Dubrovnik

Matkailu Kroatiassa lisääntyy vuosi vuodelta. Jos nyt pieni notkahdus tapahtui koronavuosina niin nyt väki suuntaa jälleen Splitiin, Dubrovnikiin ja Makarskan rannoille.

Dubrovnikin vanha kaupunki on Unescon maailmanperintökohde, se onkin kerrassaan upea vuosisatoja vanhoine muureineen ja barokkikirkkoineen. Lisähohtoa on antanut Game of thrones-sarjan kuvaukset. Fanithan haluavat ehdottomasti käydä sarjan kuvauspaikoilla, vanhan kaupungin portilla onkin laskuri, vain 8000 ihmistä pääsee päivässä sisään.

Dubrovnik ja Adrianmeren kimalteleva vesi houkuttelevat nekin, tavallisten turistien lisäksi kaupungissa viettävät aikaansa myös amerikkalaisten risteilyalusten matkustajat. Heitä onkin vuodessa kokonaista 800,000. Aamuisin risteilyalukset lipuvat kaupungin satamaan ja sylkäisevät sadat turistit kansoittamaan kaupungin nähtävyydet.

Vanhassa kaupungissa riittää portaita ja kujia

Vanhaan kaupunkiin pääsee Pile portin ja laskusillan kautta, tämän 21,4 neliökilometriä käsittävän kaupungin läpi kulkee pääkatu Stradun, sen varrella olevat talot ovat kaikki samantapaisia, fasadia ei nimittäin saa muuttaa miksikään, siksi rakennusten yhtenäisyys on säilynyt meille jälkipolville. Kaikki kalliimmat liikkeet ovat sijoittuneet Stradunin varrelle, kaikki mielenkiintoiset paikat löytyvätkin sitten sivukujilta. Vuorenpuoleisilla kujilla on portaita niin, että hirvittää, kaikki kujat ovat niin kapeita että Rauman Kitukrännikin jäisi toiseksi. Joskus on varmaan näilläkin kujilla kuljettu aaseilla tai hevosilla, torilla on kaupiteltu elintarvikkeita ja eläimiä. Nyt täältä löytyy kivoja, pieniä kahviloita ja trendikkäitä ravintoloita, torilla on pari hedelmäkauppiasta, matkamuistot muodostavat tärkeimmät myyntiartikkelit.

Ei niin kapeaa kujaa ettei sinne voisi mahduttaa pientä ravintolaa

Melkeinhän tässä kuolaa kun noita herkkuja muistelee

Vanhaa kaupunkia ympäröivät muurit jotka ovat paikoitellen jopa neljän metrin paksuiset. Tornien välillä on jykeviä vartiotorneja, kuuluisin torneista on Mineeta torni joka toimi lavasteena Game of the thrones-sarjan kuvauksissa. Turistit kiertävät mieluusti kaupungin kävellen muureilla ja voihan sieltä käsin paremmin tuntea historian havinan.

Rector’s palace oli kaupungin hallinnollinen keskus kaupungin kukoistuksen aikana

Vanhasta kaupungista löytyy kaksi luostaria, fransiskaaninen ja dominikaaninen, kirkkoja onkin sitten runsaammin. Melkein kaikki uskonnot ovat edustettuina, löytyy mm. ortodoksinen kirkko, moskeija ja synagoga. Kuuluisin ja suosituin kaikista kirkoista on eittämättä Pyhän Blasiuksen kirkko (St. Vlaho). Pyhä Blasius on kaupungin suojelupyhimys, alunperin hän oli pakanajumala. Tämä kirkko rakennettiin jo 1300-luvulla ja tulipalon tuhottua alkuperäisen kirkon, rakennettiin se uudelleen 1700-luvulla. Kirkon edessä olevalla aukiolla juhlitaan näyttävästi paitsi uutta vuotta myös kesäfestivaalien alkua.

Pyhän Blasiuksen kirkkoon riittää aina menijöitä

Sisäkoristelut ovat upeat

Torin taidokkaasti koristeltu suihkulähde

Torin hedelmäkauppiaita

Stradun loppuu aikanaan meren tullessa vastaan. Satamasta lähtee aluksia monenlaisille risteilyille. Lähin etappi on Lokrumin saari, sinne on satamasta vain 15 minuutin matka. Lokrum on luonnonsuojelualue missä ei saa yöpyä, mutta päiväretkiin se on mitä mainioin kohde. Me emme sitten kuitenkaan ehtineet siihen tutustua, ensin oli liian kiireinen päivä ja seuraavina päivinä sateli tai tuuli oli turhan kova.

Lokrum on luonnonsuojelualuetta

Vanhasta kaupungista löytyy monia museoita, tällä kertaa meitä kiinnostivat eniten taidemuseot ja kävimmekin parissa näyttelyssä. Toinen niistä oli Dali-näyttely, eihän sellaista harvinaisuutta pidä ohittaa. Ei kun sisään!

Työt olivat enimmäkseen litografioita. Tuttua ja innostavaa dalismia.

Vanhan kaupungin yläpuolella kohoaa yli 400 metriä korkea kukkula Srd (älkää kysykö miten se lausutaan). Sinne vie nykyisin nopea köysirata joka valmistui kymmenisen vuotta sitten korvaamaan vuoden 1991 sodassa tuhoutuneen köysiradan.

Noustuamme muutaman korttelin verran ylös rinnettä löysimme tämän köysihissin ja pääsimme kyytiin melkeinpä jonottamatta. Edestakainen matka maksaa 150 kunaa. Neljäsataa metriä ylempänä saimme nauttia mahtavasta panoramanäköalasta, alhaalla kiilteli meri, näkyi Lokramin saari koko komeudessaan ja tietysti Vanha kaupunki terrakotan punaisena erottuen.

Ylhäällä oli myös ravintola ja köysiradan vierestä oli mahdollista ajella mönkijöillä, valitsimme kuitenkin sotamuseon. Enpä tiedä kannattiko, sillä tarjolla oli ihmisen julmuutta ja sodan turhuutta. Museo kertoi Jugoslavian hajoamisesta 1990-luvun alussa, syynä olivat mm. etninen epäyhtenäisyys, talouslama ja kommunismin romahtaminen. Kaikesta huolimatta museo kuitenkin kiehtoi oudolla tavalla ja herätti uteliaisuuden tietää lisää.