tiistai 8. elokuuta 2017

Neptunuksen luola

NEPTUNUKSEN LUOLAN UUMENISSA




Sardinianmatkallamme meitä houkutteli Neptunuksen luola, Grotta di Nettuno. Se sijaitsee aivan Capo Caccia-niemen kärjessä ja on kaikkien turistien ja paikallistenkin himoitsema kohde.
Tälle niemelle on autotie, Algherosta on noin 24 km kuulemma kaunista tietä niemen kärkeen. Niemen kärjessä on majakka, joka näkyy hyvin Algheron kaupunkiin. Majakan läheltä lähtevät portaat joita pitäisi olla 656, ne laskeutuvat alas luolaan. 
Luolan ihasteluun voi yhdistää myös merimatkan, tämä oli meidän valintamme.
Risteilyalukset lähtevät Algheron venesatamasta, yrittäjiä on monta, me ostimme risteilymme Antoniolta koska Antonio on mukava mies, eikä vähiten siksi, että hän antoi meille perhealennuksen (3 aikuista ja 3 lasta 50€).
Hinnat: 15€ aikuinen, 7,50 lapsi
Saimme nauttia kolmen vartin merimatkasta, aurinko pureutui kannella ihoon, mutta leppeä tuuli teki olosta auvoisen. Laivalta sai ostaa juotavia ja pikkupurtavaa, Antonio taiteili tyttösille rannekoruja ajankuluksi ja lasten iloksi. Capo Caccia lähestyi, äkkijyrkät kallioseinät tulivat lähemmäksi ja lähemmäksi.





Sitten oltiinkin jo perillä. Pyörähdimme vielä katsomassa vieressä olevaa Isola di Foradadan kalliosaarta  ja sitten pääsimmekin luolan suuaukolle. Vain yksi alus kerrallaan pääsi purkamaan tai lastaamaan, sen jälkeen ne siirtyivät lähistölle odottelemaan kunnes asiakkaat olivat tehneet luolakierroksensa.




Miten vesi voikin olla niin ihanan turkoosia ja kirkasta. Alueella on kuulemma kaksi muutakin luolaa, mutta ne eivät ole avoinna vierailijoille. Täältä löytyy myös vedenalaisia luolia sukeltajien käyttöön.


Luolan suuaukko, oikealta lähtevät portaat ylös majakalle. Luola löydettiin 1700-luvulla ja siihen aikaan luolaan pääsi ainoastaan vesitse. 1800-luvulla kuninkaalliset tapasivat vierailla luolissa, siihen aikaan luolia valaisivat vain kynttilät. Opas kertoi, että portaat rakennettiin luolan ulkoseinään 1954.


Päästiin sitten vuorollamme luolaan, sinne oli erillinen 13 euron pääsymaksu. Italialainen oppaamme  kertoi luolasta italiaksi ja englanniksi. Polku jota kuljetaan on neljän kilometrien pituinen, turistit pääsevät kuitenkin vain noin puolen kilometrin etäisyydelle. Normaalipituinen mahtuu kulkemaan suorana, vain jossain kohdin sai varoa päätään. Polku oli kohtuullisesti valaistu, siten että luolien lumo kuitenkin säilyi. Rattaat täytyi jättää paattiin, joten pikkulapsia täytyy kantaa jolleivat he osaa itse vielä kävellä. Meidän 2-vuotiaamme selvitti reitin hienosti.







Äkkiä eteemme avautui maanalainen järvi. Ihmiset haukkoivat henkeään ihastuksesta, niin mekin. Järvellä on nimikin, Lamarmora-järvi, se on kuulemma sata metriä pitkä ja näin ollen Euroopan suurin suolavesijärvi. Seinässä oli tummempia jälkiä, meren pinta oli 4 metriä ylempänä 125.000 vuotta sitten jääkausien välissä. 




Tippukivimuodostelmat muodostuvat vähitellen tuhansien vuosien aikana kun kalkkipitoinen vesi tihkuupikkuhiljaa kalliosta. Katosta riippuvat puikot kasvavat alaspäin, ne ovat nimeltään stalaktiitteja. Maasta ylöspäin nousevat pylväät ovat nimeltään stalagmiitteja. Suurin näkemämme oli 33 metrin korkuinen ja leveyskin oli mahtava. Nämä muodostelmat ovat syntyneet 135-65 miljoona vuotta sitten. Aika karkea arvio.



Näitä luolia on käytetty myös elokuvien filmauspaikkoina. Sinivihertävät sävyt näyttävätkin varmasti upeilta filmillä.
    



Easy piece of cake kun veneessä on nostosilta.

Kierroksemme oli ohi, viimeiset valokuvat otettu ja veneemme jo odottelikin meitä. Aika nonstoppia tämä oli, mutta toimi kuitenkin, heinäkuu on kuitenkin parhainta sesonkia ja ilmakin oli mitä mainioin. Tuulellahan tänne ei veneellä olekaan tulemista, länsituulella aallot lyövät kuulemma suoraan sisään luolan suuaukosta.
Kolme varttia merimatkanautintoa ja oltiin taas Algheron satamassa. Nuorin nukahti joten saimme rauhassa keskittyä mahtaviin maisemiin. Retkeen kului vajaa kolme tuntia, mikä oli juuri sopiva aika, mutta jälkipuinti jatkui pitkälle iltaan.



Seuraa Fammon vaeltelua myös Instagramissa

3 kommenttia:

  1. Veneretki Neptunuksen luolaan on huomattavasti mukavampi vaihtoehto kuin sinne vievien jyrkkien portaiden kapuaminen helteessä! Nuo maisemat ovat kovin tuttuja ja blogini tunnuskuvakin on muuten Capo Cacciasta!

    Sardinia on hieno saari ja sitä ympäröivät vedet uskomattoman turkooseja. Matkaamme niihin maisemiin jälleen parin viikon kuluttua, tällä kertaa yhdistettynä Korsikaan.

    Hyvä tietää, minkä verran veneretki Algherosta kestää ja kustantaa, josko ehtisimme Algherolle varattuina päivinä käymään ihastelemassa ja ihmettelemässä Neptunuksen luolaa!

    VastaaPoista
  2. Korsikakin on varmasti hieno saari ja vähän olisi kutkuttanut siellä vierailla, mutta päiväretki olisi ollut turhan hätäinen.
    Olen ollut tippukiviluolissa Espanjassa ja Sloveniassa, mutta täsää luolassa erikoisen kaunista oli siellä oleva järvi.

    VastaaPoista
  3. Tippukiviluolat ovat kyllä luomoavia paikkoja. Mietin aina miltä niistä ihmisistä on mahtanut tuntua, ketkä ovat ensimmäsenä näitä paikkoja maailmasta löytäneet...!

    VastaaPoista