Talviolympialaisten myötä Pyeongchang on kovasti tapetilla ja miksei myös Etelä-Korean pääkaupunki Soul, kävimme tutustumassa tähän korealaiseen kaupunkiin muutama vuosi sitten.
Etelä-Koreassa tungeksii 50 miljoonaa asukasta joista viidesosa asuu Soulissa. Maa rajoittuu Korean demokraattiseen tasavaltaan eli Pohjois-Koreaan. Nämä valtiot kävivät sotaa viisikymmenluvulla ja solmivat sitten aselevon vuonna -53. Tästä vuodesta alkoi monelle perheelle suunnaton tragedia kun osa perheestä tai sukulaisista jäi maailman tarkimmin vartioidun rajan toiselle puolen.
Perillä Soulissa oli kello 6 tuntia edellä, joten oltiin jo aamupäivässä kun saavuimme kaupunkiin. Aikaero ja huonosti nukuttu yö vaati veronsa joten ensimmäisen kerran nukahdimme jo lentokenttäjunassa, sitten torkuimme metrossa. Hotellikin löytyi, kylpylähotelli Frazer Suites Insadongin kaupunginosassa.
Tämä kylpylähotelli oli vähäsen hintavampi kuin tavalliset hotellit, mutta tätä valintaa emme kertaakaan katuneet, oli tosi ihanaa tulla iltaisin hotellille ja singahtaa kylpytakissa kylpyläosastolle porealtaiden ja saunan pariin. No niin, ei niissä saunoissa itse asiassa viihtynyt, kiukaalle ei voinut heittää edes vettä, mutta porealtaat ja uima-allas olivat sitäkin mukavammat. Sauna olikin vain yli 18-vuotiaille. Suomalaista sellainen naurattaa.
Aasian mentäessä ensimmäinen päivä on aina vähän väsyttävä aikaerosta ja siitä seuraavasta väsymyksestä johtuen. Tutkimme kuitenkin oman kotikatumme Insadong-kadun - kuuluisa kävelykatu ja söimme myös ensimmäisen korealaisen ruoka-annoksemme. Se oli bibimbappia sivukadulla sijaitsevassa kuppilassa. Jo ensimmäisenä iltana saimme tutustua myös kimchiin, korealaiseen, voimakkaasti maustettuun hapankaaliin. Melkein kaikkien ruoka-annosten lisukkeena tarjottiin kimchiä ja puoliraakoja lanttukuutioita. Bibimpapissa on tavallisesti riisiä, vihanneksia ja usein myös lihaa, päällä on rikottu kananmuna.
Kaikenlaista herkkua oli tarjolla. Tässä lierutellaan hunajamakeisia.
Mitä ei Insadongin kävelykaduilta löydä, sitä ei tarvitakaan. Siellä riittää teesalonkeja, katukeittiöitä ja matkamuistomyymälöitä.
Soulissa ei pysty välttämään temppelialueita, eikä ole tietenkään syytäkään niitä vältellä, ne kertovat menneiden aikojen loistosta ja vauraudesta ja ovat maailmanperintökohteita. Suuret temppelialueet sijaitsivat lähellä asuinaluettamme. Gyeongbokin temppelialueelle saavuttuamme olikin siellä sopivasti vahdinvaihtoseremoniat joita jäimme seuraamaan. Tämä temppeli on suurin ja tärkein Joseon-dynastian temppeleistä. Se on rakennettu 1395.
Paikallinen nuoriso halusi aina joko itse kuvata ja tulla kuvatuksi. Syynä olivat koulutehtävät. Kouluun piti viedä todistusaineistoa siitä, että oli puhunut englantia turistien kanssa. Marraskuussa tipahti postiluukusta korttikin näiltä nuorilta.
Nämä opettajat ovat tuoneet koululuokkansa kenttätyöhön temppelialueelle.
Alueen ehkä kuvatuin paviljonki. Ja mikä ettei, maisemat olivat lumoavia.
Viikonloppuna nuorison huvia oli pukeutua kansallispukuihin. Ja kuvia näpsittiin tietysti loputtomalla innolla.
Temppelin pihapiirissä oli myös Kansallismuseo. Voi hyvät hyssykät, kyllä oli henkilöllisyystodistuksella kokoa, tuota ei olisi ihan taskuun saanut mahtumaan.
Puutarhaan oli erillinen pääsymaksu pakollisen oppaan kera, mutta enpä katunut osallistumistani hetkeäkään, puutarha oli kuin tuhannen ja yhden yön saduista. Minusta tuntui niinkuin jokaikinen kuningas ja prinssi olisi rakentanut itselleen salaisen huvimajan, niin monta huvimajaa puutarha piilotti kätköihinsä. Yhteen kuningas tuli lukemaan rauhassa ja toisessa hovin naiset viettivät piknikkiä, luonnollisesti heidät kannettiin sinne kantotuolissa.
 |
Salaisessa puutarhassa löytyi rauhallinen kolkka jokaiselle halukkaalle.
 |
Jottei temppeleistä tulisi yliannostusta suuntasimme muihinkin kohteisiin. Ensimmäinen pysähdyksemme oli Trick-museossa. Itseään voi siellä kuvata erilaisissa lavastuksissa. Siellä tunsi itsensä todella nuoreksi kun ryömi pieniin koloihin ja etsi sitä oikeaa kuvakulmaa.
Matka jatkui Myeong-dongiin, se on ruokamarkkinoiden mekka. Katu oli täynnä kaikenlaista kojua. Saatavana oli enimmäkseen friteerattuja ruokia, mutta myös jälkiruokia ja hedelmiä oli myynnissä. Söin friteerattuja katkarapuja.
Onnistuimme saamaan läheisen Nanta-teatterin kassalta teatteriliput kello viiden näytökseen. Nanta-teatteri on maailmankuulu teatteri jossa esitys perustuu musisointiin ja akrobatiaan. Sama esitys on ollut ohjelmistossa jo vuosikaudet, se onnisttuu koska esityksessä on kaksoismiehitys. Hupailu tapahtuu ravintolan keittiössä eikä siis haittaa vaikka korean kieli ei avautuisikaan.
Teatteri loppui seitsemältä joten ehdimme vielä tavarataloihin. Sitten kuitenkin pimeys teki tepposet, emme löytäneet oikeaa tietä hotellille, oli otettava metro, mikä sinällään on aina luotettava keino. Ja vielä ehdimme kylpyläänkin vaikka kello jo lähenteli puoliyötä.
Koska jalkamme olivat rasittuneet kaikesta kävelystä poikkesimme Insadong-kadun hierontasalonkiin. Siellä oli myös suuri kala-allas, jossa pikkukalat hoitivat jalkoja syömällä niistä irtoavaa ihosolukkoa. Puolen tunnin hoito 9000 wonilla (n. 7€), no kannatti kokeilla. Ja sitten spahan lillumaan.
Seuraava päivä oli hyvä päivä lähteä tutkimaan vanhoja kyliä, niitä kutsutaan nimellä Culture village ja lähimpään Bukchon Hanok Villageen oli kävelymatka. Matkaan.
Kylä oli idyllinen vanhoine taloineen ja jyrkkine katuineen. Alueella oli taidegallerioita ja pikku putiikkeja
Haikein mielin jätimme Buhchon Hanok Villagen ja matkasimme metrolla Namdaemuniin, jossa oli suuret markkinat, Tarjolla oli kaikenlaista; vaatteista, koruista ja käyttöhyödykkeistä ruokatarvikkeisiin. Lounastimme myös alueen ravintolassa. Vuorossa oli perinneruoka bulgog.
Namdaemunista kävelimme Soul Stationille, mikä on keskusasema. Siellä täytyi tietysti tsekata pari tavarataloa. Koska kello jo lähenteli yhdeksää kiinnitti huomiotamme suuri kodittomien joukko joka oli asettunut nukkumaan pahvien päälle kuka mihinkin. Suurin joukko oli kuitenkin rivissä asematunnelissa. Arvatenkin nämä henkilöt ajetaan pois metrokäytävistä kun metro yöllä suljetaan. Vaikka lämpötila vielä iltasella kipusi lähelle kahtakymmentä niin tulee se talvi Koreaankin, onkohan Koreassa minkäänlaisia yömajoja!
Oma, kodikas hotellihuone olikin äkkiä ahdistava ajatus.
Matkamme viimeinen päivä koitti yhtä aurinkoisena kuin muutkin päivät. Oli tarkoitus lähteä katsomaan kaupunginmuuria. Muuri on rakennettu kaupungin suojaksi hyökkäyksiä vastaan 1300-luvun lopussa ja sitä on jäljellä paikka paikoin yhteensä n. 20 km. Namdaemunilla on mm. komea muurin portti.
Otimme metron City Hallin pysäkille ja suuntasimme kohden muuria kävelykatua pitkin. Katu oli nimeltään Stonewall walkway. Suunnitelmat menivät pian uusiksi koska kadulta löytyi niin paljon mielenkiintoista; oli katukonsertti, vastustamattomia kahviloita, mielenosoitus ja Miso-teatteri. Teatteri oli kiinni, mutta siivoojadaamit näyttivät meille laatikossa olevan puhelimen mistä voi soittaa ja tilata lippuja. Olipa systeemi, mutta toimiva, saimme liput iltanäytökseen. Vietimmekin sitten koko päivän tässä kaupunginosassa käyden kahdessa taidemuseossa ja tietysti temppelialueella. Tämänpäiväinen temppeli oli nimeltään Decksugung Palace. Joskus on hyvä vain ajelehtia koko päivä, silloin voi eteen tulla kaikenlaista yllättävää ja mielenkiintoista.
Katumusisointia.
Taidemuseossa oli feminisminäyttely Fantasia, sekä Chun Kyung-jan näyttely Eternal Narcissist
Klassisen taiteen museo oli ulkopuoleltakin klassisen kaunis
Oli tullut kotiinlähdön aika. Matka lentokentälle sujui metrolla ja lentoasemajunalla. Mietin kuitenkin kävellessäni rappuja ylös, alas, käytäviä sinne, tänne reppu selässä jotta haluaisinko milloinkaan asua tällaisessa 10 miljoonan ihmisen metropolissa, pikkukaupungin kasvatti kun olen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti