Vankilasaaren yllätys
Sansibarin kupeessa on pieni saari mikä on kuuluisa vankilasaari. Olin lukenut tuosta saaresta ja halusin tehdä retken sinne. Kysyin hotellimme respasta mahdollisuutta vierailla saarella ja kyllä vain, kuljetus ja opas saarelle järjestyi oitis.
Seuraava aamu oli sitten retkipäivä. Aamu valkeni aivan yhtä aurinkoisena ja lämpimänä kuin kaikki muutkin aamut Sansibarilla.
Matkasimme ilmastoidussa autossamme kohden saaren lähellä sijaitsevaa pääkaupunkia, Stone Townia kauhistellen liikennettä, mutta toisaalta ihmetellen sen kaaoksesta riippumatonta toimivuutta. Ohitukset tapahtuivat aina auton kylkiä tai mopojen lokasuojia hipoen, silmän täytyy tuossa liikenteessä olla tarkka ja jarrupolkimen herkkä.
Satamaan kuitenkin tultiin ja opas vuokrasi venekuljetuksen. Veneeseen piti kahlata, mutta onneksi minulla oli vedenpitävät sandaalit. Kun päästiin irti rannasta niin lisättiin kannusta vähän polttoainetta ja sitten matka kohti saarta nimeltään Prison island alkoi.
Merimatka oli sopivan pituinen, matka saarelle oli vain kuutisen kilometriä. Päästiin sitten perille valkohiekkaiselle saarelle. Hiekka oli todella niin valkoista ettei se varmastikaan edes koskaan kuumene. Oli ihan pakko ottaa muutama rantakuva ennen kuin voi edes vähän rauhoittua.
Prison islandin alkuperäinen nimi on Changuu (napsijakalan saari). Vuonna 1860 Zansibarin silloinen sulttaani Majid bin Said päätti lahjoittaa tämän vehreän, valkohiekkaisen paratiisisaaren kahdelle arabiorjakauppiaalle. Nämä puolestaan päättivät perustaa saarelle vankilan niskoitteleville orjille. Orjat myytiin tavallisesti kaupungin torilla ja saaren vankilassa säilytettiin ennen myyntiä kapinallisia orjia jotka yrittivät paeta.
Myöhemmin Iso-Britannian pääministeri Lloyd Matthews osti Changuun saaren. Saarelle oli tarkoitus majoittaa vaarallisia rikollisia Afrikan mantereelta. Saari sai nimen Prison island, mutta suunnitelmat muuttuivat ja 1920-luvulla saaren tiloja ruvettiin käyttämään karanteenitarkoituksiin. Tilat kunnostettiin sairaalaksi. Jokaisen Sansibarille matkustavan piti viettää saarella kaksi viikkoa ennen matkansa jatkumista niin etteivät taudit kuten kolera, keltakuume ja rutto olisi levinneet.
Nykyään näissä tiloissa toimivat entisen vankilan tiloihin muuttaneet museo ja ravintola.
Saarella sijaitsee myös vanha hotelli jota kuulemma entisöidään. Hotellikompleksiin kuuluu myös surullisen hylätty uima-allas ruosteisine suihkutelineineen.
Mutta saari ei niinkään ole tunnettu julmasta menneisyydestään vaan saarella asuvasta noin 150 Aldabran jättiläiskilpikonnasta. Kaksi kantapariskuntaa tuotiin saarelle vuonna 1915. Ne lahjoitti Scheychellin kuvernööri, konnista yksi on vielä elossa ja on arviolta 150-vuotias. Konnien normaali elinkaari on 80-100 vuotta, mutta ne voivat elää jopa 200-vuotiaiksi.
Kilpikonnat rahjustivat maltilliseen tapaansa ympäri saaren polkuja eivätkä pienistä hötkyilleet. Niiden on turvallista olla tällä nykyisellä suojellulla alueellaan. Toisin oli käydä 1960-luvulla jolloin salametsästäjät vainosivat niitä myydäkseen kilpikonnia lemmikeiksi tai pitojen harvinaiseksi herkuksi. Kanta ehti kutistua minimiin ennen kuin suojelutoimiin ryhdyttiin.
Konnat munivat 10-20 munaa kerrallaan ja munien kuoriutuminen tapahtuu 3-6 kuukauden kuluttua. Niiden munat viedään erilliseen vauvalaan missä pikkukonnat sitten asustelevat kunnes ne lasketaan vapauteen saarelle tai myydään/lahjoitetaan eläintarhoihin.
Prison island on vain 800 metrin pituinen, suurin osa siitä on luonnontilassa. Niinpä olosuhteet ovat optimaaliset muillekin eläimille kuin kilpikonnille. Saarella asuu mm. siroja dikdik-antilooppeja ja runsaasti erikoisia lintuja, kuten riikinkukkoja, medestäjälintuja ja bulbul-lintuja (jonkin sortin satakieliä). Puhumattakaan sitten meressä elävistä eläimistä.
Lopulta kuitenkin tältäkin saarelta oli lähdettävä, mutta onneksi edessä oli taas nautinnollinen merimatka takaisin Stone Towniin.
Seuraa Fammon vaeltelua myös Facebookissa ja Instassa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti