Reservaatissa Etelä-Afrikassa

Joulukuisella Kapkaupunginvierailullamme olimme tehneet päätöksen pysyä Kapkaupungissa,  emmekä  lentäneet Krugerin mittaville safareille. Kaupunki oli kuitenkin jo otettu haltuun ja reviirimme laajeni vauhdilla.  Safariasia kaiversi sen verran, että halusimme katsomaan villieläimiä. Kapkaupungin lähettyviltä löytyi muutama villieläinreservaatti, yksi jo parin tunnin matkan päässä Karoon alueella. Päätimme testata kyseisen reservaatin.

Paikan nimi oli Fairy Glen, sinne tehtiin päivän ja kahden päivän retkiä ja siellä luvattiin olevan nähtävissä viisi suurta (eläintä ); elefantti, sarvikuono, puhveli, leijona ja gepardi.

Retki alkoi aamuvarhaisella ajelulla vuorten yli. Tällaista tasankojen tallaajaa jaksavat vuoret kiinnostaa, niitä voisi vain tuijotella tuntikaupalla ja saihan niitä melkein koko matkan tuijotella.

Fairy Glen oli idyllinen paikka, siellä oli erilaisia majoja yöpymiseen, pieni uima-allas pihalla ja puutarha oleskelua varten. Ennen safarille lähtöä meidät ravittiin huolella.

Auto jolla safarille lähdettiin oli mallia hyvin ilmastoitu, myös lattian osalta, kaikesta omaisuudestaan sai pitää tiukasti kiinni ettei mitään tipahtanut maahan. Oppaana meillä oli sujuvasanainen ja letkeä Owen, joka koko ajan testasi pienryhmämme villieläintietoutta.

Eläimet vaeltelivat vapaasti reservaatissa, paitsi leijonat, niiden ei voinut antaa metsästää vapaasti. Aita erotti leijonat muista eläimistä. Tänne oli tuotu myös kaltoinkohdeltuja eläimiä. Sarvikuonouroksen sarvi oli väkivalloin irroitettu ja eläin jätetty kuolemaan, se oli kuitenkin toipunut hyvässä hoidossa tänne päästyään. Sarvesta ei ole tietoa josko se kasvaa uudestaan vai ei. Ihminen on eläimistä ahnein ja julmin. Jos asiaa katsoo salametsästäjän kannalta niin on todettava, että varsinkin bantut ovat usein työttömiä eikä työttömyyskorvauksia tunneta maassa. Se ei kuitenkaan asian julmuutta vähennä.

Sarveton sarvikuono on kuin hampaaton hai 

Puhveleita reservaatissa oli kokonainen lauma ja uusia syntyy joka vuosi. Ongelmana ovat urosvasikat, niitä ei laumaan enää sopisi lisää. Antilooppeja oli laumoittain, oli kuduja, impaloita, hyppyantilooppeja ja vesiantilooppeja.
Springbok eli hyppyantilooppi on muuten Etelä-Afrikan kansalliseläin, hyppyantilooppeja vaelteli entisaikaan laumoittain pitkin eteläisen Afrikan heinäniittyjä, nykyisin niitä tapaa enää etupäässä Namibiassa ja Etelä-Afrikassa. Antiloopin kuva sen sijaan on monen yrityksen logossa.  
Hyppyantilooppia myös metsästetään koska sen liha on herkullista.

Äidin pikku poju alkaa jo olla äidin kokoinen, mutta maitobaari on vielä pojulle auki

 
Hyppyantilooppi on siro ja nopea eläin

Leijonien aluetta erotti aita tai itse asiassa kaksikin aitaa. Saimme kuitenkin ajaa sisään alueelle kun niillä oli ruoka-aika. Täytyy myöntää, että pikkuisen kutkutti ajaa sisään leijonien viereen, muistanette, että automme oli sitä avoauto-mallia. Siinä oli metrin verran minun ja leijonan välissä, ei olisi tarvittu kuin pieni loikka niin leijona olisi hypännyt kyytiin.

Hyvinravitut leijonat tyytyivät kuitenkin vain tarkkailemaan meitä syrjäsilmällä  pureksiessaan rauhallisesti saalistaan.

Mikäli joku ihmettelee mitä leijonanpennuille täällä tapahtuu niin vastaus on,  nämä leijonat eivät saa lisääntyä, sen vuoksi ne syövät ehkäisypillereitä. Nämä ovat siis joko vieraantuneet omasta elementistään tai sitten hyvin moderneja leijonia.

Tämä uskalikko oli valinnut pesäpaikan tien vierestä

Tämä pikkukaveri oli syntynyt edellisenä päivänä

Norsuja oli pari kappaletta. Norsuja täytyy vähän vahtia, ne ovat nimittäin aika nopeita poikia tuhoamaan viljelyksiä kuten esimerkiksi läheiset viiniviljelmät. Pari vuotta sitten ne kuulemma saivat aikaan suurta tuhoa herkuttelemalla viinirypäleillä ja vaikka suuria eläimiä ovatkin, lopulta ne kekkuloivat vahvassa humalatilassa.

Eikä siinä kaikki, sanotaan, että norsun muisti on pitkä, näiden norsujen muisti kesti ainakin vuoden sillä seuraavana vuonna ne aikoivat laittaa tempun uusiksi edellisvuoden antimet muistaen.

Näiden elefanttien syöksyhampaat pidetään lyhyinä jotta estettäisiin hammasvarkaiden hyökkäukset.

Elefantit taisivat pitää autoamme tunkeilijana sillä toinen niistä käveli päättäväisesti kohti autoamme, opas pakitti ja kaasutti paikalta ennen kuin selvisi filmasiko norsu vai oliko se peräti tosissaan.

Alueella oli myös joki. Hyvä niin, sillä elefantti juo 200 litraa vettä päivässä. Täällä vettä vielä riitti, toisin oli Kapkaupungissa, siellä kaikki vesi oli säännösteltyä. Joka puolella oli kylttejä jotka kehottivat säästämään kallisarvoista vettä. Kesä ja kuuma sesonki olivat vasta tulossa ja vesivarat jo vähissä. Meitäkin asia kosketti, hotellin uima-allas oli vesipulan johdosta suljettu eikä vettä voinut suihkussa juoksuttaa niin kuin kotona, pullotettua vettä kuitenkin riitti.

Eläimet oli nyt nähty, oli aika mennä lounaalle.
Ihmettelin kuitenkin tuota mainosta "viisi suurta", joukosta puuttui gepardi, jota kuitenkin oli mainostettu. Mitä sanoi siihen oppaamme?
- Ei päiväretkellä ole mahdollista nähdä gepardia. Se on arka eläin joka laskeutuu vuorilta vain öisin. Jos olisitte valinneet yön-yli-retken niin sitten ehkä.



Seuraa Fammon vaeltelua myös Instassa ja Facebookissa