PIETARIN RUOTSALAISKORTTELI OSA II VIIPURI
Ryhmämme on viettänyt helteisen viikonlopun Pietarissa ja on nyt matkalla takaisin Suomen puolelle. Yö on vietetty meille jo tutuksi käyneessä Tšaika-hotellissa. Osaa väkeä kiinnostaa Zelenogorsk, entinen Terijoki ja koska meillä on paikan hyvin tunteva henkilö mukana, päätämme pistäytyä kylässä.
Ehkä Zelenogorskin hienoin rakennus on tämä Bruno Granholmin 1917 suunnittelema, sodassa pahasti tuhoutunut, mutta nykyisin entisöity rautatieasema. Terijoen asema oli ensimmäinen asema Pietarista tullessa. Varakkaat pietarilaiset tulivat tänne datsoilleen ja junavuoroja kulki edestakaisin nelisenkymmentä päivässä. Sodan jälkeen matkustajamäärät ja junaliikenne romahtivat.
Zelenogorskissa on kaksi kirkkoa, luterilainen ja ortodoksinen. Luterilainen kirkko koki kovia talvisodan aikana, siitä tehtiin elokuvateatteri ja penkit vietiin puistonpenkeiksi. Nykyään kirkko on taas toiminnassa. Kuvassa on lähempänä sijaitseva 1915 rakennettu ortodoksikirkko. Sekin kärsi suuria vaurioita sodan aikana, myöhemmin siitä tehtiin elintarvikevarasto. Seitsemänkymmentäluvulla kirkko jo aiottiin purkaa, mutta kiitos vuoden 80 olympialaisten kirkko päätettiinkin kunnostaa. Se kun oli sopivasti vieraiden kulkureitin varrella. Nykyään siellä pidetään taas jumalanpalveluksia.
Maanantaina puoleltapäivin saavumme Viipuriin ja pääsemme tutustumaan sen nähtävyyksiin. Ihailemme Torkkelinpuistossa sijaitsevaa Alvar Aallon suunnittelemaa ja 1935 valmistunutta kirjastorakennusta. Tämä kaunis, valkoinen rakennus edustaa funktionalismia ja sen 20 vuotta kestänyt entisöinti on juuri saanut päätöksensä. Valitettavasti se ei juuri nyt ole avoinna yleisölle, joten sisään emme pääse. Mikä erinomainen syy tulla uudestaan!
Kirjasto kesti suhteellisen hyvin sodan koettelemukset, mutta rappeutui pahasti seuraavan kymmenen vuoden aikana. Sitä yritettiin korjata 1955-61, mutta korjaaminen epäonnistui johtuen ehkä siitä, että rakennuksen piirustukset olivat Suomessa.
Vuonna 1994 perusti kuitenkin Viipurin ystävät-yhdistys toimikunnan pelastamaan tätä historiallista arvokiinteistöä. Silloinen presidentti Tarja Halonen muistutti Putinia tästä korjauskohteesta ja se auttoi rahahanojen aukaisua. Rahoitus saatiin kokoon suurin piirtein periaatteella 1/3+1/3+1/3. Se tarkoittaa, että Suomi on maksanut suunnittelun ja työnvalvonnan kulut, Venäjän valtio ja Viipurin kaupunki rakentamisen. Viimeinen kolmasosa on tullut lahjoituksina länsimaista.
Työ saatiin vihdoin päätökseen vuonna 2013 ja avajaiset pidettiin 23.11.
Suomen rahapanos on aiheuttanut närää osassa kansalaisissa joiden mielestä Suomenkin homekouluissa olisi tarpeeksi korjaamista.
Käymme myös nostalgisessa Monrepo´n luonnonpuistossa.
Ryhmämme on viettänyt helteisen viikonlopun Pietarissa ja on nyt matkalla takaisin Suomen puolelle. Yö on vietetty meille jo tutuksi käyneessä Tšaika-hotellissa. Osaa väkeä kiinnostaa Zelenogorsk, entinen Terijoki ja koska meillä on paikan hyvin tunteva henkilö mukana, päätämme pistäytyä kylässä.
Ehkä Zelenogorskin hienoin rakennus on tämä Bruno Granholmin 1917 suunnittelema, sodassa pahasti tuhoutunut, mutta nykyisin entisöity rautatieasema. Terijoen asema oli ensimmäinen asema Pietarista tullessa. Varakkaat pietarilaiset tulivat tänne datsoilleen ja junavuoroja kulki edestakaisin nelisenkymmentä päivässä. Sodan jälkeen matkustajamäärät ja junaliikenne romahtivat.
