Ukrainalaiset ovat ortodokseja ja se todella näkyy kaupungin katukuvassa. Kirkkoja, luostareita ja katedraaleja on rakennettu kaupunkiin jo tuhannen vuoden ajan. Välillä on tuho käynyt, sitten on taas rakennettu lisää. Niinkuin Rooma sijaitsee Kiovakin seitsemällä kukkulalla, kukkuloiden ohella myös puistoja löytyy paljon. Yleisin puu tuntuu olevan hevoskastanja ja juuri vierailuni aikana toukokuussa ne olivat kaikki kukassa.
Kävin Kiovassa lyhyellä viiden päivän visiitillä ja ehdin katsella monia nähtävyyksiä, tässä on lyhyt listaus mieleenpainuvimmista rakennuksista.
Kiovaan syntyi asutusta jo 400-luvulla, vuosisatojen ajan se oli Kiovan Venäjän keskus. Kun Ukraina vuonna 1991 itsenäistyi tuli Kiovasta suvereenisti maan pääkaupunki. Sen väkiluku on kasvanut nopeasti lähennellen nyt jo kolmea miljoonaa.
Siihen aikaan kun Kiova perustettiin kaupungit linnoitettiin ja kaupunkiin saavuttiin portin kautta, niin myös Kiovaan. Kiovan portin nimi on Zoloti vorota eli kultainen portti ja se rakennettiin 1000-luvulla. Eipä aikaakaan niin mongolit valloittivat kaupungin ja tuhosivat tämän kauniin portin vuonna 1240, vain rauniot jäivät jälelle. Vasta vuonna 1982 portti rekonstruoitiin. Tuloksen saa jokainen itse arvioida.
Sisälle pääsee maksamalla nimellisen pääsymaksun.
Näkymä sisäpihalta
Portin ulkopuolella oli maalattujen munien näyttely, arvatenkin pääsiäisestä asti ollut esillä.
Euroviisujen aikaan oli esillä myös Euroviisupokaali jättikokoisena. Sen edessä riitti innokkaita poseerajia.
Tämä taideteos peitti kokonaisen päätyseinän. Se oli tehty Ivan Rutkovychin ikonin mukaan normaalikokoisista, maalatuista munista. Aivan ällistyttävän mykistävä.
Puolen kilometrin päässä Mikaelin aukiolla seisoo uljaana Pyhän Mikaelin taivaansininen luostarikirkko useine lisärakennuksineen. Siinä on seitsemän kultaista kupolia, virallinen nimi onkin Pyhän Mikaelin kultakupolinen luostari. Se on minusta vieläkin ihastuttavampi kuin Sofian katedraali. Tämä luostari rakennettiin jo 1100-luvulla, Neuvostoliiton aikana 1930-luvulla se tuhottiin "vähäisen historiallisen arvon" takia. Ukrainan itsenäistyttyä luostari kunnostettiin ja avattiin yleisölle vasta niin myöhään kuin 1999.
Tämän oven takana ei saa kuvata, mutta ei hätää näette pari sisäkuvaa ostamastani esitteestä (Kuvat: Sergei Tsioma)
Volodymyrskan kukkulalla tönöttää tämä hempeänvärinen Pyhän Andreaksen kirkko. Sen ympärille ovat levittäytyneet taide- ja käsityökauppiaat kojuineen
Jatkaaksemme kierrostamme meillä on tässä vaiheessa kaksi mahdollisuutta, voimme joko laskeutua funikularilla Dnipron rantaan tai sitten hyppäämme metroon ja huristamme Arsenalnan asemalle. Taitaa olla parasta turvautua metroon sillä matka seuraavaan luostariin on pitkähkö.
