Suomen pienimmässä kunnassa
Suomen pienin kunta on viime aikoina ollut esillä, ei siksi, että siellä olisi tapahtunut jotain järisyttävää tai että kuntalaiset olisivat tehneet jotain erityistä, ei se on ollut esillä koska se halutaan yhdistää johonkin tai joihinkin muihin kuntiin. Suomen pienimmässä kunnassa on nimittäin enää vain 98 asukasta eikä se tule taloudellisesti toimeen.
Tämä Suomen pienin kunta on Sottunga Ahvenanmaalla ja Ahvenanmaan itsehallinto on myös syy siihen ettei Sottungaa vielä ole yhdistetty minkään muun kunnan kanssa, Ahvenanmaalla kuntia ei nimittäin velvoiteta yhdistymään olivat ne sitten kuinka pieniä tahansa. Nyt on kuitenkin tullut pää vetävän käteen, taloudellinen tilanne on riistäytynyt käsistä ja yhdistyminen on tehtävä ennen 2019 vaaleja.
Kun tarkastelee Sottungan kunnan asukasrakennetta ei voi kuin huokaista, eläkeläisten ja vanhusten osuus yli 35 %, lapsia 3% väestöstä. Ensi vuonna Sottunga siis tullaan liittämään johonkin lähikuntaan. Ympärillä on liuta muitakin listan häntäpäässä komeilevia kuntia, varteenotettavia liitoskumppaneita ovat ainakin Enklinge, Kumlinge ja Kökar. Tosin ne ovat suurin piirtein samassa ahdingossa. Ironinen arvio Suomen vuoden 2030 kuntaluvusta onkin 16 kappaletta, Helsinki ja 15 Ahvenanmaan kuntaa.
Tänä vuonna Sottunga kuitenkin on Suomen pienin kunta ja täytyihän sellaista hännänhuippua päästä ihailemaan. Saarelle menee yhteysalus, mutta me vedimme mutkat suoriksi ja purjehdimme sinne omalla veneellä.
Sää suosi retkeämme, Sottunga otti meidät vastaan leppeässä kesäsäässä. Rantauduimme vierasvenesatamaan missä sijaitsee myös yhteysaluslaituri. Emme tarvinneet majoitusta, mutta sitä olisi ollut saatavissa ja ruokailu järjestyi kätevästi rannan ravintolassa. Kauppaan ja samalla kylän keskustaan oli pari kilometriä. Matka suhahti nopeasti polkupyörällä, niitä lainattiin maksutta sataman pihassa.
Merenkulku on kautta aikojen ollut tärkeätä Sottungalle, laivareitti Ruotsista Suomeen on aina kulkenut saaren sivuitse. Saarella elää vanha sanonta: Svenskt stål, Riga-hampa och Sottung-botten var det som höll, (ruotsalainen teräs, Riian hamppu ja sottungalainen pohja olivat ankkuroitaessa luotettavia).
Kylän ylpeys on Pyhän Magdalenan puukirkko 1600-luvulta, se on rakennettu lähelle satamaa koska se toimi myös merenkulkijoiden kirkkona, onhan Sottungan satama aina ollut tärkeä pysähdyspaikka. Kirkon pihalle on pystytetty kivi hukkuneiden merimiesten muistoksi.
Itse keskusta sijaitsee parin kilometrin päässä, mitä kaikkea sieltä mahtaakaan löytyä? Löytyi ainakin kauppa ja kirjasto. Näillähän tyydyttää ruumiilliset ja henkiset tarpeet.
Maantien toisella puolella avautuu laaja peltoaukeama, heti kanatarhan jälkeen. Idyllistä.
Mitä saarella sitten voi tehdä ruokailun lisäksi. Aina voi mennä patikoimaan. Kirkon luota lähtee kaksi reittiä, toinen on 3km, toinen 8km pituinen. Vain pitempi reitti taisi olla merkattu, me kun valitsimme sen lyhyemmän reitin niin merkit loppuivat siihen ja saimme arvata missä reitti kulki. Kolmekin kilometriä riitti kuitenkin hyvin kun lisukkeena saimme nauttia hyttysarmeijasta ja noukkia pois koirissamme salamatkustajina vaeltelevia puutiaisia.
Matkan varrelta löysimme myös kylän ylpeyden, vuonna 1991 rakennetun tuulimyllyn joka tuottaa puolet kylässä tarvittavasta sähköstä.
Satamassa eivät kuitenkaan hyttyset vaivanneet ja saimme nauttia hienosta auringonlaskusta, rasvatyynestä merestä ja suloisesta lämmöstä. Kaikki 40 poijua tulivat vierailijoista täyteen, Sottunga taitaa olla kesäaikaan aika suosittu kunta onhan se sopivasti matkan varrella Ahvenanmaalle.
Seuraa Fammon vaeltelua myös osoitteessa Instagram Blogit.fi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti