Hangon Tulliniemi on manner-Suomen eteläisin paikka
Oli tarkoitus lähteä perjantaiksi Hankoon. Satoi kuitenkin kaatamalla aamusta iltaan. Ei sitten lähdetty. Lauantaina tehtiin uusi yritys, matkalla satoi, mutta Perniön jälkeen sade loppui ja Hanko oli kuin oma pieni maailmansa; auringonpaistetta ja shortsikeli.
Päästyämme Tulliniemen vapaasatamaan laitoimme auton parkkiin ja ryntäsimme rantaan. Virhe. Luontopolku mikä vei Tulliniemen kärkeen, manner-Suomen eteläisimmälle pisteelle oli toisella puolella niemeä. Tällä puolella oli hiekkaranta ja kaukana kärjessä luotsiasema. Täytyi nöyrtyä kysymään tietä.
Ei kun takaisin ja aloitus oikeasta paikasta. Itse asiassa yli kolmen kilometrin pituinen luontopolku oli hyvin merkitty, alussa hienoa ja tasaista soratietä, loppupuolella haastavampia kallioita. Takaisin täytyi tulla samaa tietä.
Sää oli juuri sopivan tuulinen liitolentämiseen, siksipä rantavedet olivatkin ahkerassa käytössä.
Luontopolku kulki enimmäkseen rantaa pitkin, se oli merkitty selvin, valkoisin merkein, polulta ei päässyt eksymään. Luonnonsuojelualueella kun oltiin niin polulta ei edes saanut ”eksyä”.
Rannoilla kasvoi merikaalia kuten Öron saarellakin. Myös monenmoiset kukat ilahduttivat polun tallaajaa. Tänne on myös istutettu mm. kangasajuruohoa erilajisia perhosia ilahduttamaan.
Yllättäen saavuimme laivahylylle. Tämä laiva oli Palawan-niminen laiva jolla syttyi tulipalo vuonna 1932. Se hinattiin sitten Tulliniemelle karille, mutta onnettomuudeksi siihen osui ajomiina 40-luvulla. Hylynpalaset ovat ajautuneet rantaan.
Noin polun puolivälissä oli aidattu hökkelikylä, romahtaneita tai romahtamaisillaan olevia rakennuksia. Nämä talot ovat suurimmaksi osaksi saksalaisten rakentamia. Saksalaiset käyttivät niitä lähinnä sotilaittensa loma-asuntoina. Myöhempinä vuosina niissä kuulusteltiin venäläisiä sotavankeja ja vuodesta 1948 parakit toimivat naisten työsiirtolana.
Aidalla erotettu vapaavarasto jatkui aina niemen kallioiseen kärkeen saakka. Oli siellä auto poikineen.
Niemen kärkeen saavuttuamme maisemat sen kun paranivat. Samalla myös polku katosi ja sen korvasivat kalliot. Onneksi sää oli hieno, sateisella säällä kalliot saattavat olla liukkaita ja tuuli kylmää.
Niemen kärjessä on kuulemma myös lepakoiden levähdys- ja ruokailupaikka niiden suunnatessa kohti eteläisempiä maita syysmuuton aikana.
Pitkä taivallus palkittiin vihdoin, perillä saattoi istuksia halutessaan penkeillä tai sileillä kallioilla. Eteläkärkeen oli koottu kiviröykkiö joka kertoi, että perillä ollaan.
Ja pitihän siitä saada todiste, joten minä ja Manda pääsimme kuvaan.
Seuraa Fammon vaeltelua myös Facebookissa ja Instassa
Vaikuttaa oikein viihtyisältä luontopolulta. Örössä törmättiin ensimmäistä kertaa tuohon merikaaliin, josta ei aikaisemmin oltu edes kuultu. Täytyykin laittaa Tulliniemi mieleen, mikäli Hangossa käydään.
Tykkää
Merikaalia voisi varmaan kasvattaa omassakin puutarhassa, on perenna ja syötävä kasvi.
Tykkää
Selkeä kuvaus karttoineen. Luulen että tänä kesänä moni käy tuolla(kin) — kun Hanko on tänä kesänä noussut ainakin etelä-suomalaisten suosioon.
Tykkää
On vain sen verran pitkä lenkki, ettei samana päivänä ehdi enää laajaa kaupunkikierrosta, eli yöpyminen olisi järkevää.
Tykkää