Suomen itäisimmällä pisteellä
Lähtiessäni kotoa tulin ajaneeksi halki koko Suomen, tavoitteeni oli nimittäin Suomen itäisin piste, kohde Suomen rajalla joka on 70 kilometriä Pietaria idempänä.
Tämä kohde sijaitsee Ilomantsin kunnassa, tarkemmin Hattuvaaran kylässä. Joensuusta sain mukaani Pirkon, parhaan mahdollisen paikallisoppaan ja niin lähdimme köröttelemään kohden Suomen itärajaa ja Suomen itäisintä kolkkaa.
Ilomantsin keskustan jälkeen olivat seudut aika autioita, enimmäkseen metsää, paikoitellen myös korpea ja rämettä. Sellaiset 40 kilometriä ajettuamme ja saavuttuamme Hattuvaaran keskustaan loppui asfaltti ja loppumatkan parisenkymentä kilometriä jouduimme ajamaan pitkin hiekkatietä. Tie oli suhteellisen kapea, mutta onneksi vastaantulijoita ei ollut ruuhkaksi asti. Olimme jo vartioidulla alueella, tieltä ei saanut poiketa.
Kun tuntui jo siltä ettemme ikinä pääsisi perille tupsahdimmekin yllättäen Virmajärven parkkipaikalle. Jätimme auton ja jatkoimme matkaa jalan polkua myöten jonka sivuilla kulkivat siniset narut, jotka varoittivat poikkeamasta polulta.
Järvenrantaan on rakennettu puinen katselupaikka penkkeineen. Tälläisessä kauniissa kesäsäässä voi rauhassa nauttia suvi-illasta ja katsella saaresta saareen merkittyä rajaviivaa. Lähin saari on aivan lähellä, Suomen sinivalkoisen ja Venäjän punavalkoisen paalun välissä on pieni valkoinen paalu joka kertoo rajan tarkan sijainnin. Saaren takana aukeaa laaja Venäjänmaa ja Karjalan tasavalta.
Vaikka paikka näyttää autiolta erämaan keskellä niin valvontakamerat seuraavat tarkasti turistien liikkeitä ja mikäli turisti erehtyisi kiellettyyn raja-aukkoon tai rajaveteen niin epäilemättä Itä-Suomen rajavartioasemalta irtaantuisi partio tarkistamaan tällaisen tottelemattoman turistin puuhia.
Tämä Suomen itäisin piste oli aikaisemmin myös EU:n itäisin piste. Nyttemmin tätä manttelia pitää hallussaan EU:hun liittynyt Kypros ja Virmajärvellä on vain EU:n itäisin mannermaan piste.
Itärajassa on tällä kohtaa pieni 54 asteen mutka ikään kuin Suomi-neidolla olisi terävä lonkkaluu. Raja määrättiin Moskovan rauhassa vuonna 1940 ja se on muuten aivan samassa paikkassa kuin vuonna 1617 solmitussa Stolbovan rauhassa.
Nykyään Virmajärvellä käy lähes 3000 matkailijaa vuodessa ja mikäs on rajalla pistäytyessä kun nykyisin ei enää tarvita rajavyöhykelupaakaan.
Parkkipaikalta tai levähdyspaikalta löytyy myös polttopuita ja wc, sieltä alkaa myös vaellusreitti. Reittejä on muuten useitakin eri pituisia, yöpyä voi matkan varrella olevissa laavuissa. Tämä tietysti vain jos ei pelkää alueella liikkuvia susia ja muita villieläimiä.
Minä sain kuitenkin kyllikseni inisevästä hyttysparvesta ja päätimme lähteä takaisin sivistyksen pariin. Matkan varrella bongasimme sotataisteluiden muistomerkkejä, Virmajärvellähän käytiin jatkosodan aikana monia taisteluita.
Hattuvaaraan saavuttuamme pysähdyimme ihailemaan myös tsasounaa, vanhaa ortodoksikirkkoa ja sen hautausmaata.
Sadan metrin päästä löytyi Taistelijan talo, sinne on koottu sodanaikaista esineistöä, siellä on myös kahvila jossa voi virkistäytyä. Valitettavasti se oli jo sulkenut ovensa.
Suomen muutkin ääripisteet ovat kiinnostavia kohteita. Läntisin pistehän sijaitsee Märketin luodolla. Voit lukea siitä enemmän tästä Märket ja läntisin piste
Pohjoisin piste sijaitsee Suomi-neidon päälaella Nuorgamissa ja eteläisin piste ihan ”in the middle of nowhere” eli Bogskärin autiolla luodolla 50 kilometriä Föglöstä etelään. Tavallisesti Hangon Tulliniemen kärki lasketaankin Suomen eteläisimmäksi pisteeksi. Sielläkin täytyy varmaan käväistä.
Lue tästä Tädin ja tytön -blogin sekä Meriharakka-blogin matkoista Tulliniemeen Tulliniemi
Seuraa Fammon vaeltelua myös Facebookissa ja Instassa
Itäisimmän pisteen lähellä on upea kota, jossa on mukava syödä vaikkapa eväitä jos ulkona satelee. Näin kävi kun tuolla itse vierailin. Suomen mantereen läntisin piste on muuten Kilpisjärvellä – Kolmen valtakunnan rajapyykki — mutta Märket tosiaan Suomen läntisin piste. Sielläkin olisi joskus kiva käydä.
Tykkää