Varsova
huhtikuussa 2015. Aurinkoinen vaikkakin
viileä aamu, toivottavasti ilma lämpiää iltaa kohden, niin ainakin säätiedotus
lupaa. Olemme edellisenä päivänä kolunneet Vanhaa kaupunkia eli Stare Miastoa,
tänään aiomme katsoa Kuninkaantien nähtävyyksiä. Kuninkaantie, Trakt Królewski
on nimitys eri nimisistä, etelään kulkevista kaduista. Reitti alkaa
Kuninkaanlinnasta, Vanhasta kaupungista ja on alussa nimeltään Krakowskie
Przedmiescie.
Kaunis, keväinen päivä. Retkemme on alkamassa |
Aloitamme
reippaalla parin kilometrin hanhenmarssilla Vanhaan kaupunkiin. Täti on
leikannut sanomalehdestä artikkelin Kuninkaantiestä ja sen ohjeiden mukaisesti
aiomme kävellä niin pitkälle kuin ehdimme ja jaksamme, koko reitti on yli
neljän kilometrin mittainen. Nimensä tämä reitti on saanut siitä, että se on alku
tielle joka johti Varsovasta Krakovaan ja jota pitkin kuninkaat siis ahkerasti kulkivat. Krakova oli
Puolan pääkaupunki vuoteen 1595 asti kunnes Varsova vei sen paikan. Lähellä
Varsovaa sijaitsevat myös kuninkaitten rakennuttamat kesäpalatsit Łazienki ja Wilanóv.
Aloitamme
kuninkaanlinnasta. Meidän piti tulla tänne jo edellisenä päivänä, mutta linna
suljettiin jo kolmelta, nyt olemme paikalla heti kymmeneltä kun ovet avataan.
Tosin yön aikana kaikki on muuttunut, emme pääsekään sisään pääportista, ensin
on kierrettävä linna ja ostettava liput toiselta puolelta, sitten on taas käveltävä takaisin jotta pääsisimme sisäänkäynnille. Pihalle pystytetään jotain
valtavaa koroketta, se on esiintymislava jolla esitetään kesällä konsertteja ja
teatteriesityksiä.
Linna on
suorakulmion muotoinen, on helppoa kävellä huoneesta huoneeseen, eksymään ei pääse.
Alkuperäinen linna oli 1200-luvulta, se
oli Masovian ruhtinaiden rakennuttama. Myöhemmin siinä asuivat vaaleilla valitut kuninkaat ja
linna oli hallituselinten käytössä kunnes venäläiset tekivät siitä kasarmin Puolan
jaon jälkeen 1830-luvulla. Linna oli asuttu toiseen maailmansotaan asti, sodan aikana natsit tuhosivat linnan niin, että jäljellä oli vain
kasa tiiliä. Huonekalut ja taideaarteet vietiin Saksaan. Vasta 1970-80-luvuilla
linna rakennettiin uudestaan suurella rahalla tarkaksi kopioksi entisestä.
Sisältä löytyy mm. valtaistuinsali, kuninkaan työhuone- ja pukeutumishuone sekä
kappeli.
Linnan
piirustuksia ei tosin ollut jäljellä, siksi suurena apuna olivat Bellotton maalaukset. Kultaa ei todellakaan säästelty linnaa sisustettaessa ja barokkihuonekalujakin löytyi kiitettävästi, osa oli säilytettävänä
museoissa, osa tuotiin takaisin Saksasta ja Venäjältä.
Varsovan tuhottu kuninkaanlinna rakennettiin uudestaan vasta 1900-luvun lopussa |
Kuninkaanlinnan loistoa |
Seuraava
etappimme on 1400-luvulta oleva Pyhän Annan kirkko, valkeaksi kalkittu, romaanista
tyyliä. Edustalla kykkii lanttia anova äiti lapsineen. Hän väläyttää anovan
hymyn.
Kirkkoa
mielenkiintoisempi on kuitenkin sen yhteydessä oleva Taras Widokowyn
näköalatorni, jonne päätämme kiivetä lyhyen harkinnan jälkeen. Hissiä ei ole ja 149
askelmaa pistää reidet maitohapoille. Näköalat ovat mukavat, kannatti
todellakin sijoittaa viisi zlotyä tähän nähtävyyteen. Tornista näkyy stadion ja joen toisella puolella sijaitseva Pragan alue, lisäksi täältä näkee paljon
paremmin koko vanhan kaupungin
alueen. Linnan vieressä oleva 22 metriä
korkea Sigismundin pylväs näyttää yllättävän pieneltä. Tämä kuningas on tuttu
Suomenkin historiasta, olihan hän Juhana-herttuan ja Katariina Jagellonican
poika. Ainakin turkulaiset muistavat, että tämä pariskunta asui aikanaan Turun linnassa. Alas tullessa kinaamme askelmien määrästä, mutta sitten huomaamme, että
täti on laskenut myös porrastasanteet mukaan.
Matkamme
jatkuu. Kolmas etappi on hotelli Bristol. Tämä hotelli olisikin ollut oiva
majoituspaikka, keskellä kaikkea. Livreepukuinen vahtimestari seisoo ovella
valmiina toivottamaan sisääntulijat tervetulleiksi. Miksi emme asu täällä? Täällä
ovat asuneet niin Picasso kuin Nixonkin. Yö kahden hengen huoneessa maksaa 417
euroa, de luxe- sviitissä 1658 euroa – ehkä tämä on se syy.
Ohitamme
presidentinlinnan. Täällä Sauli ja Jenni vierailivat edellisviikolla. Täti
kauhistelee, että taisipa Saulilla olla kiireinen päivä kun aamulla tapasi
Merkelin ja illalla jo Puolan presidentin, Komorowskin. Linnaa vartioivat
komeat kivileijonat ja pari suurta kukkaseppelettä nojaa seinää vasten,
jätetäänköhän kaikki lahjaseppeleet ulos? Vartija kävelee edestakaisin ja
tuijottelee karskisti takaisin ohikulkijoita.
Kuikuilemme jo karttaa, seuraavaksi pitäisi olla puisto ja sen reunassa yliopisto. Yliopistorakennuksia onkin monta ripoteltuna puitten ja nurmikon katveeseen. Kulkuväylän yläpuolella on takorautaportti mihin on taottu ”Universitet”. Tämän pitäisi olla Puolan suurin yliopisto, yli 60 000 opiskelijaa talloo sen lattioita.
Yliopisto sijaitsee hienolla paikalla keskellä historiallista, vanhaa kaupunkia |
Nyt
opasartikkelimme mukaan vasemmalla puolella pitäisi olla Chopinin museo, sitä
ei kuitenkaan löydy. Harhaudumme parin korttelin päähän ja kyselemme tietä
ohikulkijoilta. Saammekin informaatiota niin, että pystymme suuntaamaan oikeaan
suuntaan ja löydämme sitten jo opaskyltinkin, mutta olemme kuitenkin kaukana museosta.
Bongaamme välillä muuta, nimittäin Kopernikuksen
patsaan. Krakowskie Przedmiešcie-kadun alussa Nikolaus Kopernikus tai
oikeastaan Mikolaj Kopernik istuu penkillään Tiedeakatemian edessä mietteliäänä
tuijottaen kädessään olevaa aurinkokunnan pienoismallia, lieneekö miettimässä avaruuden
suuruutta.Kopernikus mietteliäänä - pitänevätkö laskelmat paikkansa? |
Kun ei
Chopinin museota löydy niin mielimme löytää edes Chopinin sydämen. Se on
perimätiedon mukaan haudattu Pyhän ristin kirkon pystypilariin. Astumme sisään
hämärään kirkkosaliin, jossa ihmiset istuvat hartaina rukoukseen syventyneinä.
Kierrämme hitaasti koko kirkkosalin etsien sydäntä, jonka vihdoin löydämmekin
läheltä sisäänkäyntiä. Pilarissa on komea muistokirjoitus ja sen alla on
ruusuista muotoiltu suuri sydän.
Kuitenkin
tuntuu jotenkin makaaberilta ajatella, että sydän on irrotettu ruumiista ja
piilotettu pilariin. Perimätiedon mukaan tämä määräys oli Chopinin
testamentissa. Hänen ruumiinsa tuli haudata Pariisiin, mutta sydän Varsovaan. Näin sitten tehtiin.
Pyhän ristin kirkko ulkopuolelta |
Vastaan
tulee Kahvila Blikle. Sisään. Tämä on se vanha 1800-luvulta asti toiminut
kahvila jossa Mannerheim tapasi juoda kahvia aamuisin Varsovan komennuksensa
aikoihin 1909-14. Kyytipojaksi hän söi aina Bazki- hillomunkin. Hillomunkkeja
on kahvilassa erilaisin päällystein, valitsemme pölysokerilla kuorrutetun
munkin. Maistelemme. Näiden pitäisi olla herkullisempia kuin muut munkit. Saman
näköisiä munkkeja myydään muissakin kahviloissa, en huomaa muuta eroa kuin sen,
että nämä ovat pienempiä kuin muualla.
Maailmankuulut munkit näyttävät tuiki vaatimattomilta |
Kun olemme
lepuuttaneet jalkojamme tässä kulttuurikahvilassa saamme uutta puhtia
Chopin-museon etsimiseen. Ja helposti museo sitten löytyykin Tamka-kadulta.
Ohjeessamme se vain on väärin sijoitettu.
Frédéric
Chopin (1810-1849) oli koko ikänsä ahkera matkailija. Hän konsertoi mm. Ranskassa,
Itävallassa ja Saksassa. 1829 hän joutui kokonaan jättämään Puolan ja eli
poliittisena pakolaisena Pariisissa kuolemaansa asti. Välillä hän kuitenkin oleskeli pitkiä aikoja eri puolella Eurooppaa, ehkäpä syynä oli hänen heikko
terveytensä. Chopin kuolikin jo nuorella iällä, 39-vuotiaana tuberkuloosiin.
Sympaattinen Chopin-museo oli hieman hankala löytää |
Katselemme
opasleikettämme. Tärkeimmät nähtävyydet on nyt ohitettu. Nowij Swiat päättyy
liikenneympyrään mitä koristaa suunnaton tekopalmu - lahja Israelilta. Voisimme jatkaa vielä Wilanówin
kartanoon asti, mutta sinne pääsemiseksi täytyisi käyttää junaa tai bussia.
Nopean neuvonpidon jälkeen päätös on yksimielinen, käännymme oikealla olevalle
kävelykadulle ja päätämme mennä myöhäiselle lounaalle. Ehkä jatkamme
Kuninkaantietä seuraavana päivänä – ehkä emme. Lomalla kaikki tehdään mielialan
ja sään mukaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti