lauantai 14. huhtikuuta 2018

Puerto Montt ja Chacabuco, Patagonian luontokohteita 7

PUERTO MONTT

Jätettyämme  Amalia-jäätikön taaksemme rantauduimme Puerto Monttiin. Olimme tulleet Chilen järvialueelle jonka satamakaupungissa 200.000 asukkaan Puerto Monttissa nyt olimme. Järvialue on kuuluisa runsaista kansallispuistoistaan ja  huikaisevan kauniita  luonnostaan.
Olimme lähdössä kokopäiväretkelle, tällä järvialueella sijaitsee paitsi kansallispuistoja myös kolme tulivuorta jotka toivoin näkeväni. Läheskään aina se ei nimittäin onnistu mikäli pilvet roikkuvat peittäen vuoret .
Bussi vei meidät ensin Puerto Varasin kauniiseen pieneen kaupunkiin, se sijaitsee Lago Llanquihuen  rannalla. Järvi on Chilen neljänneksi suurin. Taustalla kohoavat  kolme tulivuorta; Volcano Tronador, Volcano Puntiaguda ja hieman korkeampi, lumihuippuinen Volcano Osorno. Täytyy sanoa, että tällainen lattanan maan kasvatti ei väsy ihailemaan vuorten majesteettista kauneutta. Jo puolimatkassa Perez Rosalesin kansallispuistoon meidän oli ihan pakko pysähtyä kuvaamaan Osornoa, joka näyttäytyi koko komeudessaan vuoren huippu lumeen verhoiltuna. Samalla bongasimme pari laamaa.








Matkamme pääkohde oli Perez Rosalesin kansallispuisto. Tämän puiston halki virtaa mahtava Rio Petrohue, se on tunnettu erinomaisena kalastuspaikkana, mutta myös kajakointi- ja raftingpaikkana.
Petrohue-joki virtasi kohisten uomassaan jylhien vuorten ympäröimänä sukeltaen välillä kallioiden alle rynniäkseen sitten taas riehakkaasti esiin.  Vesi näytti joessa niinkuin myös läheisessä Esmeralda-järvessä turkoosinvihreältä.








Kansallispuiston jälkeen ajoimme ylös vuorille. Talvella siellä voi hiihtää ja näin kesäisinkin hiihtohissi on käytössä. Siellä oli myös  vaellusreittejä pitempiäkin matkoja varten. Musta laavamaisema antoi viehättävän kontrastin hohtavansiniselle taivaalle.
















Lounas sisälsi clileläisiä herkkuja empanadaksia alkupaloiksi, kalaa pääruoaksi. Aperitiivina oli outoa vihreää juomaa 



Myös lounaalle jäi aikaa. Oli oikein virkistävää syödä välillä chileläiseen tapaan, me kun nautimme joka päivä laivaruokaa. Täytyy sanoa, että hyvin tämä ravintola vertailussa pärjäsi, varsinkin aperitiivi oli koko seurueen mielestä hyvää. Mitä mahtoi ollakaan.
Paluumatkalla pysähdyimme  Puerto Varasiin vähän pidemmäksi aikaa. Kylä on baijerilaista tyyliä, ovathan  saksalaiset emigrantit sen rakentaneet 150 vuotta sitten. Kylässä voi ihailla paitsi Llanquihue-järveä myös satoja ruusuja ja muita kukkia. Kylän lempinimi onkin "ruusujen kaupunki". Talojen arkkitehtuuri on sekin  mielenkiintoista, seinät taloissa ovat nimittäin paanutetut.

Llanquihuen rantaa



"Ruusujen kaupunki" on nimensä veroinen


Talojen seinät ovat paanutettuja ja pirteänvärisiä







CHACABUCO








Puerto Montt sijaitsee pohjoisempana Chilen rannikolla kuin Chacabuco ja jäi mysteeriksi miksi risteilijäaluksemme kävi siellä ensin ja palasi sitten  pieneen, vuonon perukassa sijaitsevaan Chacabucoon. Yön aikana olimme kuitenkin palanneet takaisinpäin ja ankkuroiduimme Chacabucon lahdelle. Olin laivalla kuullut, että kylä olisi surkean pieni, että kestää kauemmin sanoa chacabuco kuin kävellä kylän ohi. Alku ei näyttänytkään lupaavalta, kylän infrastruktuurissa ei ollut kehumista, täältähän oli turha etsiä tavarataloa tai edes kahvilaa, asukasluku oli huikeat 1200. Niistäkin  varmaan suurin osa oli kalankasvattajia, kalankasvatus kun näkyi olevan pääelinkeinona.

 Meillä ei ollut valmiiksiostettua retkeä, pilvet enteilivät sadetta ja mietimmekin jo mitä ihmettä kylässä tekisimme. Eipä hätää, yksityinen retkenjärjestäjä tarjosi retkeään kansallispuistoon ja alueen pääkaupunkiin Coyahaquihin. Hinta oli 50 dollaria. Tartuimme oitis syöttiin. Bussi täyttyikin nopeasti oman risteilijämme matkustajista.
Älkää nyt luulko, että olisimme pettyneet, retki oli rahan arvoinen, alkumatkasta tosin hieman sateli, mutta edempänä jo kirkastui. 
Oppaamme Patricio oli elokuvataiteen opiskelija ja Mika Kaurismäen suuri ihailija. Eipä ihan heti olisi arvannut Chacabucosta löytyvän sellaista miestä.
Jätimme heti jälkeemme Chacabucon kylän ja suuntasimme kohti itää, Aysen-jokea ja alueen pääkaupunkia Coyhaiqueta.
Matkamme vei siis ensin Aysen-joen yli ja sen jälkeen Rio Simsonin kansallispuistoon. Paikkakunnan ylpeys oli Chilen pisin riippusilta joka oli vasta valmistunut.
Kansallispuisto rakentui Rio Simsonin ympärille. Kirkas, valkoharjainen vesi kuohusi korkeiden kalliopaasien reunaamassa uomassaan, kasvisto oli sekametsää ja pampasta, villinä kasvavaa fuksiaa, jättiläismäistä raparperia ja calafate-marjaa. Mielenkiintoinen kasvi oli japanilainen bambu, joka kukki vain joka 20. vuosi aikaansaaden hiiri-invaasion. Nämä kun ovat hulluina sen hajuun.






Rio Simson

Patricio intoutui kertomaan raparperin käytöstä






Matka jatkui Coyhaiquehen, yllättävän vaikea nimi muuten. Koko matka Chacabucosta oli 78 km, tämä matka oli ruohoa kasvavaa pampasta, vuoria, syviä kuiluja, pieniä putouksia ja alhaalla virtaavaa vettä.



Kaupungissa oli alkamassa markkinat, kojut oli jo pystytetty, esiintymislavat olivat työn alla. Meillä oli tunnin verran aikaa pyöriskellä kaupungilla. Tihkusateinen ilma oli muuttunut auringonpaisteeksi, siniseksi taivaaksi ja lämpöaalloksi. Tähänkin kaupunkiin olisi toki voinut tutustua yön yli. Risteilyjen huono puoli on, ettei maissa ole koskaan tarpeeksi aikaa.








Matkalla takaisin pysähdyimme vielä ihailemaan madonnalle omistettua vesiputousta. Täällä ihmiset kävivät rukoilemassa ja jättämässä kukkia madonnapatsaalle.









Seuraa Fammon vaeltelua myös Instassa ja Facebookissa



8 kommenttia:

  1. Hienoissa maissa olette käyneet. Kiitos nyt vihdoin vastauksesta, jota olen risteilyistä kaivannut....ehtiikö päivässä näkemään paikasta mitä? Ilmeisesti ei aina.

    VastaaPoista
  2. Toisinaan ehtii hyvin, mutta ei aina. Jos paikka on mielenkiintoinen niin toki haluaisi jäädä pitempään.Tosin sama ongelma voi olla muunkinlaisilla matkoilla jos on jatkoyhteyksiä varattuna.

    VastaaPoista
  3. Upeita maisemia olette jälleen löytäneet! :) kävittekö siellä riippusillalla? Millainen se oli?

    VastaaPoista
  4. Ajettiin siis pikkubussilla sen riippusillan yli, ei siis ollut sellainen viidakoista löytyvä riippuva kävelysilta vaan ihan maantiesilta.

    VastaaPoista
  5. Minusta alkaa tuntua, että Chilen kiertelyyn saisi helposti käytettyä yli kuukauden. Maa tuntuu olevan täynnä kiinnostavia kohteita. Jo pelkästään Patagoniassa viettäisi helposti yli kaksi viikkoa. Hitsit, kun olisikin niin pitkä aika käytettävissä.

    VastaaPoista
  6. Jompikumpi puuttuu aina aika tai raha, olisipa hienoa, että molempia riittäisi. Chilessä kuluisi kyllä pitempikin aika, minäkin pääsin vasta puoleenväliin maata.

    VastaaPoista
  7. Patagonia kuuluu niihin kohteisiin, jotka ovat tulleet itselle tutuiksi blogien kautta. Sinne olisi kyllä ehdottomasti päästävä, sillä nämä luontokohteet ovat mahtavan näköisiä!

    VastaaPoista
  8. Nimenomaan Patagonia on luontomatkailijan kohde, suurkaupunkien sykettä sieltä on turha etsiä. Mieli tekisi jo jatkaa tuon mantereen tutkimista.

    VastaaPoista