Reservaatissa Etelä-Afrikassa

Joulukuisella Kapkaupunginvierailullamme olimme tehneet päätöksen pysyä Kapkaupungissa,  emmekä  lentäneet Krugerin mittaville safareille. Kaupunki oli kuitenkin jo otettu haltuun ja reviirimme laajeni vauhdilla.  Safariasia kaiversi sen verran, että halusimme katsomaan villieläimiä. Kapkaupungin lähettyviltä löytyi muutama villieläinreservaatti, yksi jo parin tunnin matkan päässä Karoon alueella. Päätimme testata kyseisen reservaatin.

Paikan nimi oli Fairy Glen, sinne tehtiin päivän ja kahden päivän retkiä ja siellä luvattiin olevan nähtävissä viisi suurta (eläintä ); elefantti, sarvikuono, puhveli, leijona ja gepardi.

Retki alkoi aamuvarhaisella ajelulla vuorten yli. Tällaista tasankojen tallaajaa jaksavat vuoret kiinnostaa, niitä voisi vain tuijotella tuntikaupalla ja saihan niitä melkein koko matkan tuijotella.

Fairy Glen oli idyllinen paikka, siellä oli erilaisia majoja yöpymiseen, pieni uima-allas pihalla ja puutarha oleskelua varten. Ennen safarille lähtöä meidät ravittiin huolella.

Auto jolla safarille lähdettiin oli mallia hyvin ilmastoitu, myös lattian osalta, kaikesta omaisuudestaan sai pitää tiukasti kiinni ettei mitään tipahtanut maahan. Oppaana meillä oli sujuvasanainen ja letkeä Owen, joka koko ajan testasi pienryhmämme villieläintietoutta.

Eläimet vaeltelivat vapaasti reservaatissa, paitsi leijonat, niiden ei voinut antaa metsästää vapaasti. Aita erotti leijonat muista eläimistä. Tänne oli tuotu myös kaltoinkohdeltuja eläimiä. Sarvikuonouroksen sarvi oli väkivalloin irroitettu ja eläin jätetty kuolemaan, se oli kuitenkin toipunut hyvässä hoidossa tänne päästyään. Sarvesta ei ole tietoa josko se kasvaa uudestaan vai ei. Ihminen on eläimistä ahnein ja julmin. Jos asiaa katsoo salametsästäjän kannalta niin on todettava, että varsinkin bantut ovat usein työttömiä eikä työttömyyskorvauksia tunneta maassa. Se ei kuitenkaan asian julmuutta vähennä.

Sarveton sarvikuono on kuin hampaaton hai 

Puhveleita reservaatissa oli kokonainen lauma ja uusia syntyy joka vuosi. Ongelmana ovat urosvasikat, niitä ei laumaan enää sopisi lisää. Antilooppeja oli laumoittain, oli kuduja, impaloita, hyppyantilooppeja ja vesiantilooppeja.
Springbok eli hyppyantilooppi on muuten Etelä-Afrikan kansalliseläin, hyppyantilooppeja vaelteli entisaikaan laumoittain pitkin eteläisen Afrikan heinäniittyjä, nykyisin niitä tapaa enää etupäässä Namibiassa ja Etelä-Afrikassa. Antiloopin kuva sen sijaan on monen yrityksen logossa.  
Hyppyantilooppia myös metsästetään koska sen liha on herkullista.

Äidin pikku poju alkaa jo olla äidin kokoinen, mutta maitobaari on vielä pojulle auki

 
Hyppyantilooppi on siro ja nopea eläin

Leijonien aluetta erotti aita tai itse asiassa kaksikin aitaa. Saimme kuitenkin ajaa sisään alueelle kun niillä oli ruoka-aika. Täytyy myöntää, että pikkuisen kutkutti ajaa sisään leijonien viereen, muistanette, että automme oli sitä avoauto-mallia. Siinä oli metrin verran minun ja leijonan välissä, ei olisi tarvittu kuin pieni loikka niin leijona olisi hypännyt kyytiin.

Hyvinravitut leijonat tyytyivät kuitenkin vain tarkkailemaan meitä syrjäsilmällä  pureksiessaan rauhallisesti saalistaan.

Mikäli joku ihmettelee mitä leijonanpennuille täällä tapahtuu niin vastaus on,  nämä leijonat eivät saa lisääntyä, sen vuoksi ne syövät ehkäisypillereitä. Nämä ovat siis joko vieraantuneet omasta elementistään tai sitten hyvin moderneja leijonia.

Tämä uskalikko oli valinnut pesäpaikan tien vierestä

Tämä pikkukaveri oli syntynyt edellisenä päivänä

Norsuja oli pari kappaletta. Norsuja täytyy vähän vahtia, ne ovat nimittäin aika nopeita poikia tuhoamaan viljelyksiä kuten esimerkiksi läheiset viiniviljelmät. Pari vuotta sitten ne kuulemma saivat aikaan suurta tuhoa herkuttelemalla viinirypäleillä ja vaikka suuria eläimiä ovatkin, lopulta ne kekkuloivat vahvassa humalatilassa.

Eikä siinä kaikki, sanotaan, että norsun muisti on pitkä, näiden norsujen muisti kesti ainakin vuoden sillä seuraavana vuonna ne aikoivat laittaa tempun uusiksi edellisvuoden antimet muistaen.

Näiden elefanttien syöksyhampaat pidetään lyhyinä jotta estettäisiin hammasvarkaiden hyökkäukset.

Elefantit taisivat pitää autoamme tunkeilijana sillä toinen niistä käveli päättäväisesti kohti autoamme, opas pakitti ja kaasutti paikalta ennen kuin selvisi filmasiko norsu vai oliko se peräti tosissaan.

Alueella oli myös joki. Hyvä niin, sillä elefantti juo 200 litraa vettä päivässä. Täällä vettä vielä riitti, toisin oli Kapkaupungissa, siellä kaikki vesi oli säännösteltyä. Joka puolella oli kylttejä jotka kehottivat säästämään kallisarvoista vettä. Kesä ja kuuma sesonki olivat vasta tulossa ja vesivarat jo vähissä. Meitäkin asia kosketti, hotellin uima-allas oli vesipulan johdosta suljettu eikä vettä voinut suihkussa juoksuttaa niin kuin kotona, pullotettua vettä kuitenkin riitti.

Eläimet oli nyt nähty, oli aika mennä lounaalle.
Ihmettelin kuitenkin tuota mainosta "viisi suurta", joukosta puuttui gepardi, jota kuitenkin oli mainostettu. Mitä sanoi siihen oppaamme?
- Ei päiväretkellä ole mahdollista nähdä gepardia. Se on arka eläin joka laskeutuu vuorilta vain öisin. Jos olisitte valinneet yön-yli-retken niin sitten ehkä.



Seuraa Fammon vaeltelua myös Instassa ja Facebookissa

TalvisessaTukholmassa

Kulttuuri ei ole kirosana. Lapsetkin voi viedä museoon - varsinkin jos museo on yhtä hauska kuin Stockholms tekniska museum - tekniikan museo Tukholmassa.
Olimme jälleen kerran talvisella Ruotsin-risteilyllä, maissa ehtii olla kuuden tunnin verran ja kun ne tunnit hyvin suunnittelee niin ehtii paljon.
Mukana oli  kolme sukupolvea joista yksi entinen esiteini, tänä vuonna siis jo ihan oikea teini.
Tytär kertoi jo satamassa, että nyt vietetään sitten terveysviikkoa, mitä muuta se voisi tarkoittaa kuin urheilua ja erittäin karsittua ruokavaliota. Niinpä suunnistimme teeman mukaisesti Värtanista jalkaisin oikotietä tekniseen museoon läpi sumun ja märkien niittyjen. Onneksi mentiin heti kymmeneltä ennen kuin paikalle myöhemmin ehti parisataa muuta tenavaa.
Siitä olikin aikaa kun viimeksi tässä museossa kävin, kaikkea uutta kivaa oli pitkän poissaoloni aikana kehitelty.

Museo sijaitsee Djurgårdenissa osoitteessa  Museivägen 7 Kaknästornin kupeessa, ylös nostettu poliisihelikopteri kertoi, että oltiin päästy perille.

Teinin mieleen olivat varsinkin simulaattorit. Museossa pystyi harjoittelemaan niin laskettelua, lumilautailua, taitoluistelua, kelkkailua kuin jääkiekkoakin. Jo niiden parissa olisi vierähtänyt muutama tunti.
Toinen suosikkilaite oli laite jossa sai heittää tennispalloja ikkunoihin. Sinne ikkunan taa sai vapaasti laittaa päänsä.
Oiva aggressioiden purkulaite.

Kellarikerroksessa esiteltiin kaivostoimintaa. Saimme selville, että teolliset maat kuluttavat eniten metalleja, köyhät Afrikan maat taas vähiten, sen sijaan niissä louhitaan ahkerasti erilaisia malmeja.

Äkkiä huomasin olevani pimeässä käytävässä mistä oli käsikopelolla hapuiltava ulos. Huh, selvitetty, vain joutuakseni sillalle joka täytyi ylittää valoefektien yrittäessä harhauttaa tasapainoaistejani.

Onneksi peilisali oli rauhoittava kokemus.

Alle kouluikäisiäkään ei oltu unohdettu. Heitä varten oli rakennettu temppurata suureen saliin. Oli myös huone jossa sai rakennella Brio-junaratoja, harrastaa seinäkiipeilyä ja kaikenlaista muuta mukavaa. Nälän yllättäessä museossa voi poiketa ravintolaan, tosin sinne oli pitkät jonot. Mikäli on ollut kaukaa viisas ja ottanut mukaan omat eväät voi niistä nauttia erillisessä eväshuoneessa.

Temppurata - tenavilla on kivaa

Peilisali - miltä haluaisit näyttää tänään?

Näistä palasista voi rakentaa iglun

Vähän isommille lapsille oli tarkoitettu osasto, jossa kerrotaan vedenkäytöstä Tukholmassa, veden puhdistuksesta ja siitä miten vettä tulisi käyttää säästeliäästi.
Viereisellä osastolla kerrotaan kierrättämisestä ja materiaalien uusiokäytöstä. Täällähän oppii kaikenlaista uutta!

Ruotsalainen kuluttaa 15 kiloa tekstiilejä vuodessa, niistä 4 jää vaatekaappiin, 3 kiloa menee kierrätykseen ja 8 kiloa heitetään menemään. Näistä puolet olisi voinut uusiokäyttää.

Sangen mielenkiintoinen oli osasto missä esitellään Slussenin aluetta. Niinkuin useimmat tietänevätkin Slussen on nykyisellään pelkkä suuri kuoppa. Monitorista voimme katsoa miltä alue tulee näyttämään tämän vuoden lopussa, missä bussit kulkevat, mihin jalankulkijoille ja yhä lisääntyville pyöräilijöille on varattu omat väylänsä.

Katarina-hissinkin pitäisi jälleen kulkea. Sitä onkin toivottu vuosikaudet.

 Slussen rakennettiin kuningatar Kristinan aikana 1600-luvulla. Ongelmana oli Mälaren-järvi joka aikaisemmin oli ollut merenlahti, mutta maan kohoamisen seurauksena olikin nyt muuttunut järveksi, joka oli merenpintaa alempana. Laivat eivät voineet enää kulkea sieltä ilman vedenpinnan säätelyä -vastaus ongelmaan oli sulun rakentaminen. Jo aikaisemmin Slussenille oli rakennettu kaksi vartiotornia.

Slussen 1600-luvulla

Koko talo alkoi pikkuhiljaa täyttyä innokkaista lapsista ja heidän vanhemmistaan. Oli aika siirtyä eteenpäin. Bussi 69 vie kaupunkiin, sillä siis. Varoituksen sana kaikille turisteille. Busseissa ei täälläkään kelpaa enää käteinen, joten on pidettävä huoli siitä, että latauskortissa riittää katetta. Onneksi riitti, nippanappa.

Jatkoimme keskustasta metrolla  Slussenille, sieltä löytyy mukava museo, Fotografiska. Nerokkaan suunnitelmamme toinen osa oli, että kun teini on tyytyväinen on vanhempien vuoro.

 Nyt todellakin huomasi, että suuret suunnitelmat olivat vallanneet koko Slussenin, ne pakottivat meidät kiertotielle, mutta perille päästiin kuin päästiinkin.

Perillä Fotografiska-museossa

Talo näyttää niin pieneltä, mutta sisällä on viisi kerrosta ja neljä valokuvanäyttelyä. Saimme tutustua näyttelyihin Hygiene - A circle of Life ja Åsa Sjöströmin Silent Land, joka sisältää kuvia Moldovasta monen vuoden ajalta. 

Mielenkiintoinen tuttavuus oli Chen Man - nimestään huolimatta nainen - jonka Fearless and Fabulous-näyttelyn teokset saavat miettimään tarkoitusta materian taustalla.

 Chen Manin näyttelystä Fearless and Fabulous


Eniten minun mieleeni oli kuitenkin englantilaisen Nick Veaveyn näyttely Inside Out. Veavey on nostanut  valokuvauksen uudelle tasolle, hän kuvaa nimittäin röntgenkameralla. Veavey on rakentanut tontilleen betonibunkkerin missä on lyijyteräsovi. Sisällä hän kuvaa ja kehittää filmit. Jos hän haluaa käyttää elävää mallia ei hän halua altistaa ketään säteilylle vaan kuvaa luurankoja.
Toisinaan hän värittää kuvan, useimmiten ne jäävät mustavalkoisiksi. Jos objekti on suuri, on se täytynyt kuvata useassa eri osassa.

Nick Veaveyn näyttelystä Inside Out

Aika on armoton käsite ja niinpä nytkin määräaikamme oli kulumassa umpeen, joten oli aika lähteä takaisin laivalle. Myöhäisen lounaan ja nopean   kaupassa pistäytymisen jälkeen laiva jo kutsui ja palailimme takaisin Värtaniin. Askelmittari näytti 14 kilometriä joten uupumus painoi jo sen verran, että kävelimme suoraan Riian laivalle. Uskomatonta, mutta totta. Onneksi erehdys oli helppo korjata ja pääsimme jatkamaan matkaa Helsinkiin.

Seuraa Fammon vaeltelua myös Instagramissa ja Facebookissa

Vankilasaari Robben island

Waterfront ja laituri Robben islandin veneille -matka alkaa


Robben island on pieni saari Kapkaupungin ulkopuolella. Nimi on hollantia ja tarkoittaa hyljesaarta, koska se on kuuluisa vankilasaari ja Unescon maailmanperintökohde niin sinne on mahdollista päästä vierailemaan. Olin jostain lukenut, että saarelle olisi varattava liput etukäteen, niinpä olimmekin olleet kaukaa viisaita ja meillä oli liput tietylle päivälle. Oli matkamme ensimmäinen kuuma ja ennen kaikkea tuuleton päivä, ideaalinen saarivierailuun. Päivä oli siis aivan moukan tuurilla valittu nappiin, tuulisella säällä kun laivat eivät kulje ja siihen asti olivat kaikki päivät olleet tuulisia.

Laiva lähti Waterfrontin laiturista Kapkaupungin keskustasta, siellä sijaisee myös apartheid-museo johon pääsee vierailemaan samalla, 240 randia (12€) maksavalla lipulla. Merimatkan voi istua kannella tai sisätiloissa, me olimme onnekkaita sillä matkalla näimme valaan sukeltelevan  paapuurissa. Jo 40 minuutin merimatkan jälkeen olimmekin perillä, saari sijaitsee vain 11 kilometrin päässä rannikosta Table Bay-lahdella.

Perillä koko laivalasti ohjattiin busseihin, jokaisessa bussissa oli opas joka kertoi saaresta, pysähdyimme aika ajoin, mutta ulos pääsimme vasta saaren päässä jossa janoiset pääsivät ostamaan virvokkeita pikkuisesta kahvilasta. Bussin jätimme sitten vasta kun kiertelimme sisällä vankilarakennuksessa. Jokaisella ryhmällä oli oma oppaansa, nämä oppaat olivat kuulemma entisiä vankeja. He jos jotkut tunsivat saaren olot ja historian. Jos minä olisin ollut vankina kyseisellä saarella en usko, että villit hevosetkaan saisivat minut menemään sinne töihin.

Saarta on käytetty eläinten karanteenipaikkana ja valaanpyyntiasemana. Vuoteen 1931 asti sinne siirrettiin irtolaiset, kuten alkoholistit, kodittomat, sukupuolitautiset ja prostituoidut. Sen jälkeen se toimi sotilastukikohtana toiseen maailmansotaan asti. 
1800-luvulla saareen tuotiin myös spitaalisia, siitä muistona on hautausmaa saarella.
Apartheidia tukeva hallitus kuljetutti vangitsemansa toisinajattelevat saarelle 1960-luvulla, siellä on virunut 3 maan entistä presidenttiä. Näistä kuuluisin on tietysti vapaustaistelija Nelson Mandela joka oli vangittuna saarella peräti 18 vuotta.

Moskeija

Vankilan käytävä ja sellejä

Leprahautausmaa

Vankilan peseytymistiloja

Kasvillisuus on niukkaa koska  saarella on kuumaa, kuivaa ja karua

Saarelta löytyy myös majakka

Saarella harjoitettiin kaivostoimintaa

Kaupunki on niin lähellä, mutta kuitenkin niin kaukana

Nelson Mandelalla oli saarella oma sellirakennus ja oma piha, tämä siksi ettei hän pääsisi vaikuttamaan muihin vankeihin. Alunperin Mandela vangittiin osallisuudesta juonitteluun ja salaliittoon hallitusta kohtaan. Hänet ja 8 muuta kongressin jäsentä tuomittiin vuonna 1964 ja Mandela vietti tällä 7 kilometriä pitkällä saarella 18 vuotta minkä jälkeen hänet siirrettiin Pollsmoor Prisoniin ja sieltä vielä 70 vuoden iässä Viktor Verster-vankilaan. Vapaaksi hän pääsi vihdoin vuonna 1990 kärsittyään 27 vuoden vankeuden.
Vuonna 1994 Mandela valittiin yleisillä vaaleilla presidentiksi, missä virassa hän toimikin 5 seuraavaa vuotta. Mandela menehtyi vuonna 2013 95-vuotiaana.

Saari oli hyvin matala ja kasvusto oli niukkaa. Saarelle oli rakennettu erinäisiä vankilarakennuksia, henkilökunnan asuntoja, koulu ja kirkko. Sinne oli lahjoitusvaroin rakennettu myös moskeija. 
Vangit työskentelivät kalkkilouhoksella, mutta he saivat myös opiskella. Karkaaminen saarelta oli vaikeaa, merenkäynti on yleensä voimakasta, rantakalliot teräviä ja meressä on haita.

Saarella tuli aika alakuloinen olo, mutta mitäpä muuta vankilasaarelta voisi odottaakkaan. Parin tunnin opastus oli lopussa ja kävelimme takaisin alukselle jolla pääsimme takaisin Water Frontiin.
Koko tämä retki kesti nelisen tuntia. Liput on parasta varata etukäteen tai voi varautua jonottamaan. Sesonkiaikaan laivoja menee neljä päivässä. Jos tuulee eikä laiva kulje niin rahat palautetaan.

Testattuja lahjavihjeitä matkailijalle

Minulta tiedusteltiin lahjavihjeitä matkustelevalle ystävälle.  Otaksun, että lahjanantaja on ajatellut jotakin matkalla hyödyllistä ja kätevää. Mietin vähän omaa pakkaamistani matkalle ja huomasin, että ainakin jos on menossa johonkin lämpimään maahan helposti pakkaa mukaansa rutiininomaisesti  aina ne samat asiat vaikkakin yritän aina kulkea silmät ja mieli avoinna erilaisille esineille jotka helpottaisivat matkailijan arkea ja tekisivät siitä helpompaa, turvallisempaa ja vaivattomampaa.
Kokosin tässä kuitenkin listan matkailuun liittyvistä esineistä joista useinpia olen jo testannut. Esineet olen joko itse tullut hankkineeksi tai saanut lahjaksi. Joistakin  tarvikkeista vain tulee niitä korvaamattomia matkaseuralaisia.

1. Minikokoinen ensiapulaukku

Sopivan pieni, tähän mahtuu tärkeimmät ensiaputarvikkeet, laastarit, sidetarpeet, desinfioivat pyyhkeet ja lääkkeet. Ja mikä tärkeintä ensiapupussukka mahtuu jopa käsilaukkuun.
Joka matkalla käytössä  ja hyväksi havaittu.

2. Adapteri tai sovitin

Näitä on monenlaisia ja erikokoisia. Jollei tiedä kohdemaansa jännitettä tai pistorasiamallia kannattaa ottaa mukaan yleissovitin. Tämä on ollut monesti ollut tarpeellinen varuste. Miinuspuolena on möhkäleen koko, näitä on nykyisin pienempiä ja näppärämpiä.

3. Pyykkipussi

Itse asiassa tämä on selvästikin monitoimipussi. Voidaan paitsi pyykkipussina käyttää rantalaukkuna, urheilulaukkuna tai kenkäpussina. Joka reissussa ehdottomasti mukana.

4. Litteä sateenvarjo

Ostin kerran Tokiossa kun satoi aamusta iltaan, siis pakon sanelemana. Ultrakevyt ja litteä, menee  tosi pieneen tilaan, silti tehokas käyttötarkoituksessaan. Japanilaiset ovat tuotekehittelyn mestareita! Jollei sateenvarjoa ole mukana niin takuuvarmasti sataa ja sen varjon joutuu kuitenkin ostamaan.

5. Niskatyyny

Näitä on monenmallisia, erilaisilla täytteillä täytettyjä ja puhallettavia. Jostakin syystä en ole oppinut hyödyntämään tätä. Markkinoilla on nykyisin myös  leukatyynyjä, ne estävät pään retkahtamisen rinnuksille turistiluokassa nukkuessa. Kokeilemisen arvoinen sekin. Saatavilla on myös settejä jotka sisältävät niskatyynyn lisäksi myös korvatulpat, silmäsuojukset ja muuta tarpeellista. Samantapaisia pakkauksia jaetaan lentoyhtiöiden business-luokassa ja  turkkilainen jakaa niitä jokaiselle.

6. Hyttysverkko

Ehdoton monissa Afrikan ja Aasian maissa. Käytännöllinen myös Väli-Amerikassa. Ongelmana on verkon kiinnitys, aina ei löydy sopivia koukkuja.
Jäänyt kuitenkin vähäiselle käytölle koska oleskelen harvoin maissa jossa sitä tarvitaan.

7. Lentosukat

Pitkillä lennoilla ongelmana on jalkojen turpoaminen, tähän on apuna lentosukat, ne ovat ilman muuta hyödylliset jokaiselle. Kompressiosukat edistävät jalkojen verenkiertoa ja vähentävät turvotusta. Ne auttavat myös tasaamaan painetta lennon jälkeen. Niitä saa eri väreissä ja kuoseissa ja myös säärystiminä, jotka on helpompi pukea ja riisua. Terveyttä ylläpitävä lahja.

8. Taskulamppu

Osoittautunut hyvinkin hyödylliseksi. Antaa valoa pimeissä porraskäytävissä kun pitäisi löytää valonappula tai avaimenreikä. Toisaalta myös kännykkävaloa voi käyttää hyväkseen. Tämän lampun voi kuitenkin kätevästi kiinnittää avaimenperään tai laukkuun. Luontokohteisiin on otsalamppu passeli apuväline.

9. Vedenpitävä suojakotelo kännykälle

Kännykkäkotelossa on tärkeää, että malli on helposti avattava. Kotelo on tarpeellinen esimerkiksi kanootissa ja muussa vesiurheilussa. Itsellä jäänyt suhteellisen vähäiselle käytölle. Hätätilanteessa kännykän voi sujauttaa myös ilmapalloon ja solmia ilmapallon suun kiinni.

10. Rannekukkaro

Kätevä pienelle rahamäärälle. Torilla ja markkinoilla kätevästi ranteessa, ei tarvitse kaivella kasseja eikä laukkuja.
Tämä on ollut kovassa käytössä, alunperin jonkin hevoslehden kylkiäinen.

11.  Huivi

Iso huivi on hyödyllinen matkaseuralainen. Lentokoneessa se voi toimia lämmikkeenä, rannalla se kelpaa alustaksi tai pyyhkeeksi, siitä voi kietaista hameen. Siihen voi myös neuloa taskun johon työntää arvotavaransa.

12. Palapelit, kortit

Lennolla tai hotellissa tarvitaan usein viihdykettä, varsinkin jos mukana on lapsia. On aivan henkilökohtaista millaisesta viihteestä pitää. Palapelit eivät ole kovin suositeltavia koska niistä katoaa usein paloja. Tämä nimenomainen palapeli on kylläkin opettava, mutta lapsille turhan vaikea. Ostin sen itse asiassa tukeakseni osuuskunnan toimintaa Afrikassa.

13. Kartat

Mukana olevan kartan on oltava pieni ja näppärä, minkäännäköistä lakanaa ei haluta  ruveta levittelemään tungoksessa tai sateessa. Karttakirja on mukava lahja, mutta sitä  kannattaa raahata mukanaan vain automatkoilla, muuten se vie vain turhaa tilaa matkatavaroissa.  Kännykkään voi näppärästi ladata karttoja valmiiksi joten paperikartta on usein mukana vain varoiksi.
Kuvassa oleva kartta on syksyn uutuus, raaputettava maailmankartta. Sain sen lahjaksi ja sitä on kiva raaputella, mutta se ei tietenkään sovi otettavaksi mukaan matkalle.

14. Opaskirjat 

Opaskirja on aina hyvä valinta. Opaskirjan tärkein ominaisuus on olla kevyt, 300 sivua kiiltävää paperia runsain valokuvin höystettynä on matkalla rasite, sellaisen opaskirjan paikka on kotona kirjahyllyssä. Toisaalta opaskirjaa on hauska lueskella hotellissa varsinkin paikoissa joissa ei ole wifiä. Aina on kuitenkin parasta tarkistaa ettei asianomaisella lahjansaajalla jo ole vastaavaa teosta.
Nämä kirjat pääsivät mukaan matkalle.

 15. Vyölaukku

Tämä vyölaukku on mallia puseron alla pidettävä. Sisällä vetoketjun suojissa on kolme lokeroa missä on  tarkoitus säilyttää rahat, passi ja muut  asiapaperit.
Olen kokeillut sitä parilla matkalla. Haittoja on kuitenkin enemmän kuin hyötyä. Ensinnäkin se hiostaa, toiseksi se näkyy muhkuraisena puseron alta ja viimeiseksi, rupea siinä nyt sitten kaivamaan vaatteidesi alta seteleitä jossain tavaratalossa, hotellin vastaanotossa tai missä tahansa.
Sitäpaitsi olen niin yltiöluottavainen, että luulen ettei minulta koskaan kukaan mitään varasta. Jollekin muulle se saattaa sopia hyvinkin.

16.  Turvahälytin

Paristollinen turvahälytin joka mahtuu taskuun tai laukkuun. Sokka irti ja siitä irtoaa 100 desibelin ulina. Olen tullut sen joskus ostaneeksi, mutta niinkuin näkyy minulla ei vielä ole ollut tarvetta ottaa sitä matkalle mukaan.

Onko sinulla kivoja lahjavinkkejä matkailijalle?

Fammon löydät myös Instasta, Facebookista ja sivulta Blogit.fi