Alghero

Minimalistista matkailua Algherossa


Sardinia oli minulle vielä viikko sitten täysin tutkimatonta aluetta, nyt on kuitenkin Sardiniakin korkattu, sillä lomailimme  Algherossa  koko suurperheen voimin, mukana oli kolme aikuista ja kolme lasta, iältään 8-, 6- ja 2-vuotiaat.

Uskon, että on olemassa lapsia jotka kolmevuotiaina patikoivat reippaasti viisi kilometriä polutonta jänkää ja että on olemassa lapsia jotka rakastavat sushia ja haineviä, rouskuttavat riemulla kuorrutettuja heinäsirkkoja ja juovat palan painikkeeksi kamelinmaitoa. He ovat ennen kouluikää vierailleet jo 40 maassa ja osaavat luonnnollisesti ulkoa maiden liput ja pääkaupungit. Olen kuullut kerrottavan heistä ja uskon joka sanan. Mutta, sitten on niitä muitakin lapsia, niitä jotka kulkevat kilometrin helteessä ainoastaan jäätelön voimalla, niitä jotka eivät aina muista missä maassa edes ovat eivätkä jaksa kiertää ainoatakaan tylsää nähtävyyttä vaan  haluaisivat mieluummin vain polskia uima-altaassa, syödä pizzaa lounaaksi ja  istua hotellihuoneessa katsomassa videoita.

Valitettavasti minusta tuntuu, että meidän perheemme lapset kallistuvat vähän tähän jälkimmäiseen suuntaan. Siksi toteutimme lomallamme minimalistista matkailua. Tässä matkailumuodossa kartetaan kaikenlaista ylimittavaa suorittamista jotta vältettäisiin lapsiperheen pahimmat rasitteet; väsymyskiukku, nälkäkiukku ja sisaruskateudesta kumpuava vääryydenkärsimiskiukku.

Minimalistista matkailua voi harrastaa jo lennoista lähtien. Ensinnäkin on valittava lomakohde joka on tarpeeksi lähellä. Sardiniaan on suora lento, peukkua tälle seikalle ja lentoaika vain kolme ja puoli tuntia. Kelpaa.
Lennolta ei saa unohtaa  terveellisiä eväitä,  jotka pitävät lapset pienessä puuhassa . Parasta evästä ovat tietysti pussit jotka sisältävät lentoherkkuja. Askarteluvälineetkin ovat tarpeen, ne jaksavat kiinnostaa jonkin aikaa ja pienimmille on ladattava muutama peli, vanhin syventyykin jo kirjaansa.

Sardiniassa majoitumme Algheroon. Se on keskisuuri kaupunki jossa asuu noin 40 000 asukasta, turistit majoittuvat kuitenkin lähinnä ranta-alueelle, niin mekin. Olemme varanneet lennot ja lomahuoneiston kuudelle. Yllätykseksemme huoneistokin seuraa matkamme teemaa, kutsummekin sitä all exclusive-hotelliksi koska kaikki mahdollinen ja mahdoton maksaa extraa niinkuin ilmastointi, saippua ja wc-paperi. Allasnäkymästä olemme kaikki maksaneet , se onkin aivan ehdoton, vain kuopus ei pysty siitä nauttimaan, hän kun ei ole kuin 90 cm pitkä. Eikä minun tarvitse varmaankaan mainita, että huoneiston siivouskin on minimaalista.

Ei lomaa ilman retkiä. mekin teemme retkiä, ne ovat -  totta kai - minimalistisia. Yksi niistä suuntautuu Lidon hiekkarannalle, sinne on 300 metrin matka ja se löytyy  sopivasti jäätelökioskin vierestä. Hiekkaranta on matala, saa kahlata aika pitkälle päästääkseen uimaan, mutta lapsia se ei haittaa, he leikkivät rantavedessä ja keräilevät simpukankuoria, pienin kaivaa maailman syvintä kuoppaa.



Ruokahalu kasvaa syödessä, seuraavaksi suuntaamme  paratiisirannalle jota on suositeltu. Rannan nimi on Maria Pian ranta tai pinjalehtoranta. Yli kilometrin matka on hikinen, se vaatii jo nestetankkauksen matkan varrella, mutta perillä kiitos seisoo, ranta on aivan ihana! Kirkas, täysin roskaton meri, valkoista hiekkaa, pinjapuitten varjo sitä haluavalle. Sirkat sirittävät - täydellistä! Kaiken kruunaa tietysti jäätelöbaari paluumatkalla.

Teemme myös retken vanhaan kaupunkiin. Kävelemme puolentoista kilometrin matkan koska matkan varrella on paljon katseltavaa ja kuopuksella on rattaat. Virhe! Päästyämme vanhan kaupungin portista, Porta a Terrasta sisään on heti etsittävä jäätelöbaari. Onneksi niitä riittää Italiassa. Huh, viime hetkellä,  retkemme voi jatkua. 

Kaupungissa on paljon katseltavaa, ohitamme kuitenkin kirkot ja museot, lapsia kiinnostavat eniten matkamuistomyymälät, eikä vähiten siksi, että he ovat saaneet lomarahaa. Nyt täytyy vain tarkkaan laskea miten sen parhaiten käyttäisi.
Vanhaa kaupunkia kiertää myös kaupunkijuna, myös hevosajelulle pääsisi. Hevosten kuumaa urakkaa on kevennetty sähköistetyillä kärryillä, peukutus sillekin.

Kaupunki on koristeltu vaaleanpunaisin pyörin ja vantein. Oletettavasti ne ovat olleet paikallaan ainakin toukokuusta asti, silloinhan oli Italian sadas ympäriajo Giro d'Italia. Tämä pyöräily alkaa nimenomaan Algherosta ja loppuu Milanoon.

Vaikka kaupungilla kiertely  on ihan mukavaa on syytä syödä lounasta ennenkuin nälkäkiukku  yllättää, onneksi täällä on monta ruokapaikkaa, myös käteviä voileipäbaareja joista voi ostaa valmiita herkullisia, italialaisia leipiä.


Lounaan valmistamme usein huoneistomme keittiössä, mutta iltaruokailuja voi jo kutsua retkiksi. Kauhean kauaksi emme turhaan lähde. Lähiravintolasta saa metripizzaa, se on lasten ehdoton suosikki. Rantaravintolassa voi ihailla mahtavaa auringonlaskua ja syödä esimerkiksi jättikatkarapuja tai italialaisia pastoja. 
Suosikiksi nousee kuitenkin meksikolainen ravintola Cantina Ranchera, eikä vähiten liekitettyjen fajitasiensa takia. Tosin 2-vuotias juoksisi  mieluummin  ympäri salia. Onneksi on  olemassa Ryhmä Hau jonka voi ladata puhelimeen. Kyllä vaan, Ryhmä Hau hiljentää lapsen kuin lapsen - ainakin ruokailun ajaksi.

Paras retkemme suuntautuu kuitenkin merelle, se kestää kolmisen tuntia ja keikkuu jo siis minimalististen retkien äärirajoilla. Retki  vie meidät Neptunuksen luolaan. Siitä enemmän seuraavassa postauksessa.

Kun lapsilta kysyy mikä on ollut parasta Sardiniassa, vastaavat he yhdestä suusta: uima-allas. Mikä ettei, onhan  siellä tullut vietettyä tuntikausia muiden lasten kanssa. Yhteistä kieltä ei olllut, mutta hauskaa oli siitä huolimatta. Sitä on mahtavaa muistella talvella.




Seuraa Fammon vaeltelua myös Instagramissa