Se sijaitsee Lavran kaupunginosassa ja on kuuluisa Petsherskin luolaluostarialue. Tämäkin valtaisa alue kuuluu maailmanperintökohteeseen. Historioitsijoiden mukaan Pyhä Antonius asutti ensimmäisen luolan 1000-luvulla. Siitä kasvoi valtaisa luolaverkosto jonka on sanottu olleen satojen kilometrien pituinen. Luolasto on 1-1,5 levyistä sokkeloa, välissä on asuinhuoneita ja kappeleita. Tasaisin välimatkoin sijaitsee arkkuja joissa lepää muumioituneita munkkeja ja pyhäinjäännöksiä. Täällä onkin tiukka ei paniikkihäiriöisille. Odotin toki paljon ahtaampia käytäviä, näitä pystyi kävelemään suorassa, pimeässäkään ei tarvinnut paljoakaan hapuilla sillä mukaansa sai ostaa hentoisen vahakynttilän. Tekniikkaa ei hyväksytty, joten ei myöskään kännykän taskulamppua.
Miehille ei ollut minkäänlaisia sisäänpääsyvaatimuksia, naisten tuli peittää päänsä ja polvensa. Jonkun logiikka ehkä petti kun housut ja tunika eivät riittäneet vaan luostarin eteisestä oli lainattava lisäksi kietaisuessu.
Omissa ja lainatuissa vaatteissa. Jos vain olisi peili...
Luostarin ruokalassa maistuivat luolakoettelemuksen jälkeen kaalikeitto ja syrnikit, rahkaletut. Hinta vesipullon kanssa oli 60 hryvniaa (2 euroa). Kaupanpäälle sai ihanan autenttisen miljöön alueen työntekijöiden ja mummojen ryystäessä keittoaan viereisissä pöydissä.
Lähellä Lavran luostaria komeilee ylväs maamerkki Rodina Mat, Äiti Maa. Tämä naissoturi on tehty titaanista ja kohoaa 62 metrin korkeuteen. Portaat vievät soturin käsivarteen mistä voi ihastella maisemia. Tämä patsas ympäristöineen on Suuren isänmaallisen sodan muistomerkki, alueella on panssareita, tykkejä, sota-aiheisia muistomerkkejä ja ikuinen tuli.
Tähän kannattaa päättää nähtävyyskierros ja palata takaisin keskustaan ja Maidan-aukiolle. Se on monien kapinoiden ja mielenosoitusten aukio joka on vaihtanut nimeään tasaisin väliajoin. Sitä koristavat komea itsenäisyyden muistomerkkipylväs, suuret suihkulähteet, kukkaistutukset ja kuuluisa kukkakello.
Maidan Nezalezhnostia hallitsee itsenäisyyden monumentti
Kiovan lähiseudulle olisi voinut tehdä retkiä, esimerkiksi Babi Jariin, natsien uhrien muistopaikalle. Chernobyliin olisi päässyt halvimmillaan 40 eurolla. Ehkä oli onni ettei meillä ollut aikaa vierailla siellä sillä näkymät olisivat varmaankin vain masentaneet.
Myös Odessaan olisi tehty retkiä, mutta siellä olenkin jo ollut aikaisemmin.
Ruokahalu kuitenkin kasvaa syödessä, niin monta paikkaa ja kaupunkia jäi katsomatta. Ukrainaan kannattaa ehdottomasti vielä joskus palata.
Kiovan kulttuuriannista voit lukea
https://fammomatkalla.blogspot.fi/2017/05/kulttuurimatka-ukrainaan.html
Kiova on todella upea kaupunki ja oli mukava muistella postausta lukiessa omaa reissuani sinne. Kävin kaikissa näissä mainitsemissasi kohteissa ja itselle Petšerskin lavra jäi parhaiten mieleen. Kynttilät kädessä luolaluostaria tutkiessa pelkäsi sitä, että takana tuleva ei sytytä omaa takkia tuleen...
VastaaPoistaRodina Mat ja museoalue oli todella mielenkiintoinen, yksi reissun kohokohdista.
Kävimme myös Tshernobylissä ja kyllä se mielen apeaksi luonnollisesti veti: http://kohteenamaailma.fi/extreme/tshernobyl-pripyat/
Kiovaa voi kyllä suositella erinomaiseksi pitkäksi viikonloppukohteeksi joko Tshernobylillä tai ilman.
Katsoin postauksesi Tahernobylistä ja joo tuo taatusti säteilevänä takaisin kertoo ehkä miksi en halua riskeerata mitään. Minulle riittää kun lukee toisten matkasta. Muuten Kiova oli mukava paikka, kuten sanottua vain Odessa oli minulle aikaisemmin tuttu. Suosittelen Kiovaa viikonlopun tai viikon kestävälle matkalle.
PoistaTäällä ilmoittautuu innokas kirkkojen kiertäjä. Todella kiehtovan tuntuinen kaupunki, jossa olisi mielenkiintoista käydä!
VastaaPoistaVeikkaan, että Ukrainan suosio tulee nousemaan jollei sitten maailmanpolitiikan rintamalla tapahdu jotain mullistavaa.
VastaaPoistaKyllä nuo kirkot ovat upeita! Niissä on kivasti väriä, mutta silti ne on jotenkin hillittyjä.
VastaaPoistaÄiti Maa -patsas oli entuudestaan tuttu, mutta muuten tuli kivasti uusia vinkkejä!
Kiovassa on kyllä yllättävän paljon hienoja nähtävyyksiä - ja pääsiäisen aika on hyvää aikaa vierailla maissa, joissa ortodoksisella uskonnolla on jalansijansa.
VastaaPoistaMe katsastimme kaupungin tammikuussa, jolloin sää tietysti verotti hiukan kokemusta, mutta kupolejahan se ei haitannut!
Tottakai, siellähän ne kirkot ja luostarit ovat pysyneet jo satoja vuosia. Kuitenkin olen iloinen, että sain samalla kokea pääsiäisen jälkimainingit, Euroviisuinnostuksen ja pitkälle edenneen kevään.
VastaaPoistaUpeita kuvia! Tuo maalattujen munien näyttely kyllä kuulostaa houkuttelevalta! Mukavan kuuloinen reissu teillä. :)
VastaaPoistaMielenkiintoista. Kolmimiljoonainen kaupunki on kyllä aivan huikean suuri. Kiova on lähinnä kaupunki, josta lähdetään retkelle Tshernobyliin. Nyttemmin siellä on myös värivallankumouksen Maidan-aukio. Toisten mielestä demokratiaa, toisten mielestä sen loppu. Ukrainalaiset eivät varmaankaan pidä siitä, mitä minä ajattelen Maidanista.
PoistaKirkot ovat kauniita niin päältä kuin sisältä, mutta se portti oli aika ruma. Kiova voisi olla ihan kiinnostava, mutta mies listaa yhdessä lauseessa varmaan noin 80 kohdetta johon menee ennemmin kuin minnekään "Venäjällä". Se on lapsena kiikutettu sinne liian monesti, Karjalaan ja minnelie...
VastaaPoistaKyllä minä Venäjälläkin käyn ihan mielelläni, mutta ukrainalaiset tuskin haluavat olla venäläisiä, Krimistä en ole ihan varma...
PoistaMeillä koittaa syyskuussa reissu Kiovaan ja Tsernobyliin. Olen odottanut ihan älyttömän monta vuotta Ukrainaa ja nyt pääsen hieman tutustumaan - vieläpä ilman lapsia, miehen kanssa kahdestaan! Tämä postaus tulikin siis oikein hyvään saumaan. Pitää lukea ajatuksella vielä lähempänä reissua Kiovan-kuulumisiasi.
VastaaPoistaUkrainasta kiinnostaisi myös Lviv, luin siitä joskus jostain matkalehdestä ja siitä asti haaveillut siitäkin. Nyt ei ehditä sinne, mutta vielä joskus... haaveitahan pitää olla!
Sanopa muuta, niin monta maata, niin monta kaupunkia jotka kiinnostavat, mutta niin vähän aikaa. Koko Ukraina olisi tietysti mielenkiintoinen ja Moldovassa siinä alapuolella voisi taas käväistä. Hauskaa matkaa teille!
VastaaPoista