Vihdoinkin Mostarissa

Mostar 8.9. 2017

Tiedätkö tuon kalvavan tunteen kun olet halunnut jotakin niin kauan ja toteutus vain viipyy ja viipyy.
Minun kohdallani tuo kalvava tunne  oli Mostar. Tässä Bosnia-Herzegovinan kuuluisassa kaupungissa on silta joka tuhoutui Jugoslavian sisällissodan aikana ja joka rakennettiin uudelleen ja oli valmis vuonna 2004. Silloin näin myös dokumentin sillan uudelleenrakennuksesta ja lupasin itselleni meneväni kyseiseen kaupunkiin. Sitten tämän vierailun  toteutus vain venyi ja venyi. Peräti täydet 13 vuotta. Uskomattoman pitkä aika. 
Kun sitten vihdoin kerroin lähteväni Mostarin sillalle minulle sanottiin: 
- Miksi sinä sinne menet? Kuvanhan näkee netistä.
Miten ihmeessä se nyt olisi sama asia? Jotkut eivät vaan ymmärrä mitä on olla osana jotakin, tuntea sillan liukkaat kivet jalkojensa alla ja katsella Neretva-joen juoksun katoavan horisonttiin.

Ajattelin ensin lentää Sarajevoon, mutta sainkin sitten edulliset lennot Splitiin, Kroatiaan ja lensin sinne. Splitistä olisi mennyt linja-auto Mostariin, mutta siellä myytiin myös erilaisia retkiä Mostariin. Otin sellaisen jossa oli pelkkä kuljetus pikkubussilla. Kroatian puolella tie oli moottoritie, mutta Bosniassa kohosivat vuoret, tie muuttui serpentiinitieksi ja siellä sai ihailla jyrkänteiden alapuolella olevia huimia pudotuksia.
Bosnia-Hertzegovina on erikoinen valtio, joka kärsi kovin kun Jugoslavian liittovaltio hajosi Neuvostoliiton romahduksen yhteydessä 1990. 
Jugoslavian ja Titon aikana Bosnia oli köyhä maa, mutta siellä eri kansallisuudet ja uskontokunnat viettivät rauhanomaista rinnakkaiseloa sitoutuneina monikulttuurisuuteen ja etnisten ryhmien tasa-arvoisuuteen. Sota tuhosi kaiken.
Ensimmäisten demokraattisten vaalien tuloksena syntyivät Serbia ja Kroatia, kyseiset osavaltiot halusivat jakaa Bosnian keskenään.
Bosnian suurin eettinen ryhmä oli bosniakit, heitä ei kuitenkaan näissä neuvotteluissa kuultu.


Vaikka Bosnia-Herzegovina on nykyään itsenäinen valtio niin käytännössä se on jakautunut serbialueisiin, bosniakkialueisiin ja kroaattialueisiin.  Itse asiassa maa on jaettu kahteen yksikköön toinen on serbitasavalta Republika Srpska ja toinen bosniakkien ja kroaattien liittovaltio Federacija Bosna i Hercegovina. Myös Mostar on jakautunut, sillan itäpuoli bosniakkien, siis muslimien asuttamaa, länsipuolella majailevat kroaatit jotka ovat ortodokseja.

Silta oli juuri niin vaikuttava kuin osasin odottaakin, 29 metrin pituinen kaarisilta kaareutui jyrkästi niin, että sillalle oli rakennettu liukuesteet.
Alkuperäinen silta oli turkkilaisen Mimar Hajrudin suunnittelema  vuodelta 1566 ja rakentajaa uudelle sillalle oli vaikea löytää koska kukaan ei hallinnut rakennustekniikkaa. Tehtävä annettiin sitten Firenzen teknisen yliopiston insinööreille. Urakka oli valtaisa ja tuli maksamaan 15 miljoonaa euroa. Maksajana oli EU, mutta esim. Turkki, Italia ja Kroatia maksoivat osan. Itse asiassa kroaatit myös räjäyttivät sillan vuonna 1992, siihen tarvittiin 60 tykinlaukausta.
Sillan räjäytetyt kivet nostettiin Neretva-joen pohjasta ja käytettiin uudelleen, osa haettiin samasta kalkkikivikaivoksesta mistä alkuperäisetkin oli louhittu.
Uuden sillan avajaiset pidettiin vihdoin kesällä 2004 ja niin kaupunki oli saanut takaisin vuosia raunioina olleen rauhan ja rinnakkaiselon symbolinsa. Samalla elvytettiin traditio vuosittaisesta  sukelluskilpailusta. Muutenkin traditiona on, että nuoret miehet sukeltelevat 19 metriä korkean sillan kaiteelta. 

   Arkistokuva, tältä Mostar näytti tuhon jälkeen 1992-95


Tunnelma sillan itä- ja länsipuolella on todella ihan erilainen. Itäpuolta koristavat minareetit, moskeijat, vanhat hautausmaat, käsityöläispajat ja tottakai myös turistihoukutukset, basaarit ja ravintolat.
Länsipuoli näyttää melko tavanomaiselta kaupungilta. Jos ei eroa muuten huomaa niin ainakin siitä, että  länsipuolella on kirkkoja ja itäpuolella moskeijoja ja minareetteja.

 Luolaravintola



Tyypillinen ruokalaji ćevapi on lihapulla

Siltanäkymä idästä länteen

Moskeijoita ja minareetteja riittää




Tasapuolisuuden vuoksi katolinen kirkko Mostarski zvonik mira kaupungin länsipuolelta. Torni on kokonaista 76 metriä korkea ja ylhäältä avautuu upea panoraamanäkymä yli kaupungin

Osmanin hautamonumentti

Matkamuistojen raaka-ainetta



Sota loppui parikymmentä vuotta sitten, mutta se ei tarkoita sitä, että sota olisi unohdettu, siksi suuren uhrin se vaati.

Etnisessä puhdistuksessa 2700 000 ihmistä joutui jättämään kotinsa, Sarajevon piirityksessä kuoli 12 000 ihmistä ja muissa verilöylyissä 21 000. Etupäässä nämä olivat serbinationalistien tekemiä ja  uhrit olivat pääasiassa bosniakkeja.

YK oli asettanut sosialistista Jugoslaviaa koskevan aseidenvientikiellon, se vaikeutti Bosnian puolustusta. Itse asiassa koko entinen sotakalusto oli serbiarmeijan hallussa eikä uusia aseita saatu. Tästä johtuen oli pienimuotoinen ihme, että Bosnia pystyi itsenäisyysjulistuksensa jälkeen pysymään itsenäisenä. Bosnialaiset puolustivat omia kotejaan, motivaatio oli korkealla.
Tammikuussa 1993 syttyi sota Bosnia-Herzegovinan (bosniakkialueet) ja Herzeg-Bosnian (kroaattialueet) kesken. Pahin taistelu käytiin juuri Mostarissa jolloin kroaatit ottivat haltuunsa kaupungin länsiosan täydentäen valloitustaan räjäyttämällä Mostarin sillan.

He olivat parikymppisiä, heillä oli elämä edessään

Heitä oli paljon


Lopullinen rauhansopimus saatiin vasta marraskuussa 1995. Tämä Daytonin sopimus sisältää Bosnian jakamisen kahteen alueeseen Bosnia ja Hertzegovinan federaatioon ja Serbitasavaltaan. Kummallakin on oma parlamentti, hallitus ja poliisi niinkuin myös koulut ja yliopistot. Yhteiselle Bosnialle jäi mm. raha ja ulkopolitiikka sekä tullit.
Serbian presidentti Slobodan Miloševićin suuri unelma oli ollut Suur-Serbia, sitä ei koskaan tullut.