Utö
Utö on Paraisten kaupunkiin kuuluva saari kaukana kaikesta, itse asiassa se on Suomen eteläisin asuttu saari. Eikä tämäkään pidä täysin paikkaansa sillä Utö on saariryhmä jossa on kuusi suurempaa saarta ja sen lisäksi pikkusaaria ja luotoja.
Jos nyt mennään vähän lähemmin saaren historiaan, niin Utö on ollut asuttu jo ainakin 1500-luvulta asti, ja jo vuonna 1753 sinne rakennettiin majakka suojelemaan merenkulkijoita saaria ympäröivältä karikolta. Tämän majakan kohtalo oli tulla räjäytetyksi Suomen sodassa, mutta uusi ja ehompi, tämänhetkinen majakka kohosi entisen paikalle vuonna 1814. Saari onkin ollut lähinnä luotsien, majakanvartijoiden ja kalastajien asuttama. 1800-luvulla asukasluku oli niinkin suuri kuin 150 henkeä, tällä hetkellä vain runsaat 40 henkeä.
Saavuin paikalle sunnuntaina mikä myöhemmin osoittautui huonoimmaksi mahdolliseksi vaihtoehdoksi, alkuperäinen tarkoitus oli tulla perjantaina, mutta tärkeän nelijalkaisen ystävän sairastumisen vuoksi ajoitus epäonnistui.
Saarelle pääsee yhteysalus Baldurilla, se käy saarella päivittäin. Lauttamatka Nauvon Pärnäisistä Jurmon ja Aspön kautta Utön saarelle on maksuton ja kestää reilut neljä tuntia, autoa ei voi eikä kannatakaan ottaa mukaan, sen voi jättää Pärnäisten satamaan. Jos ei omista autoa on vaihtoehtona lähteä bussilla Turusta. Katso tarkemmin aikataulut http://www.meritie.fi
Saarella on monta yöpymisvaihtoehtoa, yöpyä voi Suomen eteläisimmässä hotellissa, Utö Havshotellissa, jollei sitten valitse majataloa tai kasarmimajoitusta.
Hotellin yhteydessä toimii ravintola ja saarella on myös kauppa joka on avoinna koko vuoden. Tämä on tärkeä asia mainita koska saaristolaiskaupat ovat usein kiinni talvisin. Sunnuntaisin kauppa ei ole auki, sen saimme kokea kantapään kautta, myös ravintola oli suljettu ja niin oli myös kahvila, jota mainostettiin idylliseksi. Näin se elämä heittelee. Pisteenä iin päälle myöskään saariopastuksia ei ollut ainakaan kyseisenä sunnuntaina. Tästä kokemuksestani ei pidä kuitenkaan lannistua, juhannuksesta alkaa kausi jolloin kaikki palvelut toimivat (toivottavasti). Meidän oli tyytyminen saaren luontoon, mikä sinällään on monimuotoista ja karulla tavalla kaunista ja harmonista. Ulkosaaristossa tuulee usein ja navakasti ja se muovailee luonnon tietyn näköiseksi. Kasvillisuus on heinää ja kanervaa, pensaat ja puut ovat matalia taisteltuaan olemassaolostaan tuulisilla kallioilla. Linnusto on runsasta ja monilajista, Utössä on tavattu yli 300 lintulajia. Nyt kesäkuussa yleisimpiä lintuja tuntuivat olevan hanhet, mustalinnut ja suokukot. Lintujen muuttoaikoina saari on varmaankin lintubongareitten paratiisi.
Kalliolla voi nähdä pönöttämässä myös ilmatorjuntatykin. Kyllä vain, Utö oli 60-luvulla kukoistava linnake ja moni varusmies palveli saarella aikanaan. Vasta niin myöhään kuin vuonna 2005 Utön valmiuslinnake lakkautettiin ja varusmieskoulutus saarella lopetettiin. Jäljellä on kuitenkin pari suljettua ja kameroilla valvottua sotilasaluetta, Västeruden ja Kattrumpan, joille ei saa mennä.
Saaren komistus ja tuntomerkki on sen komea 27-metrinen majakka, se on Suomen vanhin edelleen toiminnassa oleva majakka joka on ohjannut laivoja jo yli 200 vuoden ajan.
Nykyinen kivimajakka on rakennettu räjäytetyn majakan runkoon, mutta väritys on uudistettu, se on nyt punavalkoinen. Majakan kolmannessa kerroksessa sijaitsee myös majakkakirkko. Majakkaan ja sen yhteydessä toimivaan kirkkoon pääsee tutustumaan oppaan johdolla. Majakan alapuolella sijaitsee luotsimuseo, talo on aikaisemmin toiminut luotsien asuntona.
Majakkakirkon lisäksi saarelta löytyy myös valkeaksi maalattu rukoushuone ja oma hautausmaa. Utöläisillä on myös oma koulu jonne saapuvat myös lähisaarten lapset.
Saari on myös sukeltajien suosiossa, syynä on Park Victory-aluksen hylky joka lepää Utön lähettyvillä noin 30 metrin syvyydessä. Park Victory oli amerikkalainen höyryalus joka haaksirikkoutui jouluyönä 1947 saaren karikkoihin ja vei mukanaan meren syvyyksiin 10 miehistön jäsentä. Saarelaiset pelastivat raivoavasta merestä 38 puolikuollutta, hypotermiasta kärsivää merimiestä. Saaren kappeliin onkin hankittu muistomerkki haaksirikon uhreille.
Park Victory ei ole ainoa laiva joka on Utön vesillä kokenut kovan kohtalon, myös panssarilaiva Ilmarinen ajoi miinaan saaren lähellä eikä Estoniankaan uppoamispaikka ole kaukana. Estonian upotessa saaren varusmiehet olivat pelastamassa helikoptereilla saarelle tuotuja uhreja, seuraavina päivinä he etsivät merellä hukkuneita, kova kokemus nuorille miehille.
Jokin tuossa saaressa vetää puoleensa, en minäkään muuten olisi siellä jo kolmatta kertaa käynyt.
Seuraa Fammon vaeltelua myös Facebookissa ja Instassa
19 vastausta artikkeliin “Utö”