Lentoahdistusta ja kerskailua
Joko teille on iskenyt huono omatunto ilmaston tärvelemisestä, lentoahdistus ja tuska omista valinnoista. Ruotsissa ihmiset kärsivät lentohäpeästä ja politiikkojen lentoja ilmiannetaan sosiaalisessa mediassa. Meillä ei olla vielä niin pitkällä, itse asiassa lentäminen ei ole Suomessa edes vähentynyt. Päinvastoin.
Ihailen tinkimättömiä matkailijoita jotka ovat päättäneet, että lentäminen heidän osaltaan päättyy kokonaan ja nämä henkilöt kulkevat nyt sinnikkäästi maitse tuhansia kilometrejä. Hieno ele ja hyvä esimerkki. Minä en valitettavasti kuitenkaan aio liittyä tuohon rintamaan. En voi olla matkassa viikkokaupalla ja sitähän tämänlaatuinen matkustus vaatii mikäli asuu täällä Pohjoisen perukoilla.
Haluan kuitenkin kantaa pienen korteni kekoon ja vähentää lentomatkailua ja lisätä tietysti vastaavasti maamatkailua. Kätevimmin se käy käyttämällä enemmän junia ja busseja, tällä tavallahan olen jo yrittänyt toimia.
Äskeisellä Italianmatkallani päätin käyttää vain junaa siirtyäkseni kaupungista toiseen ja ilokseni totesinkin, että junamatkailu Italiassa on kätevää ja Italian valtion rautatieyhtiö Trenitalialla on ilo matkata.
Helsingistä siis lensimme ensin Milanoon ja Milanon lentokentältä alkoivat junamatkat, ensin etelään La Speziaan, sieltä Cinque Terren pikkukyliin ja takaisin La Speziaan.
Seuraava junamatka kulkikin sitten koko Italian halki, La Speziasta Parman ja Bolognan kautta Venetsiaan.
Käytimme sekä paikallisjunia, että pikajunia. Paitsi, että pikajunat ovat nopeampia ovat ne myös paremmin varusteltuja; penkit ovat mukavammat ja junassa on ravintolavaunu. Koska juniin varataan paikat ovat junat tietysti myös vähän kalliimpia, ne ovat kuitenkin edullisia Suomen hintoihin verrattuna. Paljon junailevalle on olemassa myös junapassi.
Junaliput varasin netistä valmiiksi jo Suomessa, varaaminen ja maksaminen oli helppoa. Liput kannattaakin varata ajoissa sillä ne kallistuvat kohti käyttöpäivää. Cinque Terreen ostimme liput La Speziasta, ensin vain menolipun koska ajattelimme vaeltaa seuraavaan kylään. Tämä haave osoittautui kuitenkin turhaksi koska talvi oli tehnyt tuhojaan ja polku seuraavaan kylään oli suljettu.
Seuraavaksi päiväksi ostimme 16 euron hintaisen päivälipun jolla sai ajaa rajattomasti Cinque Terren viiden kylän sekä Levanton ja La Spezian välillä. Cinque Terren paikallisjunat olivat aika täysiä jo näin huhtikuussa, kaikki haluavat mahtuivat kuitenkin mukaan. Kesällä voi tosin olla haastavampaa, juna on näissä kylissä kuitenkin ainoa järkevä kulkuneuvo. Corniglian kylä on ylhäällä vuoristossa, sinne meni juna-asemalta bussikuljetus.
Rautatieasemilta sai edullisesti evästä, paninot, aprikoosipullat ja pizzanpalat odottivat syöjäänsä ja cappuccinot ja lattet juojaansa.
Ihan kommelluksitta eivät junamatkat kuitenkaan menneet. Parmassa odotimme Bolognaan menevää junaa jonka pti saapua raiteille 11. Junan kuulutettiin tulevan ja se saapuikin. Astuimme sisään ja juna lähti välittömästi – viisi minuuttia etuajassa. Välittömästi kuitenkin selvisi, että tämä oli pikajuna suoraan Bolognan kautta Lecceen ja Bolognan paikallisjuna saapuisi vasta viiden minuutin kuluttua. Siis klassinen moka, olimme väärässä junassa! Eipä kuitenkaan hätää, jouduimme vain ostamaan paikkaliput tähän junaan ja pääsimme vähän suunniteltua nopeammin Bolognaan.
Verrattuna itäisemmän Euroopan juniin ovat Italian junat siistejä ja helppokäyttöisiä. Informaatio toimii, aina tietää miltä laiturilta juna lähtee.
Junien saapumiset ja lähtemiset kuulutetaan italiaksi ja englanniksi. Junissa on myös valotaulut mistä voi seurata asemien etenemistä. Ja mikä parasta junat pysyvät myös suhteellisen tarkasti aikataulussa.
Niiden ruotsalaisten somepäivityksiä jotka ovat valinneet junan lentämisen sijasta kutsutaan nimellä tågskryt, siis junakerskailuksi. Ovatko tällaiset päivitykset sinun mielestäsi kerskailua vaiko hyvä esimerkki ilmastotalkoisiin osallistumisesta? Mikäli ne ovat kerskailua on tämäkin postaus tietysti sellainen ja otsikko pitää paikkansa.
Seuraa Fammon vaeltelua myös Facebookissa ja portaalissa blogit.fi
