Naantalin aurinkoa ihailemassa
Totta vai tarua, vanhan uskomuksen mukaan Naantalin pitäisi olla Suomen aurinkoisin paikkakunta, mikäs olisikaan paras aika asian tutkimiseen kuin heinäkuinen maanantai.
Tällä kertaa lähestyimme Naantalia mereltä päin, jo kaukaa erottui Naantalin kirkon torni, sen jälkeen selventyivät rannan sievät puutalot joissa toimii mitäpä muutakaan kuin ravitsemusliikkeitä. Ja aurinkohan se porotti tietysti täydeltä laidalta niinkuin Naantalissa kuuluukin.
Sanonta ”loistaa kuin Naantalin aurinko” periytyy jo 1750-luvulta. Silloin näet maalattiin Tullihuoneen seinään Tullikadulle keltainen aurinko, tämä alkuperäinen aurinko korvattiin pian kuparisella auringolla ja kun kupariaurinkoa vielä kiillotettiin sianrasvalla niin se kiilteli kauniisti. Tullia sai säädösten mukaan kerätä vain päiväsaikaan, mutta pian Naantalissa huomattiin, että koska Tullihuoneen aurinko paistoi yöt ja päivät niin tulliakin saattoi kerätä läpi vuorokauden. Yksinkertaisuudessaan nerokasta.
Edessämme oli vaikea valinta – minne lounaalle. Tämän kesän erikoisuus tuntuu olevan, että ruokalistat paikassa kun paikassa sisältävät sivukaupalla burgereita ja pizzoja, muun ruoan tarjoilu onkin sitten nihkeämpää. Ehkäpä juuri siksi valitsimme Merisalin jossa on päivittäinen buffet-pöytä.
Herkullisen lounaan jälkeen oli aika tutkailla Naantalin tarjontaa kultuurinnälkäisille turisteille. Paikallisoppaakseni sain Naantalissa asuvan Virven.
Tutustumiskierros alkoi Puistotieltä missä 13.-27-7. on nähtävillä Sulkakynät-kirjoittajaryhmän runopolku.
Maanantait ovat ongelmallisia päiviä, museot kun ovat silloin suljettuja, löytyi kuitenkin myyntinäyttely jossa näytteillä oli eri taiteilijoiden teoksia.
Kirkossa oli myös mielenkiintoisen näköinen ikoninäyttely, avoinna valitettavasti vain keskiviikosta sunnuntaihin.
Kultarantaan, presidentin huvilan puutarhaan tehdään opastettuja kiertokäyntejä, mutta niitäkään ei valitettavasti ole maanantaisin. Siellä olen jo muutaman kerran toki käynyt. Suomen kuuluisin kesämökki
Lapsille ja lapsenmielisille oli toki tarjolla Muumimaailma ja kävihän rannan jaKailon saaren välillä aikamoinen kuhina kun pientä ja suurta väkeä siirtyi mantereelta saaren puolelle.
Matkalla Muumimaailmaan löytyi myös näköalapaviljonki. Se on muistona kylpylästä joka perustettiin vuonna 1863 Ailostenniemeen. Kylpylä oli erittäin suosittu paikka, siellä kävi väkeä ulkomaita myöden. Uimapukumuoti oli vähän erilaista kuin nykyisin, oli lahjetta ja korsettia, niinpä ne jotka osasivat uida riisuivat uimapukunsa uimaan mennessään.
Ennen kylpylää nautittiin Naantalissa jo terveellistä vettä, sitä tuotiin Viluluodosta Merisalonkiin (nykyinen Merisali) ja se nautittiin pullotettuna. Tämän terveysveden oletettiin parantavan kaikki mahdolliset taudit, myös luulotaudin.
Tämän päivän matkailija kurvaa tietysti Naantalin uuteen, vuonna 1984 rakennettuun kylpylään joka on avoinna ympäri vuoden, jossa on viisi erilaista allasta ja tasalämpöinen vesi. Siitä terveellisestä juomavedestä en osaa sanoa, mahtaakohan sitä vielä olla tarjolla.
Naantalin lumo on aika pitkälti sen vanhassa puutaloalueessa. Suurin osa taloista on rakennettu 1800-luvulla vaikkakin itse Naantali perustettiin jo 1400-luvulla. Vanhan Naantalin keskuskatua Mannerheiminkatua reunustavat nämä somat puutalot.
Talojen välissä olevat kapeat kujat haastavat jopa Rauman Kitukrännin joka sentään on vain 213 cm levyinen.
Sataman puolelta alkava polku on kaikille romantiikannälkäisille, se on pitkä, rantaa mukaileva tie Kuparivuorelle nimeltään Rakkaudenpolku ja kuinka ollakkaan, jo sen alkupuolelta löytyy kaupungin hienoin näköalapaikka jossa auringonlaskutkin ovat lumoavan kauniita.
Joka päivä kun kello on tarkalleen 19.55 on trumputtajan aika ilmoittaa vesperistä joka sitten kajahtaakin kirkon tornista kahdeksan aikaan. Niin myös tänä maanantaina.
Halutessaan Naantalista pääsee kätevästi pienelle merimatkalle. Puolentoista tunnin iltaristeilylle pääsee vanhasta kaupungista tai Kylpylän laiturista. Höyrylaiva Ukko-Pekalla voi risteillä Turkuun ja kaljaasi Inga-Lill vie turisteja purjehdukselle muutamana kesäisenä päivänä. Koska olimme liikkeellä omalla veneellä emme tällä kertaa lähteneet risteilylle.
Naantalilainen aurinko on porottanut kuumasti koko päivän, elohopea on kivunnut lähelle 30 astetta, kaupunki on todellakin näyttänyt aurinkoisen puolensa.
Mutta vihdoin saapuu ilta ja painuu se aurinkokin vihdoin taivaanrannan taa. Vesi väreilee punaisena Nunnalahdella, joku vielä meloo meren selällä, pian saapuu kesäyön kuulas hämäryys.
Yöllä puhkesi ukonilma, vesipisarat rummuttivat kuivaa maata, taivas jyrisi. Tervetuloa uusi päivä! Jää hyvästi Naantali, me tapaamme taas!
P.S. Ilmatieteen laitoksen pitkäaikaisen tutkimuksen mukaan rannikkokaupungit ovat aurinkoisimpia, tähän haarukkaan Naantali sopisi mainiosti. Utö mainitaan kuitenkin aurinkoisimmaksi saareksi ja Utöhän kuuluu nykyisin Paraisten kaupunkiin… Ota tästä nyt sitten selvää!
Seuraa Fammon vaeltelua myös Facebookissa ja Instassa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti