Historian havinaa Tukholmassa

Mitä ehtii tehdä kun on vain päivän Tukholmassa?

Jos ei ole minkäänlaista suunnitelmaa menee päivä helposti vain shoppailuksi ja kahvilassa istumiseksi. Siinähän ei sinänsä ole mitään vikaa, niinkin voi toki päivän käyttää. Mutta toisaalta, miksi vain vaellella kaupungilla kun kaupungissa on paljon hienoja kohteita missä vierailla. Historiasta muistan Gustav  II Adolfin  hevosen Streiffin - nykyään se on täytettynä esillä Tukholman vanhimmassa museossa nimeltään Livrustkammaren (varustelukamari) ja on koko tämän museon symboli.

 Museo löytyy Kuninkaanlinnan yhteydestä Vanhasta kaupungista osoitteessa Slottsbacke 3. Se on avoinna kaikkina muina päivinä paitsi maanantaisin.

Gustav II Adolfin aikana -  siis 1600- luvulla oli tavallista, että kuninkaat itse johtivat joukkojaan. He asettivat itsensä suureen vaaraan ja huonostipa kävi  Gustav II Adolfille vuonna 1632 Lützenissa. Silloin oltiin keskellä 30-vuotista sotaa, suurvallat taistelivat Euroopan herruudesta. 6.11.1632 Itävallan ja Ruotsin armeijat kohtasivat, taistelu oli verista, jokin ratkaisu haluttiin saada aikaiseksi.  Kuningas ratsasti kallisarvoisella ratsullaan Streiffillä, joka oli saanut nimensä entisen omistajansa mukaan. Kuningas oli sonnustautunut vaaleaan hirvennahkatakkiin ja hevosella oli sametilla ja kultapunoksilla somistettu satula.
Taistelun tuoksinassa Gustav sai osuman käsivarteensa, samanaikaisesti myös Streiff sai luodin kaulaansa. Savussa ja pölyssä haavoittuneet kuningas ja hevonen harhailivat kauas vihollisen puolelle sillä seurauksella, että kuningas sai vielä toisen luodin selkäänsä ja pistimenpiston rintaansa. Kuollut kuningas ryövättiin vaatteista ja koruista. Verinen takki vietiin sotasaaliina Itävallan keisarille ja palautettiin vasta 1920.
Streiff ei kuollut heti vaan vasta seuraavana vuonna, silloin se nyljettiin, nahka vietiin Tukholmaan ja  soviteltiin puiselle rungolle.

Streiff - 1000 riikintaalerin arvoinen sotaratsu.

Kuninkaan hirvennahkanuttu, rinnassa pistimen reikä

Nykypäivänä ei näillä aseilla sodittaisi hetkeäkään.

 Kypärä ja silmikkopaita

 Haarniskat suojasivat - lapsille tehtiin tietysti lasten oma haarniska.

 Kypäröitä oli monen mallisia

Niinkuin myös käsiaseita


Toinen surullisenkuuluisa kohtalo oli Gustav III:lla joka oli Venäjän Katariina II:n serkku ja tehnyt vallankaappauksen vuonna 1772.  Kaikki Gustav III:n kannattajat pitivät valkoista käsivarsinauhaa. Kuninkaalla oli kuitenkin paljon vihamiehiä ja kaksikymmentä vuotta myöhemmin, 1792  Oopperan naamiaisissa kuningasta ammuttiin pelkurimaisesti selkään. Kuningas ei kuollut heti vaan vasta parin viikon kuluttua. Murhaajan jäljiltä jäi kaksi pistoolia ja veitsi. Aseseppä pystyi niiden perusteella jäljittämään aseiden omistajan, joka tunnustikin murhan ja joutui  teloitettavaksi. Murha oli kuitenkin aateliston yhdessä suunnittelema salamurha.

  
Kuningas Gustav III:n naamiaisasu maskeineen

Kuninkaan verinen liivi, naamiaismaski ja murhavälineet

Muuta museon antia ovat esimerkiksi vaunut ja vaatteet. Erityisen hienoja olivat hää- ja kruunajaisvaunut.
Vaunut olivat mahtavan kokoisia, niitä voi olla vetämässä kahdeksankin hevosta. Talvisin siirryttiin rekikyytiin, silloin  olikin helpompi kulkea, tiet olivat kesällä nimittäin varsin huonokuntoisia.

Vaunut olivat tyylikkäitä ja koristeltuja niinkuin reetkin.

Ei ainoastaan aateliston vaatetukseen panostettu, hevosetkin olivat sievästi puettuja.


Kuninkaiden viitat olivat useasti purppuranpunaisia johtuen siitä, että punainen väri oli äärimmäisen kallista.

Kauneuspilkut olivat muodissa, ne  imitoitiin luultavasti Ranskan hovista. Kauneuspilkkukieli oli tärkeätä osata, kauneuspilkut eri kasvonosissa tarkoittivat eri asioita. Esimerkiksi poskipilkku oli vihje siitä, että henkilö oli valmis ehdotuksille.

Tällä kertaa meillä ei ollut lapsia mukana, mutta Livrustkammaren on ehdottomasti lapsille sopiva kohde. Paitsi, että museossa on jännittävää katseltavaa,  ylimmässä kerroksessa on myös erikseen kaksi leikkihuonetta. Siellä voi suorittaa erilaisia tehtäviä ja pukeutua entisajan vaatteisin. Isollekin perheelle käynti tulee edulliseksi sillä sisäänpääsymaksua ei ole ollenkaan.

Elämä oli ennenkin täynnä sotia, valloituksia ja juonitteluja. Kuninkaat havittelivat lisää maata ja valtaa. Rikkaat rikastuivat, köyhät pysyivät köyhinä. 
Ruotsin kuninkaat tuntuvat meistä ehkä vierailta, mutta itse asiassa he olivat yhtä lailla Suomen kuninkaita ja Ruotsin historia on myös Suomen historiaa.