Köyhän miehen kirsikankukkamatka

Matkailija joka vähänkin seuraa ympäristöään ei voi välttyä kuulemasta tiettyjä kuluneita kliseitä kuten:

-nähdä Napoli ja kuolla
-kaikki tiet vievät Roomaan
-Portugalin huhtikuu
-Paris is always a good idea
-kirsikankukkien Japani

Tällaiset sanonnat jäävät ikävällä tavalla mielen sopukoihin ja ennen pitkää huomaa, että on ihan pakko matkustaa Pariisiin vaikka oli suunnitellut menevänsä Joensuuhun tai huomaa istuvansa yllättäen huhtikuussa lentokoneessa matkalla Portugaliin vaikka vuosiloma on vasta kesäkuussa. 

Huhtikuu on myös sitä  auvoisaa aikaa jolloin koko Japanin sanotaan olevan täynnä kirsikankukkia. Antaessaan hiemankin ajatustensa harhailla huomaa äkisti sairastuneensa akuuttiin kirsikankukkakuumeeseen. Kaipuu tuoksuvaan kirsikankukkamereen kasvaa kasvamistaan. Nyt on aika nähdä ne kuuluisat kirsikankukat, ensi vuodesta ei kukaan tiedä, vaikkemme olisi edes elossa, potilas järkeilee vastoin tosiasiaa ettei hänellä ole kummempaa tautia kuin ylipaino ja lattajalka. Paitsi tietysti se kirsikankukkakuume.

Lääke tähän kalvavaan tautiin on tietysti tiedossa, se on astelu tietokoneen hakukoneelle. Nopea haku osoittaa kuitenkin kylmän tosiasian, alle viidensadan eivät lentoliput Japaniin irtoa. Ja jopa intohimoisimmankin kirsikankukkafanin täytyy myös asua jossain Japanissa viipyessään. Nopea kurkistus oman tilin saldoon voi antaa niin surkean tuloksen, että lennonvaraussivun voi saman tien sulkea. Mikä neuvoksi?

Vastaus kysymykseen on köyhän miehen kirsikankukkamatka. Se suuntautuu, mihinkäs muualle kuin  lahden taakse naapurimaahamme Ruotsiin. Vain yö laivalla ja aamulla ollaan jo Tukholmassa.  Se yökin ehkä tulee halvaksi vapaalippua käyttämällä, jos itsellä ei ole, voi kysyä kavereilta tai siltä kuuluisalta naapurin Pekalta.
Tukholman satamasta suunnataan sitten suoraan Kungsträdgårdeniin. Mikäli halutaan nopeaa lievitystä kirsikankukkakuumeeseen otetaan  metro. Mikäli halutaan vielä hetki unelmoida kukista ennen lopullista kliimaksia kävellään koko matka himoittuun kohteeseen.
Yllättäen ollaankin sitten perillä Kungsträdgårdenin puistossa ja koko aaltoileva kirsikankukkameri avautuu  sairaspolon eteen.
Sitten vain nautitaan parantavasta rohdosta. Seistään kirsikkapuun alla, oksat kaareutuvat yläpuolella taipuen  kukkien painon alla. Mehiläiset pörräävät iloisina ympäri kukkamerta. Vienon vaaleanpunaiset kukan terälehdet leijailevat alas muodostaen pinkin kukkamaton. Seistään ihan hiljaa ja hengitellään kirsikankukan huumaavaa tuoksua, kuvitellaan, että ollaankin Osakassa.
Tähän paratiisiin voi kuitenkin yllättäen luikerrella käärme. Erilaiset huudot, kuten: Nej, herregud, vad fint! voivat häiritä kirsikankukkanautintoa. Siihenkin on keinonsa. Laitetaan korville kuulokkeet ja kuunnellaan melodista japanilaista musiikkia.

Halutessaan voi potilas  viettää tässä asennossa tuntikausia kunnes on aika palata laivalle ja talvenjälkeiseen kotimaahan josta kirsikankukkia ei löydy. Ei ainakaan ennen kesää.
Jälkitauditkin ovat mahdollisia, on täysin hyväksyttävää ja jopa odotettavissa, että   näin täydellisen kokemuksen jälkeen tuntuukin siltä, että on jotenkin huijannut kun rahaa tai aikaa unelman toteuttamiseen on kulunut tuskin nimeksikään ja on kuitenkin saanut kokonaisvaltaisen elämyksen ja parannuksen tautiin. 
Tästä ei pidä kuitenkaan välittää. Mikäli on saanut ainutlaatuisen kokemuksen vähällä vaivalla istumatta päiväkausia ahtaassa lentokoneen istuimessa ja kärsimättä turvonneista nilkoista ja lukkiutuneista korvista ja lainaamatta rahaa pikavippiyritykseltä, niin on oltava vain tyytyväinen. Mikäli  tältä matkalta jäi jokunen roponen yli niin sen voi antaa omantunnon puhdistamiseksi vaikkapa ilmastonsuojelutalkoisiin.


Seuraa Fammon vaeltelua myös Instassa ja Facebookissa

Historian havinaa Tukholmassa

Mitä ehtii tehdä kun on vain päivän Tukholmassa?

Jos ei ole minkäänlaista suunnitelmaa menee päivä helposti vain shoppailuksi ja kahvilassa istumiseksi. Siinähän ei sinänsä ole mitään vikaa, niinkin voi toki päivän käyttää. Mutta toisaalta, miksi vain vaellella kaupungilla kun kaupungissa on paljon hienoja kohteita missä vierailla. Historiasta muistan Gustav  II Adolfin  hevosen Streiffin - nykyään se on täytettynä esillä Tukholman vanhimmassa museossa nimeltään Livrustkammaren (varustelukamari) ja on koko tämän museon symboli.

 Museo löytyy Kuninkaanlinnan yhteydestä Vanhasta kaupungista osoitteessa Slottsbacke 3. Se on avoinna kaikkina muina päivinä paitsi maanantaisin.

Gustav II Adolfin aikana -  siis 1600- luvulla oli tavallista, että kuninkaat itse johtivat joukkojaan. He asettivat itsensä suureen vaaraan ja huonostipa kävi  Gustav II Adolfille vuonna 1632 Lützenissa. Silloin oltiin keskellä 30-vuotista sotaa, suurvallat taistelivat Euroopan herruudesta. 6.11.1632 Itävallan ja Ruotsin armeijat kohtasivat, taistelu oli verista, jokin ratkaisu haluttiin saada aikaiseksi.  Kuningas ratsasti kallisarvoisella ratsullaan Streiffillä, joka oli saanut nimensä entisen omistajansa mukaan. Kuningas oli sonnustautunut vaaleaan hirvennahkatakkiin ja hevosella oli sametilla ja kultapunoksilla somistettu satula.
Taistelun tuoksinassa Gustav sai osuman käsivarteensa, samanaikaisesti myös Streiff sai luodin kaulaansa. Savussa ja pölyssä haavoittuneet kuningas ja hevonen harhailivat kauas vihollisen puolelle sillä seurauksella, että kuningas sai vielä toisen luodin selkäänsä ja pistimenpiston rintaansa. Kuollut kuningas ryövättiin vaatteista ja koruista. Verinen takki vietiin sotasaaliina Itävallan keisarille ja palautettiin vasta 1920.
Streiff ei kuollut heti vaan vasta seuraavana vuonna, silloin se nyljettiin, nahka vietiin Tukholmaan ja  soviteltiin puiselle rungolle.

Streiff - 1000 riikintaalerin arvoinen sotaratsu.

Kuninkaan hirvennahkanuttu, rinnassa pistimen reikä

Nykypäivänä ei näillä aseilla sodittaisi hetkeäkään.

 Kypärä ja silmikkopaita

 Haarniskat suojasivat - lapsille tehtiin tietysti lasten oma haarniska.

 Kypäröitä oli monen mallisia

Niinkuin myös käsiaseita


Toinen surullisenkuuluisa kohtalo oli Gustav III:lla joka oli Venäjän Katariina II:n serkku ja tehnyt vallankaappauksen vuonna 1772.  Kaikki Gustav III:n kannattajat pitivät valkoista käsivarsinauhaa. Kuninkaalla oli kuitenkin paljon vihamiehiä ja kaksikymmentä vuotta myöhemmin, 1792  Oopperan naamiaisissa kuningasta ammuttiin pelkurimaisesti selkään. Kuningas ei kuollut heti vaan vasta parin viikon kuluttua. Murhaajan jäljiltä jäi kaksi pistoolia ja veitsi. Aseseppä pystyi niiden perusteella jäljittämään aseiden omistajan, joka tunnustikin murhan ja joutui  teloitettavaksi. Murha oli kuitenkin aateliston yhdessä suunnittelema salamurha.

  
Kuningas Gustav III:n naamiaisasu maskeineen

Kuninkaan verinen liivi, naamiaismaski ja murhavälineet

Muuta museon antia ovat esimerkiksi vaunut ja vaatteet. Erityisen hienoja olivat hää- ja kruunajaisvaunut.
Vaunut olivat mahtavan kokoisia, niitä voi olla vetämässä kahdeksankin hevosta. Talvisin siirryttiin rekikyytiin, silloin  olikin helpompi kulkea, tiet olivat kesällä nimittäin varsin huonokuntoisia.

Vaunut olivat tyylikkäitä ja koristeltuja niinkuin reetkin.

Ei ainoastaan aateliston vaatetukseen panostettu, hevosetkin olivat sievästi puettuja.


Kuninkaiden viitat olivat useasti purppuranpunaisia johtuen siitä, että punainen väri oli äärimmäisen kallista.

Kauneuspilkut olivat muodissa, ne  imitoitiin luultavasti Ranskan hovista. Kauneuspilkkukieli oli tärkeätä osata, kauneuspilkut eri kasvonosissa tarkoittivat eri asioita. Esimerkiksi poskipilkku oli vihje siitä, että henkilö oli valmis ehdotuksille.

Tällä kertaa meillä ei ollut lapsia mukana, mutta Livrustkammaren on ehdottomasti lapsille sopiva kohde. Paitsi, että museossa on jännittävää katseltavaa,  ylimmässä kerroksessa on myös erikseen kaksi leikkihuonetta. Siellä voi suorittaa erilaisia tehtäviä ja pukeutua entisajan vaatteisin. Isollekin perheelle käynti tulee edulliseksi sillä sisäänpääsymaksua ei ole ollenkaan.

Elämä oli ennenkin täynnä sotia, valloituksia ja juonitteluja. Kuninkaat havittelivat lisää maata ja valtaa. Rikkaat rikastuivat, köyhät pysyivät köyhinä. 
Ruotsin kuninkaat tuntuvat meistä ehkä vierailta, mutta itse asiassa he olivat yhtä lailla Suomen kuninkaita ja Ruotsin historia on myös Suomen historiaa.