Zelenogorskissa on kaksi kirkkoa, luterilainen ja ortodoksinen. Luterilainen kirkko koki kovia talvisodan aikana, siitä tehtiin elokuvateatteri ja penkit vietiin puistonpenkeiksi. Nykyään kirkko on taas toiminnassa. Kuvassa on lähempänä sijaitseva 1915 rakennettu ortodoksikirkko. Sekin kärsi suuria vaurioita sodan aikana, myöhemmin siitä tehtiin elintarvikevarasto. Seitsemänkymmentäluvulla kirkko jo aiottiin purkaa, mutta kiitos vuoden 80 olympialaisten kirkko päätettiinkin kunnostaa. Se kun oli sopivasti vieraiden kulkureitin varrella. Nykyään siellä pidetään taas jumalanpalveluksia.
Maanantaina puoleltapäivin saavumme Viipuriin ja pääsemme tutustumaan sen nähtävyyksiin. Ihailemme Torkkelinpuistossa sijaitsevaa Alvar Aallon suunnittelemaa ja 1935 valmistunutta kirjastorakennusta. Tämä kaunis, valkoinen rakennus edustaa funktionalismia ja sen 20 vuotta kestänyt entisöinti on juuri saanut päätöksensä. Valitettavasti se ei juuri nyt ole avoinna yleisölle, joten sisään emme pääse. Mikä erinomainen syy tulla uudestaan!
Kirjasto kesti suhteellisen hyvin sodan koettelemukset, mutta rappeutui pahasti seuraavan kymmenen vuoden aikana. Sitä yritettiin korjata 1955-61, mutta korjaaminen epäonnistui johtuen ehkä siitä, että rakennuksen piirustukset olivat Suomessa.
Vuonna 1994 perusti kuitenkin Viipurin ystävät-yhdistys toimikunnan pelastamaan tätä historiallista arvokiinteistöä. Silloinen presidentti Tarja Halonen muistutti Putinia tästä korjauskohteesta ja se auttoi rahahanojen aukaisua. Rahoitus saatiin kokoon suurin piirtein periaatteella 1/3+1/3+1/3. Se tarkoittaa, että Suomi on maksanut suunnittelun ja työnvalvonnan kulut, Venäjän valtio ja Viipurin kaupunki rakentamisen. Viimeinen kolmasosa on tullut lahjoituksina länsimaista.
Työ saatiin vihdoin päätökseen vuonna 2013 ja avajaiset pidettiin 23.11.
Suomen rahapanos on aiheuttanut närää osassa kansalaisissa joiden mielestä Suomenkin homekouluissa olisi tarpeeksi korjaamista.
Käymme myös nostalgisessa Monrepo´n luonnonpuistossa.
Ainakin vanhempi polvi tuntuu hyvin muistavan Anneli Tähden laulaman:
Muistan puiston kaunehimman,
ihanimman Monrepos´n
usein haaveissani kuljen
satumaani lehmusten luo…
Ehkä tämä puisto on aikaisemmin ollut loistokkaampi tai ehkä toukokuu ei kuitenkaan ole sen parasta aikaa.
Tämä on ensimmäinen kosketukseni kyseiseen puistoon. Täytyy sanoa etten edes tiennyt, että tällainen puisto todellakin on vielä olemassa.
Ehkä tämä puisto on aikaisemmin ollut loistokkaampi tai ehkä toukokuu ei kuitenkaan ole sen parasta aikaa.
Tämä on ensimmäinen kosketukseni kyseiseen puistoon. Täytyy sanoa etten edes tiennyt, että tällainen puisto todellakin on vielä olemassa.
Shoppailuhimoisia varten kierrellään myös kauppoja. Paikallisessa pellavakaupassa onkin hyvät valikoimat, eikä kauppahalliakaan unohdeta.
Hikinen matkamme jatkuu Suomen puolelle ja edelleen Länsi-Suomeen. Kotkassa näemme Iltasanomien uutiset Suomeen saapuvasta kylmärintamasta, sitä on melko mahdoton uskoa siinä helteessä. Bussin ilmastointiinkin on vihdoin keksitty ratkaisu – avonainen kattoikkuna. Mutta mitä ihmettä – Raumalle saapuessamme trooppinen lämpö on äkkiä laskenut 10 asteeseen. ”etelänmatkamme” on lopussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti