Risteily yli Mustanmeren
Bussimme saapui viimein Ukrainan satamakaupunkiin Odessaan, sieltä oli tarkoitus jatkaa matkaa vesitse. Satamaan oli saapumassa ro-ro alus Kaunas, tosin jo matkalla oli tiedotettu, että Kaunas olisi aikataulustaan myöhässä. Myöhemmin selvisi, että aluksen lähtö siirtyisi seuraavaan päivään. Mikäs siinä, Odessassa riittää katsomista. Laivaa odotellesamme kevensimme myös ottomatteja sillä laivaliput täytyi käydä maksamassa Ukrferryn toimistossa käteisellä. Näin tapahtuikin ja Jani lähti setelinipun kanssa matkaan ”turvamies” seuranaan. Seuraavana aamuna lähdetiin sitten Tsornomorskiin mistä pääsi laivalle, tosin tulliselvitykset ja passintarkastukset olivat aikavia ja raahattuamme laivaan matkatavaramme autokannen kautta ja saatuamme hyttimme ei pitkään aikaan tapahtunut muuta kuin rekkojen ja junien ajoa autokansille. Kuudelta olimme jo vuorokauden myöhässä mutta vasta puoli kahdeksalta päästiin matkaan. Merimatka Odessasta Georgian Batumiin olisi yli 1000 kilometrin pituinen ja kestäisi yli kaksi vuorokautta.
Kaunas-autolautta oli 190 metriä pitkä ja se oli valmistettu Saksassa vuonna -89. Siihen mahtui 49 junavaunua ja 80 rekkaa. Junavaunuja ja rekkoja oli kahdessa kerroksessa, hyttejä kolmessa kerroksessa. Kaikki hytit olivat samanlaisia kerrossänkyineen ja sohvineen vaikka niitä oli myyty eri hyttiluokissa. Laivalippuun kuului kolme ateriaa päivässä, ne tarjoiltiin laivan ruokasalissa sotilaalliseen tapaan valmiina annoksina määrättyinä aikoina. Jokainen matkustaja istui omassa kuuden hengen pöydässään omalla paikallaan. Kovaäänisestä tuli ilmoitus ruokailun alkamisesta jolloin nälkäiset suunnistivat sopulilauman tavoin kohti ruokasalia. Puolen tunnin ruokailun jälkeen kovaäänisestä ilmoitettiin jälleen ruokailun olevan lopussa. Ruoka oli maittavaa ukrainalaista kotiruokaa, aamu alkoi puurolla, nakeilla ja munakkaalla, lounaalla ja illallisella tarjoiltiin lihaa tai kanaa salaattejakaan toki unohtamatta. Ruokajuomana oli mehu tai tee. Annokset olivat ”rekkamiesten annoksia”, ovathan laivan matkustajat tavallisesti pääosin rekankuljettajia. Suomalaista ryhmää ei tässä laivassa ollut aikaisemmin vielä ollut.
Laivalla piti olla baari ja olihan se baari siellä, valitettavasti se oli ja pysyi suljettuna. Samoin kävi laivan kaupalle, sinetit ovessa takasivat kaupan koskemattomuuden. Sinetit olivat muuten heinäkuulta.
Tämä oli osalle matkustajista tietysti kuin isku vyön alle, oli keksittävä muuta ajanvietettä kun nettiäkään ei ollut. Pikavuoromatkustaja on kuitenkin tunnetusti kekseliäs, pian kaivettiinkin esiin pelikortit, lautapelit, kirjat ja sudokut. Tuttavuuksia solmittiin muiden matkaajien kanssa, kuutamoa ihailtiin, bongailtiin meressä hyppiviä delfiinejä ja käytiin pitkiä ja antoisia keskusteluja. Oli myös mielenkiintoista katsella sikojen syöttämistä, mukanamme kun matkasi kolme rekallista possuja.
Ensimmäisenä aamuna voimme herättyämme seurailla Krimin rantoja horisontissa, näkyipä kiikarilla jopa talotkin.
Meri oli tasainen, viimeisenä päivänä jopa tyyni ja aurinko helli meitä, sää oli siis kaikin puolin onnistunut. Kolmannen päivän illansuussa nousivat Batumin ääriviivat vihdoin horisontista. Ennen pitkää porhalsi luotsi laivalle ja hyppäsi kyytiin, m/s Kaunas kiinnitettiin laituriin. Tullimiehet (tällä kertaa naiset) astuivat laivalle ja leimasivat passimme, olimme valmiit päättämään merimatkamme.
Nyt meitä odotti Batumi, Georgia ja uudet seikkailut. Seuraa Fammon matkantekoa myös Facebookissa ja portaalissa blogit.fi
14 vastausta artikkeliin “Risteily yli Mustanmeren”