Santiagossa ihailemme muraaleja ja otamme selvää mitä on Pisco sour

Santiago de Chile on Chilen pääkaupunki  ja 4,5 miljoonalla asukkaallaan se on maan ainoa miljoonakaupunki. Se sijaitsee yli sadan kilometrin päässä maan rannikosta, mutta vettäkin kaupungista löytyy, sitä tuo kaupunkiin  Andeilta  Mapocho-joki, tosin joki on aika kuivunut näin kesällä. Vesi  on kuulemma myös aika likaista, valuuhan suurin osa kotitalouksien ja teollisuuden jätevesistä puhdistamattomina jokeen. Kaupungin ilmakaan ei ole kovin puhdasta, mutta onneksi kaupungissa on monia suurenmoisia, vehreitä puistoja. Puistoissa on mukava kuljeskella runsaassa vehreydessä, lisäksi löytyy sisäpihoja puineen, istutuksineen ja suihkulähteineen.
Olimme jääneet risteilijän kyydistä San Antoniossa, nyt olimme taas omillamme, kukaan ei huolehtinut menemisistämme. Suuntasimme siis bussiasemalle ja jatkoimme sieltä Pullman-bussilla Santiagoon ja majoituimme aikaisemmin varaamaamme  hotelliin.
Tämä hotelli oli aika peruskamaa, plussana oli kuitenkin erinomainen sijainti Santa Lucia-kukkulan kupeessa vanhassa kaupungissa. Hotellista oli nimittäin kävelymatka useimpiin nähtävyyksiin.

Jokaisesta kaupungista tuntuu löytyvän Plaza de Armas, niin Santiagostakin. Tämä pääaukio oli kaupungin hallinnollinen keskus kun espanjalaiset perustivat kaupungin 1500-luvulla.
Nykyään se on kaupungin sydän, joka kuhisee elämää melkein ympäri vuorokauden. Sieltä löytyvät paitsi jättiläismäiset palmut, myös musiikin esittäjät, uskonnolliset julistajat, teatteriesitykset ja kerjäläiset. Tapana tuntuu olevan, että niin kehitysvammaiset kuin  liikuntavammaisetkin lähetetään kuppi kädessä ansaitsemaan elantoaan. Keskusaukiota ympäröivät kaupungintalo, upea katedraali, posti ja kansallismuseo. Kansallismuseon torniin pääsi kiipeämään rautaisia kierreportaita pitkin. Mutta ponnistus tuli  ruhtinaallisesti korvatuksi mahtavalla näköalalla yli kaupungin kattojen.
Aukiolla seisoo myös hevospatsas selässään kaupungin perustaja ja ensimmäinen kuvernööri Don Pedro de Valdivia. Hän löysi vuorten suojasta Mapocho-joen varrelta vehreän laakson ja päätti perustaa sinne kaupungin. Ei ollut kummoinenkaan ongelma, että alue oli jo intiaanien asuttama, kaikki mahtuivat samalle alueelle. Kunnes Valdivian mieli sitten kullanhimossa muuttui ja hän lähetti alkuasukkaat Marga Marga-kaivoksille  Santiagon ulkopuolelle kartuttamaan kaupungin rahakirstua.

Don Pedro de Valdivia tarkastelee vuosisata vuosisadan jälkeen  alamaisiaan ratsunsa selästä

 Vanhaa ja uutta sulassa sovussa

Metropolitan katedraali on kaunis barokkilinna. Sitä pidetään Chilen tärkeimpänä kirkkona. Tämä järjestyksessä viides rakennus on vihitty käyttöön 1775, aikaisemmat ovat palaneet.

Enrique Villaloboksen muistopatsas intiaanien rohkeudelle ja urheudelle

Palacio de la Moneda, hallintokeskus sijaitsee Plaza de la Constitución-aukiolla. Se on rakennettu 1700-luvulla. Pihalla rakennuksen edessä tapahtuu vahdinvaihto 14 Chilen lipun ympäröimänä. Tässä talossa  kenraali Augusto Pinochet aloitti 17-vuotisen valtakautensa 1973.

Museo de Bellas Artes, taidemuseo. Museot olivat sunnuntaisin maksuttomia, muina päivinä oli pienet pääsymaksut.

Hotellimme sijaitsi Lastarrian alueella. Haluaisin tietysti väittää, että paikka oli tarkasti suunniteltu, mutta oikeasti en tiennyt kuinka ihastuttava alue on hotellia varatessani. Ehdottomasti kokemisen arvoinen. Siellä näki erikoista arkkitehtuuria, seinissä oli muraaleja ja graffitteja, idylliset kahvilat ja ravintolat houkuttelivat istuksimaan Lastarria-kadulla  jolla ei ollut paljoakaan liikennettä.

Tämä ei ollut meidän hotellimme, mutta näytti erittäin viihtyisältä

Graffitti-taidetta

Koko korttelin pituudelta taidokkaita muraaleja

Hotellimme sijaitsi siis Santa Lucia-kukkulan kupeessa. Mikäli Plaza de Armas on kaupungin sydän niin Santa Lucia on sen keuhkot. Se on kaunis puistoalue missä sadat kukkaset kukkivat, suihkulähteet solisevat ja  kuntopolut kiemurtelevat ja ylhäältä on tietysti mahtavat näköalat.  Tämän kukkulan juurella sotapäällikkö Don Pedro de Valdivia julisti kaupungin perustetuksi vuonna 1541. Silloin tosin kukkulan nimi ei ollut Santa Lucia vaan Huelén. 
Santa Lucian puisto on öisin suljettu ja alueella on vartija. Hän teki myös tilastoa vieraista puistoon mennessämme ja  kun vastasimme, että olimme Suomesta hänen ilmeensä kirkastui: Aah, Reykjavik! 

Cerro Santa Lucian alapuolella on vilkas Avenida Liberador Bernado O'Higgins-katu, sen varrelta löytyy mm. Intiaanikeskus San Francisco-kirkko ja kansalliskirjasto. 

Kirjastossa oli ihan pakko käydä tutkailemassa sisäpuoltakin.  Tämän kirjaston alakerrassa on aina jokin näyttely, käyntiviikolla tietotekniikkanäyttely.

Kirjasto

San Francisco-kirkko, maan vanhin katolinen kirkko, rakennettu vuonna 1554 

Kaupungin halki virtaavan Mapocho-joen varrelta löytyy  kaupungin keskustori, Mercado Central. Se kuuluu olevan paras paikka tuoreen kalan ostoon. Katettu halli oli täynnä ruokapaikkoja, ainakin ravintoloiden ruoka on tuoretta!

                        Mercado Central
Vielä edempänä Mapocho-joen rannalla  asema sijaitsee Mapochon asema. Se on kaunis rakennus mikä on rakennettu viime vuosisadan alussa. Se palveli    juna-asemana aina kahdeksankymmenluvulle kunnes raideliikenne hiljeni. Nyttemmin se on kunnostettu ja avattu uudelleen, tällä kertaa kulttuurikeskuksena. Siellä pidetään konsertteja ja näyttelyitä. Kun me vierailimme siellä oli siellä artesaanimarkkinat. Ja täytyyhän paikallista yritteliäisyyttä tukea.

Millainen  sitten oli kaupungin ilmapiiri? Niin leppoisa ja rento. Kaupunkilaiset olivat harvinaisen ystävällisiä ja avuliaita, tuskin uskalsi kysyä jotain osoitetta kun kyseinen henkilö jo jätti oman määränpäänsä ja lähti saattamaan kysyjää. Ei tullut mieleenkään ajatella, että kaupungissa olisi turvatonta niin kuin esimerkiksi Brasiliassa valitettavasti tuntee, aina täytyy olla vähän varuillaan. 

Mapocho-joki ei ollut maaliskuussa vuolaimmillaan




Apropo, se vihertävä, raikas aperitiivi mitä nautimme Puerto Monttin lounaspaikassa, se oli tietysti Pisco souria. Tämä on chileläisten rypäleistä valmistettu kansallisjuoma ja piscoa myytiin jopa lähiruokakaupassamme. Oletko jo maistanut Pisco souria? Mikäli haluat maistaa tätä virkistävää juomaa niin tässä resepti.


                                                    Pisco sourin resepti:                       

4,5 dl piscoa
1 dl limettimehua
1 dl sokeria tai sokerisiirappia
1  munanvalkuainen
Mittaa ainekset tehosekoittajaan, lisää jääpaloja ja sekoita.

Aperitiivi on valmis nautittavaksi. Salud!










Seuraa Fammon vaeltelua myös Instassa ja Facebookissa