Aamun aikana on satanut reippaanlaisesti, mutta siitä muistona ovat vain lätäköt maassa. Aurinko pilkistelee jo pilvien lomasta. Kello on yksitoista ja olemme saapuneet Medugorjen kaupungin lähistöllä sijaitsevalle kirkolle. Vieressä kulkee kylänraitti joka on täynnä matkamuistomyymälöitä ja vaatimattomia kahviloita.
Kirkon takana on louhikkoinen rinne jossa on jo menossa seremonia. Kun kipuaa ylös polkua tai yli lohkareiden pääsee varsinaiselle seremoniapaikalle, siellä komeilee suuri Madonnapatsas ja vielä mittavampi risti. Hartaat uskovaiset ja muut uteliaat seisovat papin kanssa puoliympyrässä patsaan edessä. Papin johdolla lausutaan uskontunnustus, sitä seuraa yllättäen "Happy birthday"-laulu englanniksi. Seurakunta yhtyy lauluun. Lopuksi lausutaan muutama Ave Maria ja kaikki alkaa taas alusta.
Rukousnauhoja hypistellään, katseet tapittavat hurmioituneina pyhää patsasta, huulet mumisevat rukouksia.
Minua hävettää kun en tunne minkään liikahtavan sisälläni vaikka tämä tuntuu toisille olevan iso asia.
Kylän uusi kirkko
Onko tämä pyhä paikka vai turistirysä?
Voiko 30 miljoonaa ihmistä olla väärässä?
Medugorjen pikkukaupunki sijaitsee Bosniassa, parikymmentä kilometriä Mostarin eteläpuolella. Nimi tarkoittaa vuorten välissä olevaa kylää eikä se ollut mitenkään erikoinen paikka ennen vuotta 1981 kun kaikki äkkiä muuttui. Koko taru alkoi siis vuonna 1981 kun kuusi poikaa näki vuorella ilmestyksen. Kirkkaan valon ympäröimä, ihmeen kaunis Neitsyt Maria ilmestyi heille. Pojat kertoivat asiasta kotona, mutta heidän vanhempansa eivät ihan nielleet näin hurjaa kertomusta. Mutta ilmestykset jatkuivat ja jatkuivat. Pian kylän ihmiset muuttivat mielensä ja pian huhu kantautui muuallekin. Sillä seurauksella, että nykyisin noin miljoona turistia vierailee tässä pikku kaupungissa vuosittain. Tähän mennessä 30 miljoonaa. Nykyään tänne pääsee bussilla Sarajevosta tai Kroatian puolelta, mutta sisällissodan jälkeen kun alueen tiestö ja muu infratruktuuri oli kärsinyt sodan rasituksista matka oli hankala ja vaarallinenkin.
Kolme näistä entisistä teinipojista saa vieläkin päivittäin näkyjä (siis 37 vuotta myöhemmin) ja loput kolme kuulemma vain kerran vuodessa.
Näiden kuuden näkijän lisäksi, jotka säännöllisesti saavat sanomia Neitsyt Marialta myös tuhannet muut pyhiinvaeltajat väittävät saaneensa sanomia, nähneensä merkkejä ja kokeneensa parantumisia ja kuulevansa Neitsyen äänen.
Tavallinen sanoma on, että Neitsyt Maria julistaa rauhan ja yhteyden aikakauden alkaneen. Sanoma on erinomainen, kunhan toteutuisikin ja onhan tämä sanoma tietysti käynyt toteen silloin kun sisällissota vihdoin Bosniassa loppui vuonna 1995.
Ja mitä sanoo tästä kansainvaelluksesta ja ihmeestä roomalaiskatolisen kirkon ylin auktoriteetti, paavi?
- Jos en olisi paavi, olisin jo Medjugoressa.
Madonna louhikossa
Vanhan kirkon rauniot
Koko kaupunki elää tästä pyhäinvaelluspaikasta. Tarvitaanhan turisteille oheistoimintaa, majoitusta ja ruokailua. Kaupungin keskusta on vähän etäämpänä, mutta samat matkamuistomyymälät samoine madonnapatsaineen ja avaimenperineen reunustavat kadunvartta.
Ja enhän tietenkään voi tehdä poikkeusta vaan ostan 1,50 maksavan avaimenperän madonnankuvineen lapsenlapselle, joka sattuu keräämään niitä.
Osta oma madonna
Talojen portitkin ovat kaupungin imagon mukaiset
Sade alkaa uudelleen ja väki alkaa valua alas pitkin louhikon rinnettä. Taksit täyttyvät ja porhaltavat kaupunkiin. Kylänraitti on aika autio näin puolilta päivin. Istun kahvilassa kuppi mustaakin mustempaa espressoa edessäni ja tuijotan tyhjää rinnettä. Voin melkein kuvitella kirkkaan hahmon astelevan rinnettä alas.
Seuraa fammon vaeltelua myös Instagrammissa
Facebookissa
Blogit.fi
Näissä pyhiinvaelluskohteissa on jotain mystisen mielenkiintoista - myös meille ei niin uskonnollisille. Minua on alkanut kiinnostaa koko ilmiö. Tästä paikasta en kyllä tiennyt aiemmin mitään.
VastaaPoistaOdotukset ovat varmaan korkealla. Säästetään, jotta voitaisiin kerran elämässä käydä pyhällä paikalla, kuulemma ainakin Irlannista ja Puolasta tulee paljon vierailijoita. Jotenkin hävettää siellä seisoessaan kun muut ovat niin hartaina ja kuulevat ääniä.
VastaaPoistaMuistuttaa hieman Ranskan Lourdesia, joka oli ehkä yksi absurdeimmistä paikoista, joissa olen käynyt! Sieltä olisi saanut ostaa vaikka mitä matkamuistoja, Jeesus-paitoja ja muuta "fanitavaraa", ja markkinameininki yhdistyi kummallisesti hengellisyyteen. Erikoinen paikka!
VastaaPoistaLourdes kuuluu ensi kevään Ranskan-ajelun ehdottomiin kohteisiin. Katsoin elokuvan Lourdes ja tosiaan tuli se oli, että tuonne on mentävä. Varmaan aika ristiriitainen paikka. Luinkin juuri postauksesi aiheesta.
PoistaVarmaankin käymisen arvoinen paikka. En nyt mitenkään asettele uskontoja paremmuusjärjestykseen, mutta suomalainen luterilaisuus on jotenkin raskassoutuista ja ankeata verrattuna vaikkapa roomalaiskatolilaisuuteen.
VastaaPoistaJotenkin kyllä hauska ilmiö tämä uskonnollisuuden ja "fanitavaran" yhdistelmä, Paavillekin on varmaan enemmän oheiskamaa kuin monelle elokuvalle tai pelille 🙂. Aika kovat turistimäärät joka tapauksessa pienelle kylälle!
VastaaPoistaVarmasti kultakaivos pienelle kylälle. Työttömyys on todella korkea Bosniassa.
VastaaPoistaTuolla olisi kyllä mielenkiintoista käydä.
VastaaPoistaVaikka harvemmin näissä paikoissa itse saa mitään "sanomia". Hyvää asiassa on se, että paikalliset työllistyvät ja ansaitsevat elantonsa tällä.
Mietinpä vaan kuinka monta harrasta uskovaista on kulkenut pitkän matkan Medugorjeen tai ostanut kalliin matkapaketin ja joutuukin sitten pettymään paikkaan. Vai ovatko kaikki tyytyväisiä kun vain saavat tallata pyhää louhikkoa.
VastaaPoistaHups, onpa poikien näky saanut suuret mittasuhteet! Jotenkin aina vaan särähtää silmään, kun kaupallisuus ja pyhyys yhdistetään, vaikka ihan ymmärrettäväähän se toisaalta on mielenkiintoisen tapahtuman yhteydessaä. Jotenkin vain toivoisi, että myyntien tuotto menee hyvään tarkoitukseen, esim. vähävaraisten auttamiseen.
VastaaPoistaEnsimmäinen Vatikaanin visiittimme jäi lähtemättömästi mieleen, paitsi upean kirkon ja puutarhojen takia, myös myynnissä olevien Paavi-fanitavaroiden määrän takia. Tarjolla oli tuotetta laidasta laitaan, lämpömittareista t-paitoihin, kuin rock-bändistä ikään!
Tässä fanittamisessa roomalaiskatolinen ja luterilainen kirkko todellakin eroavat toisistaan. Tiedä häntä pitääkö joku todellakin paavi-paitaa päällään vai onko se vain ostettu matkamuistoksi.
PoistaAika mielenkiintoinen juttu ja paikka! Kylä on kyllä iskenyt nyt kultasuoneen poikien näyn suhteen. Toisaalta joskus sitä ihan mielellään vie rahojaan tällaisille köyhemmille alueille. Jännä miten joistakin näyistä tulee näin kuuluisia, ja sitten joihinkin ei oikein uskota ja ne unohtuvat.
VastaaPoistaMieluummin minäkin kyllä autan köyhiä kyläläisiä kuin kannan rahani ylikansallisille ketjuille.
VastaaPoista