Kohteena Olavinlinna
Taas yksi asia mitä en ole koskaan tehnyt, aukko sivistyksessä, täplä to do-listalla. En ole nimittäin koskaan käynyt Olavinlinnassa. No totta puhuen kerran kävin jo ovella, mutta oli maanantai tai muuten vain suljettu päivä ja sain ihailla linnaa vain ulkoapäin. Aivan, onhan siellä ne jokavuotiset oopperajuhlat, mutta ei, ei vaan ole tullut käytyä.
Sekin asia korjaantui tänä kesänä kertarysäyksellä kun meikämamma tutustui Savonlinnaan vähän sellaisen pidemmän kaavan mukaan, minun aikaikkunassani se tarkoittaa päiväseltään.
Savonlinnaan tutustumisen aloitimme Kerimäen kirkosta, Kerimäkihän kuuluu nykyään Savonlinnaan. Tästä kirkosta on oma postauksensa. https://fammomatkalla.blog/2020/07/09/petajaveden-ja-kerimaen-kirkot-puukirkkojen-aatelia/
Siitä siirryimmekin sitten itse Savonlinnan kantakaupunkiin nauttien kauniista kaupunkimiljööstä Saimaan rannalla. Siinähän sitten saavuimme Olavinlinnan kupeeseen ja astelimme kääntösiltaa pitkin saarelle.
Linnasaarelle vievän sillan saa kätevästi käännettyä sivuun kun veneliikenteellä on siihen tarvetta ja tarvetta tuntui olevan kohtalaisen usein kun risteilyalukset ohittivat linnan.
Olavinlinnan historia alkaa vuodesta 1475, sinä vuonna alkoivat näet linnan rakennustyöt. Puolustukselle oli tarvetta sillä itäisessä Suomessa puolustus oli Viipurinlinnan varassa ja Ruotsissa pelättiin Novgorodin ja Moskovan suurruhtinaskunnan hyökkäyksiä. Rakennuttajana toimi linnanherra Erik Axelsson Tott jolla oli linnakokomusta Keski-Euroopasta. Hän nimesi linnan Pyhän Olofin eli Olavin mukaan. Rakennusmiehinä toimivat kyläläiset jotka yleisen tavan mukaan maksoivat verojaan työllään ja rakennusmateriaaleilla. Linnan paikka valittiin huolella, se sijaitsee korkeakallioisella saarella kahden vuolaan virran yhtymäkohdassa.
Tarvittiin kymmenen vuotta jotta saatiin valmiiksi kolmetorninen päälinna, vuosisadan lopussa valmistui lisäksi kaksitorninen esilinna.
Musta pässi seisoo linnansalissa ja pässipatsasta saamme ihailla myös linnan puistossa. Miksi pässillä on tärkeä rooli linnan historiassa? Pakkohan sitä oli vähän googlailla ja selityskin löytyi.
Linnassa kasvatettiin pässejä Pyhän Olavinpäivänä syötäviksi. Tapahtuipa sitten keväällä 1656 venäläisten piirittäessä linnaa kova ukonilma. Valleille kasattu terva leimahti palamaan, pässi joka oli kiivennyt patterille etsimään ruokaa pelästyi ja nousi takajaloilleen heiluttaen etujalkojaan ilmassa. Vastarannalla olevat venäläiset näkivät oranssia taivasta vasten sarvekkaan olion joka heilutteli kavioitaan ja jonka suusta näytti nousevan liekkejä. Pakokauhu valtasi sotilaat ja he ryntäsivät veneisiinsä niin, että osa veneistä kaatui ja uimataidottomat miehet hukkuivat. Pässi oli pelastanut linnan. Tästä tapahtumasta on jäänyt sanonta ”Elää kuin linnan pässi”.
Linna joutui kuitenkin jatkossakin alinomaa venäläisten hyökkäysten kohteeksi ja vihdoin vuonna 1714 valta vaihtui linnan antautuessa venäläisille ankaran piirityksen päätökseksi.
Mutta jo vuonna 1721 linna palautui ruotsalaisille joutuakseen jälleen venäläisille vuonna 1743 solmitussa Turun rauhassa. Suomen sodan jälkeen 1809 linna menetti kuitenkin sotilaallisen merkityksensä varuskuntana.
Jo vuodesta 1912 Savonlinnassa on keräännytty oopperaesitysten pariin. Viime vuosisadan alussa eivät oopperajuhlat kuitenkaan vielä selviytyneet taloudellisista paineista ja ne keskeytettiin, mutta vuodesta 1967 oopperajuhlat ovat olleet jokavuotinen kulttuuritapahtuma Olavinlinnassa. Näyttämöllä on nähty 14 suomalaista kantaesitystä ja myös ulkomaiset oopperatalot ovat vierailleet ahkerasti Savonlinnassa.
Tänä kesänä 2020 näky oli kuitenkin ankea, esitykset peruttu ja vihreät muovit vedetty katsomon ylle. Katsomo oli autio parhaana ooppera-aikana heinäkuussa ja se myös pysyi autiona, ohjelmisto siirtyy sellaisenaan vuodelle 2021 ja paikkavaraukset samoin. Tappiot ovat mittavat Savonlinnan kaupungille, alueen yrittäjille ja esiintyjille.
Linnan korjaaminen nousi tapetille 1800-luvun lopulla, silloin linnassa nimittäin riehui tulipalo tehden laajaa tuhoa. Valtio otti ratkaisevan askeleen ja alkoi hoitaa Olavinlinnaa muinaismuistona, Olavinlinnasta kehittyikin nopeasti turistikohde ja erilaisten juhlien pitopaikka.
Toisen kerroksen valleilta avautuivat hienot näkymät linnanpihalle. Hienoista mielikuvitusta käyttäen voi melkein kuvitella linnan asukkaiden kävelevän pihalla turistien asemesta.
Jätettyämme vihdoin sokkeloisen linnan tunsimme nälän kurnivan suolissamme. Linnassa oli kyllä pari kahvilaa, mutta halusimme jotain tukevampaa. Onneksi rannassa ja lähikadulla oli montakin houkuttelevaa ravintolaa. Ja mikä sopisikaan paremmin Saimaan rannalla syötäväksi kuin ehdat Saimaan muikut uusien perunoiden ja voisulan kera.
Seuraa Fammon vaeltelua myös Facebookissa ja Instassa. https://facebook.com/fammomatkalla https://instagram.com/te_strom
