Ensimmäinen ulkomaanmatkani
Tämä aihe – ensimmäinen ulkomaanmatkani – oli sen verran inspiroiva, että tartuin Laura Linnean jakamaan haasteeseen ja sen myötä näppäimistöön ja rupesin muistelemaan ensimmäistä matkaani. Itse asiassa en kirjoita aivan ensimmäisestä ulkomaanmatkastani, se suuntautui Ruotsiin ja siitäkin toki olisi runsaasti kerrottavaa. Sen sijaan kerron ihka ensimmäisestä lentomatkastani.
Nykyajan mittasuhteissa olin jo ikivanha ensilentäjä, nimittäin 19-vuotias, on tosin muistettava ettei lentomatkailua 70-luvulla harrastettu lainkaan samoissa mittasuhteissa kuin nykyisin, jolloin pikkuvauvatkin jo suhahtelevat maanosasta toiseen. Yleisimmät matkat siihen aikaan olivat työmatkojen lisäksi pakettimatkat. Juuri sellainen oli minun ensimmäinen lentomatkani, pakettimatka Pariisiin.
Lähtökaupunki oli Tukholma, olin siellä kesän töissä ja halusin pitää vähän lomaa ennen opintojen alkamista. Kova matkakuume olikin vallannut minut, sillä Ruotsissa oli jo siihen aikaan paljon siirtolaisia eri maista ja monet maat herättivät mielenkiintoni. Katsellessani tähän haasteeseen osallistuneita huomasin, että Pariisi on ollut tosi suosittu ensimmäinen matkakohde, olisikohan se peräti nuorten tyttöjen suosikkikohde. Henkilökohtaisesti en pysty muistamaan miksi minun valintani oli juuri Pariisi, ehkäpä valintaan vaikuttivat ranskalaiset työtoverini jotka kilvan kehuivat kotimaataan tai ehkäpä syynä oli kaunis ja soljuva kieli. Ranskaa en kuitenkaan osannut kuin muutaman sanan, tyvestä puuhun mennään, ranskaahan oppisi nopeasti lisää. Ratkaisuna ongelmaan ostin siis Pariisin matkaoppaan turistisanastoineen.
Matkakumppani olisi ollut mukava, mutta niin siinä kävi, että kellään muulla ei ollut vapaata, niinpä sain lähteä yksin, se tosin oli minulle tuttua jo maitse tapahtuneiden matkojen osalta.
Passi oli hankittuna ja kruunut vaihdettuina pankissa frangeiksi (silloin Ranska käytti frangeja), lentobussi vei Arlandaan ja matka voi alkaa. Lentomatkustus oli siis täysin uusi ja tietysti jännittävä kokemus, omasta perheestäni ainoastaan isäni oli lentänyt jokusen työmatkan. Lentäminen ei kuitenkaan matkan lopussa ollut mikään miellyttävä kokemus sillä koneen laskussa korvani kipuilivat kovasti.
Perille kuitenkin saavuttiin ja bussi vei meidät hotellille, joka sijaisi sangen boheemissa paikassa Montmarten alapuolella, paikka oli hieno, hotelli itsessään oli varmaankin joku kolmen tähden hotelli ilman aamiaista, mutta silloin se tuntui upealta. Huonetoveri oli valittu minulle valmiiksi, 25-vuotias suomalaissyntyinen nainen, leski ja yksinhuoltaja, lapsi oli kuitenkin jäänyt kotiin. Niinhän onnellisesti siinä kävi, että tämä Annika jonka sukunimenkin olen jo ajat sitten unohtanut oli mitä parhainta seuraa koko matkani ajan.
Kuviakin tuli napsittua sillä omistin jonkinlaisen pokkarin, laatu on mitä on, mutta minusta kuvissa on kuitenkin jotain hellyttävää. Mitä ilmeisemmin pelkkää nostalgiaa.
Ensimmäisenä aamuna suunnistimme saman kadun varrella olevaan kahvilaan. Café au lait ja croissantit tulivat tutuksi vaikkakin tällainen aamiainen oli minulle aivan uutta, yleensä en juonut edes kahvia, saatikka tummapaahtoa . Samaa herkkua nautimme sitten jokaisena aamuna. Ensimmäisenä päivänä osallistuimme myös kiertoajeluun, tutuiksi tulivat Riemukaari, Eiffeltorni, Seinen rannat, Notre Dame ja Louvre. Eiffeltorniin nousimme hissillä toiseksi ylimmälle tasanteelle, muistan ihmetelleeni tornin turvavarustuksia. Sen jälkeen en ole Eiffel-tornissa ollut, ihaillut sitä vain tornin juurelta. Louvressa ryntäsimme oitis katsomaan Mona Lisaa ja petyimme. Olin luullut taulua suureksi ja upeaksi, mutta se olikin pikkuruinen. Opas kertoi, että taulu oli varastettu monta kertaa ja varkaat olivat aina leikanneet siitä kehykset, joten taulu oli pienentynyt.
Iltasella menimme ruokailemaan pieneen, söpöön ravintolaan ja kait me sitten jotain siitä ruokalistastakin ymmärsimme koska ruoka tuli tilatuksi. Seuraavina päivinä keksimme, että itsepalveluruokalat olivat käteviä koska silloin näki mitä valitsi. Täytyy myös todeta, ettei sitä valuuttaa turhan paljon oltu vaihdettu eikä Pariisi silloinkaan ollut niitä edullisimpia kaupunkeja. Miksi tuhlata rahojaan ruokaan kun muotiliikkeet houkuttelivat ihanilla luomuksillaan, joten olivathan ne itsepalvelupaikat edullisempiakin.
Montmartren kukkulaa komisti valkoinen kirkko, Sacré Coeur ja siellä maalasivat taiteilijat, historian havina oli käsin kosketeltavaa, samassa paikassa maalasivat aikoinaan myös Picasso, Monet ja van Gogh. Kukkulasta tulikin lempipaikkamme, eikä vähiten sen vuoksi, että paikallinen nuoriso kokoontui siellä. Jotenkin me vain luiskahdimme joukkoon ja pian meillä oli ranskalaiset, miespuoliset seuralaiset jotka sitten kierrättivät meitä ahkerasti kaupungin eri paikoissa.
Viikon kuluessa osallistuin myös maakuntaretkelle, sinne ei Annika tullut mukaan, häntä kiinnosti enemmän seuralaisen järjestämä ohjelma. Retkibussi ajeli pitkin Loiren laaksoa, kävimme kartanossa jolla oli suuri koiratarha, varmasti yli viisikymmentä ajokoiraa. Koirat olivat ketunajoa varten, mutta trofeehuoneen seinien koristeista päätellen kaikenmoista muutakin oli metsästetty. Lounasta söimme jossakin pittoreskissä pikkukylässä, ajoimme aina Orléansiin asti jossa ihailimme, mitäpä muutakaan kuin Orléansin neitsyen patsasta. Tuo pyhimys ja kansallissankari, oikealta nimeltään Jeanne D’Arc pelasti Orléansin kaupungin ja tuomittiin sitten kuolemaan kerettiläisyydestä ja siitä ettei suostunut pitämään hametta vaan pukeutui housuihin.
Viimeistä edellisenä päivänä laskin rahavarani ja suunnistin kohden niitä himottuja muotiliikkeitä, lookini muuttui kerralla niin etteivät uudet kaverit olleet tuntea minua illalla. Farkut vaihtuivat prässihousuihin ja hippipaidat tyylikkääseen, trumpettihihaiseen puseroon.
Niin oli sitten viikko vierähtänyt ja oli kotiinlähdön aika. Matkatoimiston bussi keräsi hotelleista rentoutuneet matkaajat ja vei meidät lentokentälle.
Kotimatkalla kärsin jälleen korvakivuista koneen laskeutuessa, mutta se ei saanut minua hylkäämään lentämistä matkustusmuotona vaan suunnittelin jo uutta matkaa seuraavaksi kesäksi. Matkailukärpänen oli päässyt puraisemaan ja lujasti.
Kiinnostus Ranskan valtiota, kieltä ja kulttuuria kohtaan oli myös nostanut päätään ja syyskuussa aloitinkin innokkaana ranskankielen opinnot.
No jaa, aika pian kyllä lopetinkin ne koska ne veivät liikaa aikaa ja energiaa.
Seuraa Fammon tuoreempia vaelteluja Facebookissa ja Instassa.
https://instagram.com/te_strom
https://facebook.com/fammomatkalla
Alkuperäinen haaste on tullut KAUKOKAIPUU-blogilta. Tässä ohjeet.
Elämäni ensimmäinen ulkomaanmatka -blogihaaste
Nyt on sinun vuorosi! Osallistu Elämäni ensimmäinen ulkomaanmatka -blogihaasteeseen ja kerro, mitä sinä muistat reissultasi. Seuraa alla olevia ohjeita, ja linkkaa halutessasi kertomuksesi tämän artikkelin kommenttiboksiin. Nostan ne linkkivinkkeinä mukaan tähän artikkeliin.
♥ Kirjoita artikkeli ensimmäisestä ulkomaanmatkastasi.
♥ Voit halutessasi linkittää jutustasi tähän KAUKOKAIPUUn alkuperäiseen postaukseen.
♥ Jos haluat, haasta mukaan myös muita bloggaajia.
♥ Haasteeseen voi tarttua kuka tahansa myös ilman haastetta!
Kiva juttu, ja paljon sinä muistat tuosta matkasta edelleen yksityiskohtia. Meillä on edelleenkin tekemättä tämä haaste, koska kirjoitettavaa on niin valtavasti. Ja niin on muuten tekemättä ensimmäinen matkamme Pariisiinkin, joskin Ranskassa ollaan kyllä muuten reissattu.
Tykkää