Travel Thursday Eläimiä matkoillani

Osallistun ensimmäistä kertaa tähän hauskaan Travel Thursday- koosteeseen. Koska aihe on vapaa niin päätin listata matkoillani kohtaamiani ja kuvaamiani eläimiä. Kuvista löytyi  17 kaukana tai lähempänä elävää eläintä. 

Keväällä 2009 kävimme Kiinassa, silloin tuli katsastettua Pekingin eläintarha, se oli kätevästi matkan varrella kun tulimme Kesäpuutarhasta. En ole eläintarhojen ystävä, ahdistuneet eläimet saavat katsojatkin ahdistuneeksi. Tämä eläintarha ei kuitenkaan ollut ollenkaan pahimmasta päästä. Pandoja oli paljon ja ne olivat pirteitä ja leikkisiä. 

Kaivoin tämän vanhan kuvan arkistojen kätköistä sinä päivänä kun kaksi pandanuorta matkasi Ähtäriin ja Suomi nousi hetkiseksi maailmankartalle pandojen uutena kotimaana. Idean kannattavuuteen ja mainosarvoon en tässä vaiheessa rohkene ottaa kantaa. Aika tulee näyttämään oliko tempaus järkevä.

Brasiliassa käydessämme olimme tulleet riippuhissillä ylös Rion Sokeritoppavuorelle, maisemat olivat henkeäsalpaavan kauniit. Nojailin muurinlaitaan kun yhtäkkiä ulkopuolelta kurkisti pörröinen pää. Hyvä etten pompannut viittä metriä taaksepäin. Pieni, utelias olio oli makakiapina ja kun tarkemmin katseli puunlatvoja niin siellähän niitä apinoita rapisteli enemmänkin.

Yllättävä vieras kurkisti kaiteen takaa

Täysin suomalainen kyykäärme on kuvattu Turunmaan saaristossa, Kustavissa. Turunmaan saaristo on paratiisi, mutta paratiisissahan väijyy myös aina käärme. Näin huhtikuussa auringon alkaessa lämmittää kyytkin alkavat heräillä koloissaan missä ne ovat talvehtineet joskus isollakin joukolla ja etsiytyvät loikoilemaan aurinkoisiin paikkoihin. Ikuinen ongelma on käärmeet versus koirat ja pikkulapset, kummatkaan eivät osaa niitä varoa ja niinpä vahinkoja sattuu. Käärmeenpureman saatuaan  pitäisi kiirehtiä lääkäriin, potilas tosin voi olla jossain saaressa venematkojen takana.

Nämä kaverit pörhistelivät museon pihalla Palmasissa. Papukaijat ovat villieläimiä vaikka niitä pidetäänkin lemmikkeinä. Se mitä kaikki lemmikkiä halajavat eivät tiedä on, että papukaijat voivat olla erittäin  kovaäänisiä. Ne huutavat tai kirkuvat jos ne ovat innoissaan, mutta myös jos elämä on tylsää. Kovimmillaan niiden äänenvoimakkuus yltää 135 desibelin tasolle.

Hyönteisosastoa edustaa tämä mehiläinen. Mehiläiset  ovat Suomessa vaaravyöhykkeessä, monesti niitä uhkaa joukkotuho kasvimyrkytyksien lisäuhreina. Ongelma on yleismaailmallinen, yli kolmasosa ruokakasveistamme on sellaisia jotka vaativat mehiläisten pölytystä. Koko mehiläissuvun  kuolema merkitsisi katastrofia maapallon ruokataloudelle.

Kävin Intiassa tiikerisafarilla, kaksi kertaa teimme retken viidakkoon, ensin varhain aamulla ja toisen kerran iltapäivällä. Oppaamme olisi niin mielellään näyttänyt meille  tuon uljaan ja harvinaisen eläimen, mutta meillä ei ollut onnea. Mutta viidakossa oli toki kaikennäköistä muuta elävää, Instagramiin olen ladannut vain tämän peuran. Nyt ihmettelen olinko niin tiikerijahdin lumoissa etten huomioinut tarpeeksi muita eläimiä.  Tiikerisafarista voit halutessasi lukea  tästä

Suhteellisen tuore kuva elefantista Fairy Glenin villieläinpuistosta. Näillä norsuilla oli vartijat. Syitä oli montakin, norsut tekivät vahinkoa ympäröiville viljelyksille jos ne saivat liikkua vapaasti minne tahansa ja öisin ne tarvitsivat suojelua salametsästäjiä vastaan. Syöksyhampaatkin pidetään lyhyinä jotteivat ne kallisarvoisena saaliina houkuttelisi salametsästäjiä. Mikäli haluat lukea lisää tästä reservaatista löydät jutun täältä

Leijonalauma eleli samaisessa safaripuistossa. Näiden leijonien ei tarvinnut metsästää, ne saivat ruoan eteensä. Elämä voisi toisaalta olla tylsää jos vain makailisi savannilla koko päivän vain uneksien antilooppijahdista. Näitä leijonia vaivasi myös hyvinvointiyhteiskunnan vitsaus - liikalihavuus.

Kuvan kirahvi  eleli Senegalin villieläinpuistossa, niitä oli siellä muutama. Nämä kirahvit eivät vähästä hätkähtäneet, jeepit saivat rauhassa ajella metsässä, kirahvit tarkkailivat niitä rauhallisina pitkien silmäripsiensä takaa matkan päästä näykkien välillä kuivia lehtiä puitten oksilta. 

Kirahvi on vaarantunut eläin, niitä on enää n. 170.000 yksilöä. Luku tuntuu ehkä suurelta, mutta kirahveja on neljää eri lajia eivätkä lajit lisäänny keskenään (Wikipedia)

Rannat Gambiassa ovat valkohiekkaisia ja vesi turkoosia. Rannalla ratsastaa prinssi vaalean ratsunsa selässä vahtien merihätään helposti joutuvia neitosia.

Tallinnalainen harmaalokki räntäsateessa. Tämä lokki tuli istuksimaan hotellimme ikkunalaudalle. Ehkäpä sitä harmitti kun ei ollut ajoissa lähtenyt vähän etelämmille talvenviettoseuduille. Omilla siivillään pystyisi lentämään, muttei lähde. Se symbolisoi tosiasiaa, että vaikka täällä välillä on kosteat ja viimaiset oltavat niin jokin täällä kuitenkin pidättelee koko talvenkin yli. Suomen vanhin rengastettu harmaalokki saavutti 33 vuoden iän.

Mirrillä on kissanpäivät Madeiran Funchalissa. Vielä joulukuussa on ihanan lämmintä. Tämä kisuli tapasi tarkkailla minua naapuritalon puutarhasta käsin. Tällä yksilöllä tuntui olevan asiat hyvin, niin ei kuitenkaan ole kaikilla kissoilla, monessa etelä-Euroopan maassa on suunnatton kissapopulaatio. Turistien lähtiessä  ja hotellien sulkiessa ovensa syksyllä kissat kärsivät vilua ja nälkää.

Intia on täynnä lehmiä ja tämä on yksi miljoonista. Tämä lehmä oleskeli hotellimme edessä tavallisesti hiekassa lepäillen. Lehmien kohtalo Intiassa on syödä jätteitä, ne kaivelevat jätekasoja etsien suuhunpantavaa ja syövät nälkäänsä ruoantähteiden seassa muovia. Jokainenhan ymmärtää ettei se ole kovinkaan ravitsevaa tai terveellistä syötävää, päinvastoin se jämähtää ikävästi vatsaan.
Lehmiä hoidetaan niin kauan kuin ne tuottavat, mutta vanhuuden koittaessa ne työnnetään kadulle oman onnensa huomaan.

Eipä silti, hotellimme edessä päivysti myös joukko resuisia kerjäläislapsia. Vaikka katu näytti olevan tyhjä niin jossakin ne lapset päivystivät ja ryntäsivät paikalle kun turistit ilmaantuivat näkösälle. Lapset näyttivät siltä kuin eivät koskaan olisi vaihtaneet vaatteita ja kun sanotaan, etteivät lapset käy koulua kun ansaitsevat kadulla rahaa niin todellakaan nämä lapset eivät varmaankaan olleet ikinä koulusta kuulleetkaan.

Lepäävä lehmä


Joutsenperheeseen kuului kaksi huoltajaa, toinen ei vain näy kuvassa. Joutsenet ovat pariuskollisia ja perustavat kevät kevään jälkeen poikueen saman partnerin kanssa. Tällainen viiden poikasen pentue on suurehko johtuen myös siitä, että usein osa poikueesta joutuu jonkin pedon saaliiksi vaikka vanhemmat vahtivat niitä haukan tavoin. Vai pitäisikö siis sanoa joutsenen tavoin. Tämä joutsenperhe ui Maarianhaminan Itäsatamassa. Pienenä vinkkinä lapsiperheille ja muillekin, siellä on mukava pieneläintarha ja uimaranta.

Joutsenperhe Maarianhaminassa



Kotimaamatkailua parhaimmillaan, retki Honkilahdelle. Paitsi, että Honkilahti on mitä sympaattisin paikkakunta niin matkan tarkoitus oli nähdä lampaita ja tarkoitus oli nimenomaan, että koiranpentu, tässä 11 viikon ikäinen, näkisi niitä. Koiranpennun tärkeä sosiaalistumisperiodi osuu viikoille 7-12 ja noiden viikkojen aikana sen tulisi tutustua muihin kotieläimiin. Kun se tutustuu lampaisiin, ei se myöhemmin hauku eikä pelkää niitä.
Viime kesänä ollessamme Ahvenanmaalla sain todisteen siitä, että oppi oli mennyt perille. Kuljeskelimme Jan Karlsgårdenilla kun koira näki lammaslauman. Sen sijaan, että se olisi haukkunut niitä, koira ryntäsi aitauksen luo, häntä rajusti vispaten se nuuhki ne riemuissaan yksi kerrallaan.

Kotiseutumatkailua parhaimmillaan. Koiranpentu tervehtii lammasemoa Honkilahdella



Apinat - riesa vai siunaus, siitä voi olla montaa mieltä. Joka tapauksessa apinoita riitti  Budu-luolilla Kuala Lumpurin lähellä.
Nämä eivät olleet kauhean ahneita,  mutta toki kaikki kädessä oleva ruoka on parasta syödä itse tai piilottaa tarkkasilmäisiltä apinarosvoilta. 
Budu-luolille oli montasataa jyrkkää porrasta ja periltä löytyi  hindujumalan patsaita ja alttareita, luolat ovatkin suosittu pyhiinvaelluskohde. Myös apinajumala Hanumanille oli omistettu luola, joten nämä ympäriinsä vilistävät kaverit taisivat olla jumalan erityissuojeluksessa.

Serkkupoika nauttii välipalaa


Viimeisen puolen vuoden aikana olen nähnyt enemmän pingviinejä kuin koko aikaisemman elämäni aikana. Niitä on ollut Etelä-Afrikassa, Argentiinassa, Falklandin saarilla ja Chilessä. Pingviini on kuitenkin uhanalainen lintu, se kärsii vesien lämpenemisestä ja saaliin vähenemisestä. Kala- ja äyriäisparvet merissä ovat vähentyneet ja pingviinin on vaikeata löytää ruokaa sieltä missä se on tottunut saalistamaan. Se joutuu menemään yhä kauemmas kalaan ja pesiminen ei onnistu elleivät vuorotellen hautovat pingviinivanhemmat saa tarpeeksi ravintoa. 
Aikaisemmin ongelmana oli myös laivoista mereen laskettava öljy, mutta tämä ongelma on helpottanut laivojen reittien muuttamisen myötä.






Tämä blogikirjoitus on osa Travel Thursday-tempausta jonka järjestäjinä toimivat Vagabonda  ja Travellover  lue tempauksesta lisää  täältä

Minut ja kuvani löytää Instagramista nimellä  @te_strom