Mistä on Venetsia tehty? Silloista ja kanavista, niistä on Venetsia tehty
Otetaan yksi 50 kilometriä pitkä laguuni saarineen, rakennetaan sinne lehtikuusipaalujen varassa seisovia taloja, yhdistetään saaret neljälläsadalla sillalla ja jätetään talojen väliin muutama kanaali, no sellaiset 160 kappaletta tarkemmin laskettuna. Voilá, siitähän tuli Venetsia!
Mikäli joku sanoo ettei Venetsiassa ole mitään mainitsemisen arvoista, on tämä henkilö varmasti sokea. Venetsia on täynnä toinen toistaan hienompia palatseja ja kirkkoja. Siellä on varmasti väkilukuun suhteutettuna eniten kirkkoja asukasta kohden, sillä Venetsiassa asuu nykyisin vakituisesti vain n. 50.000 asukasta, useimmat ovat kiltisti siirtyneet mannermaalle, esim. läheiseen Mestreen, pakoon ahtautta ja hinnannousuja.
Siis mitä ahtautta jos asukkaita on vain 50.000? Ahdasta on, sillä saarella vierailee vuosittain yli 20 miljoonaa turistia. Kyllä vain, luit aivan oikein, saarilla tungeksii vuosittain yli 20 miljoonaa turistia, Venetsia on kuin suuri ulkoilmamuseo. Yhä useampia huoneistoja muutetaan hotelleiksi ja viimeinen lastentarhakin muutettiin hotelliksi jo tämän vuosituhannen alussa.
CANAL GRANDE KAUPUNGIN ”VALTAKATU”

Venetsian valtakatu on Canal Grande, se kulkee saarten välissä ja sillä kulkevat myös vaporetot jotka toimivat bussien tavoin. Mikäli haluaa nopeampaa kyytiä on saatavana myös taksiveneitä. Lisäksi kanavan voi ylittää monesta paikasta traghetto-veneillä.
Oma lukunsa on tietysti gondolikyyti, puolen tunnin ajelusta ohenee lompakko yli satosen, mutta onhan kuljettaja sitten pukeutunut perinteiseen asuun; olkihattuun ja raidalliseen paitaan. Gondolit itsessään ovat kaunista käsityötä, ne ovat sulavalinjaisia ja mustia. Jokaiseen gondoliin käytetään kahdeksaa eri puulajia ja gondolierin täytyy olla syntyperäinen venetsialainen.

Olen käynyt joskus kauan sitten päivävisiitillä Venetsiassa ja ajattelin aina, ettei minun enää tarvitse mennä sinne tungeksimaan. Mutta sitten tätini E sanoi hartaimman toiveensa olevan päästä vielä tässä elämässä Venetsiaan. Pakkohan sellainen matka sitten oli järjestää, kolme päivää kolusimme Venetsiaa saari kerrallaan ja jokainen päivä oli täynnä kauneutta ja historiaa.
Huhtikuussa kevät oli saapunut Italiaan ja ihmiset olivat jo kuoriutuneet talvivaatteistaan, turisteja riitti jonoiksi lähes kaikkiin nähtävyyksiin, en ehkä pysty kuvittelemaan kesäkuukausien tulevaa ruuhkaa. Uskon kuitenkin, että huhti-toukokuu on parasta aikaa Venetsiassa, silloin ei vielä helle haittaa eikä turisteja ole liiaksi asti.
VENETSIAN TURUILLA JA TOREILLA
Venetsiassa voi kävellä kanavalta kanavalle ja sillalta sillalle. Talot olivat korkeita suhteutettuina kujien kapeuteen, usein ei aurinko päässyt paistamaan kujalle asti. Ylitettyään tarpeeksi monta siltaa ja kanavaa tupsahti yllättäen jollekin aukiolle jolla komeili jokin mahtavankokoinen kirkko. Kartasta oli tietysti tällaisessa sokkelossa apua, välttämättä sitä ei kuitenkaan tarvittu sillä apuna oli kylttejä talojen seinissä. Nämä kyltit kertoivat suunnan. Esimerkiksi San Marco tai Rialto.











SAN MARCO ON KAUPUNGIN AINOA PIAZZA
Venetsian itseoikeutettu keskus on San Marcon aukio, piazzaksi kutsuttu, muita aukioita ei saa kutsua piazzaksi. Siellä pyöri ihmisiä aamusta iltaan. Aamuisin turistijoukot jonottivat basilicaan, dogen palatsiin ja kirkontorniin, päivisin joukot istuivat aukiolla lounaalla ja iltaisin turistit nauttivat dinnereitä musiikin säestämänä.
San Marcon aukiolla sijaitseva Palazzo Ducale kiehtoi minua kovasti, kävinkin ihailemassa sitä joka päivä ulkoapäin. Tätä kaunista, tuhatvuotista, goottilaistyylistä rakennusta on korjattu ja paranneltu monesti, se on ollut Venetsian tasavallan tärkein rakennus joka on toiminut mm. tuomioistuimena, vankilana ja dogen (valtionpäämies) virka-asuntona. Täytyihän tätä rakennusta tutkia sisäpuoleltakin, meillä olikin onnea, sillä rakennus oli illalla kahdeksaan asti auki eikä illalla ollut enää jonoja. Saimme kävellä siis suoraan sisään.
Suurelta sisäpihalta vei sisätiloihin leveä portaikko. Huoneet olivat suuria, seinät ja monet katotkin oli koristeltu maalauksin. Suuren neuvoston salin seiniä koristi Tintoretton mahtavankokoinen maalaus.
Yläkerrassa oli myös asehuoneita joissa oli esillä miekkoja, pistimiä ja haarniskoja. Myös hevosille oli suunniteltu omia haarniskoja. Alakerrassa oli askeettinen vankilaosasto, sieltä vankeja kuljetettiin oikeussaliin käytävää pitkin, joka on siltakaaren sisällä. Vankien oletettiin huokailevan raskaasti kohtaloaan mistä nimitys Huokausten silta, Ponte di sosperi.









Rannassa Palazzo Ducalen edessä oli myös kaksi valtaisaa pylvästä, kolmas oli tiettävästi kaatunut mereen satoja vuosia sitten. Näiden pylväiden väliin vangit tuotiin mestattaviksi kunhan heitä ensin oli kidutettu tarpeeksi esim. sitomalla heidät hevosten raahattaviksi. Kansalaiset saapuivat tietysti katsomaan näitä mestausnäytöksiä.

Syksyisin Venetsiaa piinaavat tulvat, ilmastonmuutos ojentelee lonkeroitaan Venetsiaakin kohden. Jotkut povaavat Venetsian hukkuvan kokonaan, onkin ihme, että Venetsia on uhmannut veden valtaa näinkin kauan. Sellaista kulttuurihistoriallista onnettomuutta kukaan tuskin toivoo, mutta taustat tuntien ei ole ihme, että turistit vaeltavat suurin joukoin ihailemaan tätä vedestä kohoavaa kaupunkia ennen kuin mitään katastrofaalista tapahtuu.
Seuraa Fammon vaeltelua myös Facebookissa ja portaalissa blogit.fi