Odessan katakombit
Selvää on, että katakombeja on erilaisia. Niitä on rakennettu myös eri tarkoituksiin. Odessan katakombit Ukrainassa saivat alkunsa Keisarinna Katariina toisen rakennuttaessa Odessaa 1700-luvulla. Maaperästä louhittiin runsaasti hiekkakiveä rakennuksia varten. Hiekkakivi on huokoista ja helppoa muotoilla, pian syntyi käytäviä maan alle, näitä käytäviä sitten louhittiin, pidennettiin ja laajennettiin.
Eipä aikaakaan kun seudun salakuljettajat ja orjakauppiaat huomasivat luolaston sopivan oivallisesti kaikenlaisiin hämäriin tarkoituksiin ja he painuivat kirjaimellisesti maan alle.
Luolat olivat myös oiva kokoontumispaikka poliittisille marginaaliryhmille, luolat toimivat lokakuun vallankumouksellisten kokoontumispaikkana ja niissä jumputti salainen kirjapaino sylkien ilmoille Bolshevikki-lehteä.
Tuikitärkeitä luolastot olivat partisaaneille toisen maailmansodan aikana. Luolissa voi piileskellä pitkiäkin aikoja, sieltä löytyivät ruokalat, pesulat, koulut ja sairaalat.
Venäläissotilaat siirtyivät pitkin luolalabyrinttiä paikasta toiseen ja tietysti luolastot toimivat myös siviilien pommisuojana.
Jos ei ollut paperia niin olihan toki seinät. Kaunokirjoitus ja laskutoimitukset hoituivat ja oppi meni perille.
Luolastoissa oli tottakai myös kaivo josta saatiin juoma- ja pesuvettä. Vettä tarvittiin myös pesulan tarpeisiin.
Ilmanvaihtoakin täytyi tietysti ajatella, sitä varten oli rakennettu putket ulkoilmaan.
Sairaita ja haavoittuneita varten täytyi olla lääkintäkalustoa ja vuoteet. Tosin sairaat pyrittiin mahdollisuuksien mukaan siirtämään nopeasti pois luolista, paraneminen kun oli hidasta kylmyyden ja kosteuden takia.
Katakombeissa kuten esimerkiksi Lavrassa Kiovassa on useasti vainajia haudattuna, Odessan katakombiverkosto on siitä erikoinen, että sitä ei ole koskaan käytetty hautaustarkoitukseen. On kuitenkin on mahdollista, että käytävissä törmää joihinkin vanhoihin pääkalloihin, me olimme kuitenkin yleisölle esiteltävässä osassa mihin ei moisia koristeita oltu jätetty.
Nykyisin luolat on suljettu, niihin pääsee vain oppaan kanssa kierrokselle, mutta koska niitä tunneleita nyt sattuu olemaan sellaiset 2500 kilometriä niin eihän se nyt minkäänlainen ihme ole, että nuorisokin on toisinaan löytänyt tiensä luoliin pitääkseen siellä maanalaisia juhlia.
Itse asiassa maa Odessan alla taitaa olla juustomaisen haperaa, se on myös syynä siihen, että kaupunkiin on vaikea rakentaa metroa, suunniteltu sitä toki on monasti.
Miten minä sitten päädyin noihin luoliin?
Kävelimme muina turisteina Odessan rantakadulla kun meitä lähestyi nuori mies esitellen ja kaupaten retkiä. Näinhän se usein menee. Koska olimme jo aikaisemmin puhuneet katakombeista, rupesimme neuvottelemaan retken ajankohdasta, hinnasta ja kuljetuksesta. Saimme kokoon neljän hengen ryhmän ja varasimme retken seuraavaksi aamuksi, kuljettaja hakisi meidät hotelliltamme aamulla. Hinta koko puolipäiväretkestä oli 2000 hryvniaa, 72 euroa eli 18 euroa per persoona. Hintaan sisältyivät kuljetukset, pääsymaksut ja oma englanninkielinen opas paikan päällä.
Aamulla lähdimme sovitusti matkaan ja ajoimme Nerubaisken kylään mistä löytyi luolaston suu ja opas. Jo aikaisemmin oli kerrottu, että hyvät jalkineet olisivat pakolliset ja vilukissat voisivat laittaa päällensä enemmän kuin pelkät shortsit sillä lämpötila luolissa on vain 14 astetta. Luoliin ei saanut mennä mikäli oli raskaana, kärsi liikuntavammasta tai sai klautrofobisia kohtauksia.
Luolien esittelyosioon oli vedetty sähköt, mutta valaistusta oli harvakseltaan, opas näytteli meille taskulampulla erilaisia kohteita. Luolastossa pääsi vain pienelle alueelle, osa ovista oli suljettu ja lukittu, siellä oli turhan vaarallista esimerkiksi luolien tutkimattomuuden tai sortumavaaran takia. Ei kyllä kauheasti olisi innostanutkaan joutua pimeisiin luoliin harhailemaan loppuiäkseen. Otaksuisin sen kuitenkin olevan melko lyhyt janon, nälän ja hypotermian vuoksi.
Luolien seiniä oli koristeltu iskulauseilla, pilapiirroksilla ja muulla taiteella, joutoaikaa oli varmaankin ollut runsaasti.
Kesken kierroksen lipunmyyjä toi ryhmäämme neljä saksalaista. He olivat tulleet luolille paikallisbussilla. Sekin oli siis mahdollista, matka oli kestänyt bussilla tunnin verran.
Kun vihdoin noustiin taas luolastosta yläilmoihin saavuttiin Partisan Glory-museoon.
Siellä löytyi esineistöä ja julisteita sodan ajalta. Suuremmat esineet kuten patsaat ja panssarivaunut olivat löytäneet paikkansa museon pihalta.
Olimme siis kierrelleet luolastoissa tovin ja tulimme ulos aivan eri paikasta. Siellähän se meidän kuljettajammekin jo odotteli meitä. Kiitimme opasta ja ajoimme takaisin hotellille. Saksalaiset jäivät odottamaan paikallisbussia joka veisi heidät takaisin kaupunkiin.
Tämä paikka ja sen historia antoi kyllä ajattelemisen aihetta pitkäksi aikaa.
Seuraa Fammon vaeltelua myös Facebookissa ja Instassa
Haluaisin joskus käydä noissa luolissa, mutta toisaalta käytävät tuntuu ahdistavilta. Olen lukenut netistä jotain tarinoita, että nuoriso on tosiaan viettänyt aikaa noissa ja joku tyttö oli eksynyt tunneleihin 2005 uuden vuoden bileissä. Pari vuotta myöhemmin joukko nuoria oli urban exploraamassa noissa tunneleissa ja löysi ruumiin sieltä.
Tykkää
Minäkin kuulin tuon, mutta toisaalta väitetään ettei se ole totta. Oppaan kanssa oli ihan turvalllista.
Tykkää
Mäkin olen miettiny että onko se urbaanilegenda, mutta niin tai näin, olis kauhea tapa kuolla. Oppaan kanssa varmaan uskaltaisi käväistä tuolla.
Liked by you
Kiinnostava!! Olen itsekin käynyt Odessassa, mutta nuo katakombit ovat uusi tuttavuus. Hyvä syy mennä uudelleen!
Tykkää
No täytyyhän sitä toki joku syy keksiä