Kiova

KIOVAN KUPOLEITA osa II

Ukrainalaiset ovat ortodokseja ja se todella näkyy kaupungin katukuvassa. Kirkkoja, luostareita ja katedraaleja on rakennettu kaupunkiin jo tuhannen vuoden ajan. Välillä on tuho käynyt, sitten on taas rakennettu lisää. Niinkuin Rooma sijaitsee Kiovakin seitsemällä kukkulalla, kukkuloiden ohella myös puistoja löytyy paljon. Yleisin puu tuntuu olevan hevoskastanja ja juuri vierailuni aikana toukokuussa ne olivat kaikki kukassa.
Kävin Kiovassa lyhyellä viiden päivän visiitillä ja ehdin katsella monia nähtävyyksiä, tässä on lyhyt listaus mieleenpainuvimmista rakennuksista.

Kiovaan syntyi asutusta jo 400-luvulla, vuosisatojen ajan se oli Kiovan Venäjän keskus. Kun Ukraina vuonna 1991 itsenäistyi tuli Kiovasta suvereenisti maan pääkaupunki. Sen väkiluku on kasvanut nopeasti lähennellen nyt jo kolmea miljoonaa. 
Siihen aikaan kun Kiova perustettiin kaupungit linnoitettiin ja kaupunkiin saavuttiin portin kautta, niin myös Kiovaan. Kiovan portin nimi on Zoloti vorota eli kultainen portti ja se rakennettiin 1000-luvulla. Eipä aikaakaan niin mongolit valloittivat kaupungin ja tuhosivat tämän kauniin portin vuonna 1240, vain rauniot jäivät jälelle. Vasta vuonna 1982 portti rekonstruoitiin. Tuloksen saa jokainen itse arvioida.

Sisälle pääsee maksamalla nimellisen pääsymaksun.

Jatketaanpa Zoloti vorotalta nähtävyyksien katselua. Kun kävellään pitkin Volodymyrskaa suoraan kohti keskustaa tullaan Sofian aukiolle. Siellä sijaitsee Pyhän Sofian katedraali joka on Kiovan vanhin kirkko, se on valmistunut vuonna 1037 ja sen  sanotaan olevan myös Kiovan kaunein kirkko.  Alueella  on useita pieniä museoita  ja alue on Unescon maailmanperintökohde.

Näkymä sisäpihalta

Portin ulkopuolella oli maalattujen munien näyttely, arvatenkin pääsiäisestä asti ollut esillä.
Euroviisujen aikaan oli esillä myös Euroviisupokaali jättikokoisena. Sen edessä riitti innokkaita poseerajia.

 Tämä taideteos peitti kokonaisen päätyseinän. Se oli tehty Ivan Rutkovychin ikonin mukaan normaalikokoisista, maalatuista munista. Aivan ällistyttävän mykistävä.

Puolen kilometrin päässä Mikaelin aukiolla seisoo uljaana Pyhän Mikaelin taivaansininen luostarikirkko useine lisärakennuksineen. Siinä on seitsemän kultaista kupolia, virallinen nimi onkin Pyhän Mikaelin kultakupolinen luostari. Se on minusta vieläkin ihastuttavampi kuin Sofian katedraali. Tämä luostari rakennettiin jo 1100-luvulla, Neuvostoliiton aikana 1930-luvulla se tuhottiin "vähäisen historiallisen arvon" takia. Ukrainan itsenäistyttyä luostari kunnostettiin ja avattiin yleisölle vasta niin myöhään kuin 1999.

 Tämäkin piha oli koristeltu maalatuilla munilla

Tämän oven takana ei saa kuvata, mutta ei hätää näette pari sisäkuvaa ostamastani esitteestä (Kuvat: Sergei Tsioma)

Volodymyrskan kukkulalla tönöttää tämä hempeänvärinen Pyhän Andreaksen kirkko. Sen ympärille ovat levittäytyneet  taide- ja käsityökauppiaat kojuineen

Jatkaaksemme kierrostamme meillä on tässä vaiheessa kaksi mahdollisuutta, voimme joko laskeutua funikularilla Dnipron rantaan tai sitten hyppäämme metroon ja huristamme Arsenalnan asemalle. Taitaa olla parasta turvautua metroon sillä matka seuraavaan luostariin on pitkähkö.

Se sijaitsee Lavran kaupunginosassa ja on  kuuluisa Petsherskin luolaluostarialue. Tämäkin valtaisa alue kuuluu maailmanperintökohteeseen. Historioitsijoiden mukaan Pyhä Antonius asutti ensimmäisen luolan 1000-luvulla. Siitä kasvoi valtaisa luolaverkosto jonka on sanottu olleen satojen kilometrien pituinen. Luolasto on 1-1,5 levyistä sokkeloa, välissä on asuinhuoneita ja kappeleita. Tasaisin välimatkoin sijaitsee arkkuja joissa lepää muumioituneita munkkeja ja pyhäinjäännöksiä. Täällä onkin tiukka ei paniikkihäiriöisille. Odotin toki paljon ahtaampia käytäviä, näitä pystyi kävelemään suorassa, pimeässäkään ei tarvinnut paljoakaan hapuilla sillä mukaansa sai ostaa hentoisen vahakynttilän. Tekniikkaa ei hyväksytty, joten ei myöskään kännykän taskulamppua. 
Miehille ei ollut minkäänlaisia sisäänpääsyvaatimuksia, naisten tuli peittää päänsä ja polvensa. Jonkun logiikka ehkä petti kun  housut ja tunika eivät riittäneet vaan luostarin eteisestä oli lainattava lisäksi kietaisuessu.

 Omissa ja lainatuissa vaatteissa. Jos vain olisi peili...

 Pukeutumisohjeet selkokielellä

Luostarin ruokalassa maistuivat luolakoettelemuksen jälkeen kaalikeitto ja syrnikit, rahkaletut. Hinta vesipullon kanssa oli 60 hryvniaa (2 euroa). Kaupanpäälle sai ihanan autenttisen miljöön alueen työntekijöiden ja mummojen ryystäessä keittoaan viereisissä pöydissä.



Lähellä Lavran luostaria komeilee ylväs maamerkki Rodina Mat, Äiti Maa. Tämä naissoturi on tehty titaanista ja kohoaa 62 metrin korkeuteen. Portaat vievät soturin käsivarteen mistä voi ihastella maisemia. Tämä patsas ympäristöineen on Suuren isänmaallisen sodan muistomerkki, alueella on panssareita, tykkejä, sota-aiheisia muistomerkkejä ja ikuinen tuli.

Tähän kannattaa päättää nähtävyyskierros ja palata takaisin keskustaan ja Maidan-aukiolle. Se on monien kapinoiden ja mielenosoitusten aukio joka on vaihtanut nimeään tasaisin väliajoin. Sitä koristavat komea itsenäisyyden muistomerkkipylväs, suuret suihkulähteet, kukkaistutukset ja kuuluisa kukkakello.

 Maidan Nezalezhnostia hallitsee  itsenäisyyden monumentti

Kiovan lähiseudulle olisi voinut tehdä retkiä, esimerkiksi Babi Jariin, natsien uhrien muistopaikalle.  Chernobyliin olisi päässyt halvimmillaan 40 eurolla. Ehkä oli onni ettei meillä ollut aikaa vierailla siellä sillä näkymät olisivat varmaankin vain masentaneet. 
Myös Odessaan olisi tehty retkiä, mutta siellä olenkin jo ollut aikaisemmin.

Ruokahalu kuitenkin kasvaa syödessä, niin monta paikkaa ja kaupunkia jäi katsomatta. Ukrainaan kannattaa ehdottomasti vielä joskus palata. 
Kiovan kulttuuriannista voit lukea 
https://fammomatkalla.blogspot.fi/2017/05/kulttuurimatka-ukrainaan.html

Kulttuurimatka Ukrainaan

KULTTUURIMATKA UKRAINAAN - NELJÄ PÄIVÄÄ TÄYTTÄ LAUKKAA

Huhti-toukokuussa Ukrainassa juhlitaan; pääsiäinen on suuri juhla ja voiton päivää vietetään 9.5. Tänä vuonna lisukkeena soppaan olivat vielä Euroviisut. Viimevuotisen voittonsa ansiosta Ukraina sai kunnian järjestää Euroviisut 2017.

Nyt täytyy heti todeta etten ole kummoinenkaan Euroviisufani, joskus viisut jäävät kokonaan väliin, mutta hei  miksei? Voisi olla kivakin asia olla haistelemassa Kiovan tuulia juhlien keskellä. Otaksuin tunnelman olevan suurin piirtein saman kuin esimerkiksi Formulakilpailuissa tai jääkiekkofinaalissa.

Lentoliput tilattiin, tämän kisan voitti Air Baltic. Sitten hotellivarauksiin. Hotelli Ukraina olisi sijainnut Itsenäisyysaukiolla, mutta vaikutti liian neuvostoliittoaikaiselta valinnalta. Hyatt Regent näytti upealta, mutta oli varsin hintava.
Dnipron varrella oli useita hotelleja, mutta ne olivat kaukana.
Valinta osui tällä(kin) kertaa huoneistoon. Suuri huoneisto lähellä Itsenäisyysaukiota, Sofia-aukion vieressä 333 euroa neljästä yöstä kahdelle hengelle.

Lisää lippuja ostettiin ja varattiin netistä; euroviisusemifinaalien harjoituksiin tiistaiksi ja torstaiksi, oopperalippu keskiviikoksi ja balettilippu torstaiksi.

Koitti sitten lähtöpäivä - yöbussilla Helsinkiin ja lento kuuden jälkeen. Aamulennot ovat parhaita, silloin pääsee perille valoisaan aikaan, tässä tapauksessa jo aamupäiväksi.
Lentokentällä tarjosivat taksit palveluksiaan, meitä oli etukäteen varoitettu ottamasta lentokenttätaksia, mutta otimmepa kuitenkin. Hinta oli 500 hryvniaa (17 euroa) 35 kilometrin matkalta Kiovan keskustaan ja se luvattiin jo 15 euroon. Mielestäni sopuhinta. Loppujen lopuksi kuljettaja sai kuitenkin sen 500 koska soitteli puolestamme ja kuljetti meitä tilapäismajoitukseen,  huoneistoamme kun ei vielä oltu siivottu. Oma vika, tulimme turhan aikaisin.
Tämä ensimmäinen maanantaipäivä soljui eteenpäin ympäristöön tutustuessa. Kadut ja torit tulivat tutuiksi niinkuin pari kahvilaakin. 
Oli Voitonpäivän aatto ja se näkyi katukuvassa. Itsenäisyydenaukiolla eli Maidanilla muisteltiin vuoden 2014 uhreja. Tarkka-ampujien väitetään ampuneen mielenosoittajia talojen katoilta. Uhreista oli esillä valokuvia.

Maanantaisin eivät museot ole auki eikä teattereissa näytäntöjä, mutta koska oli Euroviisuviikko niin Sofianaukion ja Mihailinaukion väliin oli rakennettu esiintymislava jossa illalla oli musiikkiesityksiä. Alueelle oli vapaa pääsy mutta sinne  mentäessä tarkistettiin laukut, tosin pikkupoika seisoi isänsä kanssa esiintymislavan edessä lelukonekiväärin kanssa(!)

Iltaesitysten aika

Matkalla esityslavalle voi ostaa särvintä

Tiistaiaamupäivä oli omistettu nähtävyyksille, kuten kaupungin kultaiselle portille ja Sofian katedraalille, mutta illaksi lähdimme Euroviisuareenalle. Kiovan metro on nopea, helppokäyttöinen ja edullinen. Käytössä on rahake kuten esim. Pietarissa. Rahakkeita voi ostaa varastoon haluamansa määrän. Hinta on huimaavat 4 hryvniaa (15senttiä) kappaleelta.
Ajoimme Dnipro-joen (Dnepr) yli Livobereznajan asemalle josta oli vielä kilometrin matka areenalle. Turvatarkastus kielsi ruoan ja juotavat, puhelinkin piti avata. Asia oli täysin ymmärrettävä, sanoisin jopa toivottava. Paikkamme oli F-katsomossa, joka sijaitsi esiintymislavan sivustalla. Oli mielenkiintoista nähdä kaikkea sellaista mitä tv:ssä ei näytetä. Avustajat siirtelivät juosten lavasteita ja joka esiintyjän jälkeen harjattiin esiintymislavaa kiireellä. Puolessatoista tunnissa kappaleet oli esitetty ja saimme ihastella myös ukrainalaisia esityksiä. Pistelaskuakin harjoiteltiin ja valittiin 10 kappaletta finaaliin. Edes tässä harjoituksessa Suomi ei päässyt finaaliin, kaverini oli siis turhaan raahannut mukanaan Suomen lippua. 
Päästyämme takaisin kaupunkiin kävelimme teatterin ohi ja ajattelimme kysäistä josko vielä olisi lippuja Pähkinänsärkijä-balettiin joka oli juuri alkamassa. Kyllä vain, kaksi lippua saatiin, hinta 3 euroa ja ilta jatkui baletista nauttiessa.

Oopperatalon musiikkimonttu, esitystähän ei saa kuvata


Keskiviikkopäivä oli omistettu nähtävyyksien katselulle, tällä kertaa suuntasimme Mihailin luostariin ja Dnipron varrelle.
Illalla olimme taas  Taras Shevshenkon oopperatalolla, tällä kertaa olimme varanneet 300 hryvnian arvopaikat kolmannelta riviltä. (10€) Esityksenä oli Verdin Aida, kielenä italia mikä tulkattiin ukrainaksi. Esitys loppui vasta lähemmäs puoltayötä, oli vaikeuksia löytää avointa ravintolaa, kaupunki oli jo lähes autio. Iltapalan jälkeen suuntasimme Hyatt Regencyn sky baariin. Niin paljon olen lukenut hehkutuksia sky baareista, että pakko oli tämäkin Kiovassa kokea. Millaistako oli? Kohtelias baarimikko, hyvin toimeentulevia turisteja, ylihinnoiteltuja drinkkejä (Kiovan hintoihin verrattuna huom.), yöllinen näköala kaupungin yli. Viimeksimainittu oli tietysti se paras anti.

  
Näköala sky baarista autioon kaupunkiin


Torstaina lähdimme Lavraan tutustumaan kaupungin itäpuolen nähtävyyksiin. Tutkimme Petsherskin luostarialuetta ja luolia.
Illalla oli sitten vuorossa Euroviisujen toisen semifinaalin harjoitus. Se sujui saman kaavan mukaisesti kuin ensimmäinenkin. Kun esitykset oli kuunneltu emme enää jääneet odottamaan pistelaskua vaan suuntasimme suoraan oopperatalolle. Giselle-baletti  alkoi seitsemältä. Baletti olikin aivan ihana ja ehdimme vielä syömäänkin ennenkuin oli aika lähteä pakkaamaan, seuraava aamuna olisi aikainen herätys ja lähtö lentokentälle.
Lauantai-iltana voikin sitten rauhassa omalla kotisohvalla katsoa viisufinaalia.

Millainen  Kiova on kulttuurikaupunkina?
Aivan loistava. Korkeatasoinen musiikki- ja teatteritarjonta yhdistettynä naurettavan huokeisiin hintoihin ällistyttää itäisenkin Euroopan hintoihin tottunutta. Tarjolla olisi ollut myös musiikkia, draamaa ja nukketeatteria. Vain kieli voi tuottaa vaikeuksia, Kiovassa puhutaan ukrainaa vaikkakin varsin moni osaa venäjää, englantiakin osataan, mutta vähemmän. Ainakin kyrilliset aakkoset pitäisi hallita niin elämä helpottuu. Esimerkiksi Venäjä on ottanut käyttöön turistihinnat meille vierailijoille, sitä eivät ukrainalaiset ole vielä keksineet.


Seuraavassa postauksessa kerron tarkemmin Kiovan nähtävyyksistä.