-

 

Euroviisuissa Lissabonissa

Toukokuun toisella viikolla tuhannet turistit suunnistivat Lissaboniin, kerääntyiväthän siellä  osallistujat, fanittajat ja muu yleisö  kevyen musiikin vuoden kuuluisimpaan koitokseen, Euroviisuihin.

Me matkustimme paikalle jo sunnuntaina, tiistaina ja torstaina olivat semifinaalit, itse loppukilpailu tapahtui lauantaina.

Osallistuimme ensimmäiseen semifinaaliin  tiistaina, harjoitukset ja esiintymiset pidettiin kaikki samalla Altice-areenalla jonne mahtuu 20.000 kuulijaa. Paikalle oli helppo löytää, metrolla pääsi Oriente-asemalle yhdellä vaihdolla ja sen jälkeen ei voinut suunnasta erehtyä, suuren, äänekkään lauman valuessa kohti areenarakennusta. Alue on Lissabonin uusia alueita, nimeltään Parque das Nações, rakennettu 90-luvun lopulla Lissabonin maailmannäyttelyä varten.

Turvatarkastukset olivat sangen mittavat, liput tarkastettiin kolme kertaa, laukut kerran, lisäksi meidät tunnusteltiin aseiden varalta. Ja ennen kuin kukaan ehtii vääntää jotain vitsiä niin lisään, että naisilla oli naispuoliset tarkastajat, miehillä miespuoliset.

Parhaat paikat olivat puoliympyrässä nimeltään Golden circle, se oli lähinnä esiintymislavaa, seuraavaksi paras tai ainakin kallein paikka oli permanto, muut paikat sijaisivat ylenevillä sivuston penkkiriveillä. Tosin minulle ainakin tuottaisi tuskaa seistä 3-5 tuntia. Tätä nimittäin valittivat henkilöt joilla oli kalliit Golden circle-paikat, he tulivat ajoissa eivätkä päässeet koko aikana poistumaan mihinkään, edes juotavaa ei voinut hakea.

Sen sijaan penkkirivistöillä oli rento meininki ja fiilis katossa. Fanit olivat varustautuneet erilaisin pukimin ja lipuin, monen lippu oli kokoa valtaisa, suosionosoitukset olivat korviahuumaavia, taputuksissa eikä kannustuksessa ei todellakaan säästelty. Meteli oli aika mahtava.

Koko viikon ajan oli avoinna Viisutori, sinne suunnistettiin jatkoille semifinaalien ja finaalin jälkeen, eikä jonottamiselta koskaan vältytty. Sielläkään ei alueen sisäpuolelle päässyt ilman turvatarkastusta.

Viisutorilla oli päivisinkin ohjelmaa, siellä oli erilaisia esiintyjiä ja myös yleisö sai esiintyä. Me mm. filmasimme  dueton, vahinko ettei se jäänyt elämään nettiin.

No niin, tarkemmin ajateltuani oli ehkä sittenkin parempi ettei se jäänyt elämään.

 

Euroviisuissa Lissabonissa oli tunnelma korkealla

 

Seuraavat liput meillä oli vasta lauantain päiväesitykseen. Kello 12 esitys oli viimeinen kenraaliharjoitus. Kaikki muu oli lopullisessa muodossaan paitsi pistelasku, se suoritettiin, mutta jokainen maa sai vuorollaan 12 pistettä. Tässä feikkipistelaskussa voittajaksi selviytyi Moldova.

Muutenkin oli hauska nähdä näyttämöllä kiireellä suoritettavat kulissienvaihdot, joka esityksen välissä ryntäsivät miehet harjoineen lavalle pyyhkien sen vauhdikkaasti.

Pari sanaa siitä miksemme olleet illan finaalissa. Syy oli tietysti se, että finaaliin on erittäin vaikea saada lippuja. Lippuja myydään neljässä erässä, ensimmäinen erä myytiin jo viime vuoden puolella, seuraava oli tammikuun lopussa, sitten yksi maaliskuussa ja viimeinen huhtikuussa. Asiaan kuuluu ettei montaa päivää etukäteen tiedä milloin lippuja voi ostaa. Sen lisäksi lippuja voi ostaa vain sähköisesti siten, että kun lipunmyynti avautuu mennään jonottamaan virtuaaliseen odotushuoneeseen kello kymmeneksi (Portugalin aikaa). Jonotusnumeron saa arpomalla. Paras saamani jonotusnumero on ollut 33.000. Kun sitten on jonottanut muutaman tunnin ja oma vuoro koittaa ovat liputkin jo menneet. Jos niitä vielä on jäljellä voi niitä ostaa korkeintaan 4 kappaletta. Asiaan kuuluu tietenkin, että finaalilippuja sai ostaa vain viimeisessä erässä. Tätä taustaa vasten täytyy vain ihmetellä, että netissä myytiin erittäin runsaasti mustan pörssin lippuja ja hinta kipusi viimeisinä päivinä yli tuhannen euron.

 

Finaalia menimme siis katsomaan messutorille, jossa oli jättiskriini. Sielläkin oli kuitenkin sellainen tungos, että tunnin jälkeen päätimme jo palata hotelliimme katsomaan pistelaskua. Hotellimme sijainti oli loistava, se sijaitsi parin korttelin päässä (koska oli jo syksyllä varattu). Täytyy myöntää, että sen minkä tunnelmassa menetti voitti pistelaskun selkeydessä.

Jonotusta

 

Suurin osa faneista oli lähimaista. Espanjalaiset olivat tulleet suurella joukolla, britit ja irlantilaiset olivat hyvin edustettuina. Israelilaisia oli vahva kannustusjoukko ja tapasimmepa australialaisiakin faneja.

Israelilaisten kannustus oli aivan omaa luokkaansa, mutta Suomen Saara Aaltokin sai salissa mahtavat aplodit, hän oli yksi yleisön suosikeista, se ei välttämättä välittynyt tv:ssä. Suurimmat aplodit  sai kuitenkin ylivoimaisesti Israel, salikannustuksen vuoksi en ihmetellytkään Israelin voittoa.

Mitä mieltä sinä olet Euroviisuista. Ovatko ne

a) hauskaa viihdettä

b) aikansa eläneet

c) kerran elämässä koettava kansanjuhla