Illuusioita Tukholmassa
Viime keväänä avattiin Tukholmassa uusi, interaktiivinen museo, Paradox-museet. Kerrankin museo joka sopii kaikenikäisille ja museo missä saa ryömiä ja kiipeillä, siellä saa jopa vapaasti koskettaa osaa esineistöstä. Tuhat neliötä on täynnä mielenkiintoisia huoneita ja nurkkauksia, esineitä on yli 70 kappaletta.
Aina välillä täytyy piipahtaa Tukholmassa katselemassa vanhoja kotiseutuja. Tämänkertaisella lyhyellä piipahduksella Helsingistä emme paljoa ehtineet, kävimme kuitenkin uudehkossa, interaktiivisessa museossa ja totta kai ehdimme lounaalle ja täytyihän sitä nipistää hetki aikaa pienimuotoiselle shoppailullekin. Se aika kului lähinnä lelukaupassa, olihan pari lastenlasta mukana. Siinähän se risteilymatkustajan päivä sitten vierähtikin.
Päivän pääkohteeseen, Paradox-museoon olimme ostaneet liput ennakkoon, mutta yllättävän vaikeata sinne oli löytää, osoitteessa Sergelgatan 20 ei näkynyt mitään museon tapaista. No löytyihän museo sitten vihdoin kun älysi mennä alas metroasemalle. Seuraava vaikeus oli löytää hissi jotta saisimme lastenvaunut alas, se taas ei onnistunut koska kaikki hissit olivat lukossa. No vihdoin löytyi joku avaamaan hissin ja saimme sitten juniorinkin mukaan.
(Liput Paradox-museoon; aikuiset 195kr, eläkeläiset, opiskelijat ja lapset 165kr)
Museossa sai tutustua yli 70 erilaiseen esineeseen ja tauluun. Museossa voi kokea kuinka silmät ovat helposti huijattavissa, kun aivot eivät tajua silmien antamaa informaatiota.
Tauluja intensiivisesti tuijottamalla kuviot äkkiä kelluivat, ympyrät vaihtoivat suuntaa tai karusellista katosivat ratsastajat.
Museosta löytyi esineitä jotka aiheuttivat optisia harhoja, ne juksasivat aivot ja silmät uskomaan olemattomia ihmeitä.
Interaktiivisissa teoksissa oltiin itse mukana, koko huone haastoi kokeilemaan toden ja mielikuvituksen seitinohutta rajaa.
Opastuksia museossa ei ollut, mutta henkilökunta auttoi toki tarvittaessa. Esimerkiksi valokuvien otossa. Museossa sai ja suorastaan täytyi kuvata paljon, siihen ihan kannustetiin, eihän sitä ilman kuvia kotona enää olisi uskonut mitä tuli nähtyä ja koettua. Tapahtuiko edes mitään jollei kuvaa ole todisteena?
Pyörii ja keinuu niin, että tasapainoaisti järkkyy
Tässä olisi pää vadilla, tulee Grimmin sadut mieleen
Silkkaa akrobatiaa – vai onko sittenkään?
Onpas upottava sohva!
Löytyyköhän seinästä toinen ulottuvaisuus?
Taas uusi mysteeri
Puolitoistatuntinen vierähti ihan huomaamatta, lapsilla oli hauskaa ja aikuisillakin oli kosolti ihmeteltävää. Tuosta paikastahan voisi kertoa kavereillekin,
Seuraa Fammon vaeltelua myös Facebookissa ja Instassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti