Päivä bussimatkailijan elämässä, matkailua Azerbaidzanissa
Lähdettyämme Bakusta oli ensimmäinen kohteemme jo 30 kilometrin päässä kaupungista, nimittäin Baku Ateshgah eli Ikuisen tulen temppeli Bakun ulkopuolella.
Temppeli on hindujen rakentama 1700-1800-luvulla, mutta itse paikka on ikivanha zarahustralaisten tulenpalvojien pyhä paikka.
Olimme hieman turhan aikaisin liikkeellä, temppeli avattiin vasta kymmeneltä, mutta vaikka odottavan aika on pitkä niin kannatti odottaa pääsyä tälle kuuluisalle paikalle. Paikka tuntui ainutlaatuiselta eikä sen hohtoa pystynyt haihduttamaan edes sisäänvyöryvä turistilauma.
Itse ikuiselle tulelle löytyy arkinen selitys, tuli johtuu maan alla olevasta kaasusta joka palaa päästessään hapen kanssa yhteyteen.
Matkan varrella näkyi myös runsaanlaisesti öljynporaustorneja, oltiin siis öljyvaltiossa.
Tiemme jatkui pohjoiseen läpi autionoloisten hiekkadyynien, pienten, ankeantuntuisten kylien ja rutikuivien laidunmaiden. Noustiin ylös vuoristoon yli 900 metrin korkeuteen, laskeuduttiin alas pitkin serpentiiniteitä ja noustiin taas ylös. Tienvarsilla näkyi välillä muutama lammaslauma kaluamassa kuivuneita heinätupsuja. Löytyi myös sinikeltaisiksi maalattuja mehiläispesiä ja myytävänä olevaa hunajaa. Poissa olivat viiniviljelmät ja lehmät joita olimme saaneet ihailla tullessamme Bakuun etelänpuoleista tietä, tämä pohjoisen tie oli paljon kuivempaa seutua.
Parin puolentunnin pysähdyksen jälkeen saavuimme määränpäähän, Shekiin, joka on pieni, mutta vireäntuntuinen 68.000 asukkaan kaupunki 300 kilometriä Bakusta.
Bussi parkkeerattiin joenvarteen ja ryhdyimme etsimään illan majoitusta.
Löytyihän niitä messeviä majoituspaikkoja pikkurahallakin, azerbaizdanilaisten keskimääräinen nettokuukausiansio kun on vain 230 euroa niin hotellihuonekin irtoaa parillakymmenellä eurolla. Minun hotellini oli Yaffle Inn Boutique hotel
jonka toimelias isäntä hykerteli kun vähän useampikin vieras saapui hänen majataloonsa ja tukku manateja eli paikallisia seteleitä siirtyi taskusta toiseen.
Kaupunkilaiset, etupäässä kaupungilla parveilevat miehet suhtautuivat turisteihin uteliaan tuttavallisesti. Kaupunkikierros jäi aika lyhyeksi sillä pitkän bussimatkan jälkeen sitä jo halusi jotain vatsantäytettä. Pian oli googlesta löydetty hyvät arvioinnit saanut Cholobi Khan-ravintola ja aika monen matkamiehen jalat astelivat kohden tätä ravitsemusliikettä.
Sisäpuutarhassa pulppusivat suihkulähteet ja kukkivat kukat, ruokana oli mm. liha- ja kalakebapia jotka maittoivat hyvin nälkäisille matkaajille.
Aamulla jo kello 5.15 vyöryi ilmoille rukouskutsu läheisestä minareetista. Se sekoittui koirien reviirihaukkuun. Uusi päivä. Hotellin ruokasalissa olivat pöydät jo katettuna, keittiössä valmisti kokki aamiaista ja iltamyöhäisellä jätetyt pyykit odottivat pestyinä respassa.
Aamiainen oli todella monipuolinen sisältäen azerbaidzanilaisia herkkuja ja hedelmiä. Hotellin isäntä täytti kaikki toiveemme, antoi ylimääräiset hedelmärasiat matkaevääksi ja kuvasi bussimme lähdön jääden kadulle vilkuttamaan. Matka saattoi taas jatkua.
Seuraa Fammon vaeltelua myös Facebookissa ja portaalissa blogit.fi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti