Lviv – kuin lehahdus Keski-Eurooppaa
Kiova, Ukrainan pääkaupunki on täynnä mitä hienompia kirkkoja ja luostareita, Odessa taas on satamakaupunki. Entä Lviv? Mitä annettavaa on Lvivillä?
Lviv muistuttaa jotakin vanhaa puolalaista, saksalaista tai ranskalaista kaupunkia. Sitä kutsutaankin nimellä ”pikku Pariisi” ja kaupungin keskusta on ansiosta Unescon maailmanperintökohde.
Lviv, joka on perustettu jo vuonna 1256 omaa pitkän ja kirjavan historian. Alunperin se kuului Puolaan, sittemmin aina vuoteen 1918 Itävalta-Unkariin, sen nimi oli itse asiassa Lwów, saksaksi Lemberg. Sotien melskeissä valtioiden rajat ja omistussuhteet muuttuivat ripeään tahtiin, kaupunki liitettiin Ukrainan kansantasavaltaan, sitten Venäjään, taas välillä Puolaan, takaisin Venäjään, takaisin Puolaan ja 1944 tulivat jälleen venäläiset joukot. Lopulta Lvivistä tuli taas ukrainalainen kaupunki. Myllerryksissä oli tapettu 100.000 juutalaista ja puolalaiset oli karkotettu Puolan nykyisille alueille. Asukasluku on nykyään 730.000 ja kaupunki, joka joskus oli puolalaisen ja juutalaisen kulttuurin keskus on nyt Ukrainan poliittinen ja taloudellinen keskus.
Syyskuisella matkallani yövyin pari yötä Lvivissä ja ehdin siis tutustua kaupunkiin vähän tarkemmin.
Vanha keskusta veti tälläkin kertaa voiton, sieltä nimittäin löytyivät mukulakivikadut, rakastamani klassiset rakennukset, mielenkiintoiset kävelykadut, galleriat ja ravintolat. Renesanssiajan kirkkorakennelmia riittää joka makuun, kaupungissa pitäisi olla yli sata erilaista kirkkoa, katedraalia ja luostaria. Bongasin ainakin Latinalaisen katedraalin, Dominikaanisen katedraalin, Armenialaisen katedraalin ja Bernardinen kirkon.
Poseidonin suihkulähde Keskusaukion kupeessa tuntui olevan suosittu kohtaamis- ja treffipaikka. Kivahan siinä oli näpytellä puhelinta kavereita odotellessa.
Kuljetusväline Lvivissä on raitiovaunu, verkosto kiemurtelee ympäri kaupungin. Tämä 17 centin koliseva kyyti vie luonnikkaasti perille. Metro oli joskus suunnitteilla kaupunkiin, mutta ratikkaan päädyttiin.
Saadaksemme panoraamanäkymän kaupungista kipusimme myös kaupungin korkeimmalle kohdalle joka sijaitsee Linnavuoren eli Park High Castlen huipulla 413 metrin korkeudessa.
Itse linnasta on jäljellä vain raunioita, alunperin se rakennettiin suojaamaan kaupunkia silloin kun itse kaupunkikin rakennettiin. Muurit ja linnoitus kärsivät vaurioita aika ajoin ja välillä niitä aina kunnostettiin. 1800-luvulla kuitenkin annettiin periksi ja hajoitettiin suurin osa linnoituksesta. Tilalle tehtiin puisto.
Onneksi perille veivät portaat, hikisen kiipeilyurakan palkitsivat upeat näkymät yli kaupungin. Kukkulan näköalapaikalla liehui tietysti myös Ukrainan lippu.
Oli sen verran rasittava nousu, että lounas oli paikallaan. Ja ukrainalainen ruokahan on niin hyvää, borssi, varenikit, perunapannari (deruny) ja rahkaletut. Ja kun ajattelee vaikkapa hyvin valmistettua ukrainalaista herkkua Kiovan kanaa niin vesi herahtaa kielelle.
Ravintoloitahan Lvivissä riittää, ongelmana on ainoastaan valinnan vaikeus.
Seuraa Fammon vaeltelua myös Facebookissa ja portaalissa blogit.fi
Kiva lukea näistä itselle uusista, vähän erilaisista kohteista.
Ukraina kuulostaa kyllä mielenkiintoiselta!
Tykkää
Ukraina on nyt todellakin tullut minulle tutuksi. Mukava maa ja edullinen matkailukohde josta löytyy kaikenlaista.
Liked by 1 henkilö
Olinpas iloinen kun näin tämän postauksen! Mieheni nimittäin vasta tuli työmatkalta Lvivistä ja oli niin ihastunut kaupunkiin, että lupasi ottaa minut ensi kerralla mukaan. Heillä on toimisto siellä, joten matkoja on tulossa lisää. Lisäksi eräs tuttavani täällä Kaliforniassa on kotoisin Lvivistä, joten kuulen aina paljon kertomuksia tästä paikasta. Kiva oli päästä kurkistamaan miltä siellä näyttää.
Tykkää