Gdansk, joka sotiin asti tunnettiin myös nimellä Danzig. Tai paremminkin kaupungin nimi on vuorotellen ollut Gdansk tai Danzig vuosisatojen saatossa.
Saavuimme Gdanskiin kesän parhaaseen aikaan, auringonpaisteeseen ja turistisesonkiin ja se näkyi myös väkimäärissä, turisteja riitti parveilemaan Vanhan kaupungin kaduille kaupungin omien 460.000 asukkaan lisäksi.
Pari seikkaa kiinnitti oitis huomiomme, kaupungissa rakennettiin paljon uutta ja vaikka uutta rakennettiin kovalla vauhdilla niin aina haluttiin säästää myös jotakin vanhaa ja historian patinoimaa niinkuin esimerkiksi talon vanha seinä tai pari. Nämä vanhat osat oli sitten ympätty uusiin rakennuksiin. Arvostan!
Kaupungin sydän on ilman muuta vanha kaupunki ja siellä kävelykatu Długa sekä Veikseljoen rannat. Näillä rannoilla oli uudisrakentaminen näkyvimpää, oli kivetystä, tyylikkäitä kahviloita, ökyhotelleja kuten Gdansk Hilton ja hotelli Gdansk.
Tuolla emme siis kuitenkaan asuneet, meidän majapaikaksemme olin valinnut hotelli Sadovan, se sijaitsi lähes kävelykatu Długan alussa, mutta jos olisi halunnut käyttää paljon junaa niin siinä tapauksessa toinen pää, luoteispää olisi ollut luonnikkaampi, rautatieasema kun sijaitsee siellä.
Pienvenesatama oli tupaten täynnä niinkuin ne heinäkuussa tapaavat olla joka paikassa.
Maailmapyörä ja nostokurki mahtuivat molemmat samaan maisemaan. 28 zlotya ja kaupunki oli hetken sinun.
Poseidonin patsas torilla oli kuvatuimpia kohteita, siitä pitivät linnutkin. Torilla viihtyivät myös musikantit, matkamuistokauppiaat ja jopa pythonkäärme.
Vanhan kaupungin perusnähtävyyksiin kuuluu Mariankirkko, joka valmistui 1502 ja on maailman suurin tiilestä rakennettu katedraali. Se on yli sata metriä pitkä ja korkeuttakin löytyy lähemmäs samaiset sata metriä. Kirkon torniin voi kiivetä ihailemaan maisemia mikäli intoa riittää ja jalka nousee.
Zielonyn sillanpielestä lähtevät laivat risteilylle ympäristöön. Suosittu paikka tuntui olevan Westerplatte, toisen maailmansodan alkamispaikan muistomerkki. Sinne oli kolmen vartin merimatka. Me emme kuitenkaan ostaneet tällaista risteilyä koska kävimme Sopotissa ja muistomerkki näkyi hyvin merelle ohi lipuessamme.
Gdansk on satamakaupunki ja yhdessä Gdynian kanssa se muodostaa ulkomaankaupan voimakaksikon. Yli puolet Puolan ulkomaankaupasta kulkee näiden satamien kautta. Kun otetaan mukaan vielä välissä oleva Sopot - kylpyläkaupunki, muodostuu kolmen kaupungin yksikkö,Trójimiasto, virkeä talousalue.
Satama Gdanskissa tuntui jatkuvan kilometrikaupalla, se oli uskomattoman laaja.
Sillanpielessä on tilaa myös pienvenesatamalle ja merimuseolle. Museo on sijoittunut Veikselin kummallekin puolelle, yli pääsee lossilla tai siltaa pitkin. Silta on tosin nostosilta, joka on puolikin tuntia välillä ylhäällä koska risteilyalusliikenne on vilkasta.
Maan vanhin nostokurki on säilytetty museon osana. Se seisoo samalla paikalla missä laivat ennen lastattiin ja purettiin.
s/s Sołdek on osa museota. Se on ensimmäinen toisen maailmansodan jälkeen Gdanskin telakalla rakennettu laiva. Sołdek kuljetti hiiltä ja rautamalmia vuoteen 1980 asti.
Pari päivistä kului tutkaillessa merikaupungin ilmapiiriä, ihmetellessä nähtävyyksiä ja etsien sitä makoisinta ravintolaa, yhtenä päivänä teimme laivamatkan Sopotiin.
Viimeisen päivän ravintolavalintamme oli yllättäen saksalaistyyppinen ravintola. Se olikin ainoa paikka missä saksalaisuus näkyi, lähes koko Gdanskin väestöhän oli saksankielistä vielä ennen sotia. Nykyään kielenä on useimmiten pelkkä puola, englantia puhutaan kyllä, mutta harvemmin löysi englanninkielisiä tekstejä mistään muualta kuin ruokalistoista.
Ilman muuta parhaat näköalat oli tästä ravintola Miasto Aniołowista. Tipin toivossa tarjoilijatyttö oli kirjoittanut laskuun henkilökohtaisen tervehdyksen, mikäs siinä, ruoka oli hyvää.
Osassa 2 piipahdamme Sopotissa.
Seuraa Fammon vaeltelua Instagramissa ja
blogit.fi
