Bogotá
Keväällä 2011 Lufthansa tarjosi mielettömän edullisia lentoja Bogotáan. Hienoisen ihmettelyn jälkeen päätimmekin tarttua tarjoukseen ja lähteä syyslomalla Kolumbiaan. Siinä kuukausien mittaan matka rupesi hahmottumaan, päätimme viettää vain puolet ajasta Bogotássa ja toisen puolen Cartagenassa, Karibianmeren lomakeskuksessa, tuttu paikka suomalaisillekin,
Koittihan se lokakuukin vihdoin viimein ja lensimme 13 tuntia Kolumbiaan. Bogotán lentokentältä otimme taksin hotellillemme kaupungin keskustaan, tästä kuljettajasta tulikin luottokuljettajamme koko matkan ajaksi.
Bogotá, Kolumbian pääkaupunki ja 7,5 miljoonan siellä virallisesti asuvan kotikaupunki sijaitsee 2600 metrin korkeudessa ylängöllä. Ilmasto on kuin Suomessa kesällä, viileä ja välillä sateinen.
Majapaikkamme oli suhteellisen vaatimaton, mutta sen vahvuus oli sijainti; nimittäin keskellä Vanhaa kaupunkia.
Pian tulivatkin kaikki keskustan nähtävyydet joihin kävelemällä pääsi tutuiksi. Keskustassa oli suuri aukio, Plaza de Bolivar, jonka varrella sijaitsi parlamenttiptaloalo ja kirkko, Catedral de Lourdes.
Simon Bolivarin patsas hallitsee keskustan aukiota.
Aukiota hallitsee Simon Bolivarin patsas ja siellä oli enemmän kyyhkysiä kuin Pyhän Markuksen aukiolla Venetsiassa (toisinsanoen tuhansia). Niille sai myös ostaa ruokapusseja syötettäväksi.
Aukiolta löytyi joka päivä myös laama. Sen selkään voi nousta kuvattavaksi, luonnollisesti pientä korvausta vastaan, olihan se jonkun elinkeino. Museoista mainittakoon kultamuseo, Museo del oro ja taidemuseot, joista ilman muuta mielenkiintoisin oli Botero-museo, monta huonetta täynnä Fernando Boteron reheviä, naivistisia maalauksia. Tätä taidesuuntaa kutsutaan kuulemma boterismiksi.
Neito takaa
Tanssin pyörteissä - vie sie, mie vikisen
Korkealla kaupungin yläpuolella kohosi Monserrate ja sen huipulla Monserraten luostari. Sinne piti päästä ja päästiinkin löydettyämme funicularin eli köysiratahissin. Ylhäällä ihmettelimme, että miten voi ihmisrukan fysiikka näin pettää; joka askeleella ylöspäin hengästyi - huomasimme sitten, että taisimme olla aikamoisissa korkeuksissa ja ilma sen mukaisesti tolkuttoman ohutta.
Luostarikirkko ulkopuolelta...
Ja sisäpuolelta
Kulinaarisia nautintoja
Kaikkea voi kokeilla - ainakin sen kuuluisan yhden kerran. Luostarin ravintolassa kokeiltavana oli banaaninkuoressa haudutettu pötsi, mmmm... En kuitenkaan väittäisi, että haluaisin syödä sitä enää toista kertaa.
Hotellissamme ei ollut mahdollista nauttia aamiaista joten aamiaisen löytäminen kävi aamun seikkailusta. Se tapahtui näin: marssimme sisään johonkin kadunvarren kansankuppilaan, tiirailimme ruokalistaa, joka oli tietysti espanjaksi. Tosin espanjantaidosta ei ollut liiemmälti hyötyä koska ruokien nimet olivat tosi eksoottisia. Jos kuvia oli tarjolla, valitsimme niiden mukaan, jollei ollut, neuvottelimme tarjoilijan kanssa.
Ensimmäisenä aamuna nautimme aamupalaksi changuaa. Ai, että mitäkö se oli. Kulhollinen lämmitettyä maitoa johon oli siroteltu leipäkuutioita, tarjoiltaessa siihen rikottiin raaka kananmuna. Syötiin lusikalla.
Mausteena käytetty purjosipuli ei ainakaan parantanut makua. Palanpainikkeina tarjoiltiin lihatäytteisiä piirakoita. Kodittomat huumeidenkäyttäjät tulivät tärisivinä ikkunan taakse pyytämään ruokaa. Luulin, että heille haettaisiinkin jotain jämiä, sen sijaan kutsuttiinkin poliisi paikalle. Näytti siltä, että kaupungissa pesisi vakava huume- tai liimaongelma ja onhan Kolumbia toki maailman suurin kokaiinintuottaja.
Cartagena
Välillä kävimme siis Cartagenassa, sinne lensimme kolmantena aamuna. Aamu oli aikainen, satoi vettä. Luottokuljettajamme vei meidät lentokentälle, koko pitkä katu keskustan ulkopuolella oli täynnä ulkona nukkuvia kodittomia, vieri vieressä vesisateessa.
Tunnin lento Cartagenaan ja olimme tulleet kuin toiseen maailmaan. Siellä paistoi kuuma, trooppinen aurinko ja jottei olisi ollut liian kuumaa ryöpsähti toisinaan alas sadekuuro, joka alkoi täysin yllättäen ja loppui yhtä yllättäen. Hotellimme oli upea, kolmannessa kerroksessa oli ulkouima-allas, hotellin ulkopuolella kimalteli meri pitkänpitkine hiekkarantoineen, hotellin aamiaishuone oli ylellinen, hotellin henkilökunta oli valmis täyttämään kaikki toiveemme.
Muutaman kilometrin päässä sijaitsi vanha kaupunki täynnä kauniita, värikkäitä taloja, ravintoloita, museoita ja kujia. Vanha kaupunki oli upea, siellä oli myös oopperatalo johon saimme illaksi liput Benko-oopperaan.
Taloja korjailtiin ja värityksenä olivat herkulliset pastellivärit
Koululaiset tulivat kadulle ostamaan välipalaa
Vanha kaupunki oli myös vaarallinen, seisoessamme erään kadun kulmassa miettimässä jatkammeko suoraan vaiko käännymme oikealle, päätimme sitten lähteä sinne oikealle. Äkkiä edessämme rysähti, kaareva kattotiili putosi terassin katolta ja sen perässä neljä muuta tiiltä murskautuen katukivetykseen. Jollemme olisi pysähtyneet hetkeksi olisivat ne pudonneet suoraan päähämme!
Sadekuurot yllättivät täydellisesti, kirkas taivas ja auringonpaiste ja äkkiä 10 minuutin raivokas ryöppy vettä. Sen jälkeen kadut tulvivat.
Hiekkarantaakin löytyi siis muutama kilometri. Aurinko tarttui tosi hanakasti eurooppalaiseen, vaaleaan ihoon vaikkemme varsinaisesti aurinkoa ottaneetkaan. Illalla reidet punoittivat ikävästi.
Toiset pukeutuvat farkkuihin, toiset taas perinnepukuihin
Lokakuussa on aika ostaa myös joulukoristeita, tästä joulukaupasta niitä saa, sisällä liikkeessä onkin mukavan viileää.
Hotellin matkatoimistosta onnistuimme ostamaan pelkästään espanjaa puhuvalta neitoselta pari retkeä seuraavaksi päiväksi, aamupäivä oli omistettu mutatulivuorelle, Volcán Totumolle ja iltapäivällä odottaisi melontaretki tulivuoren lähellä olevalle mangrovejärvelle.
Tulivuori sijaitsi tunnin matkan päässä ja yllätys, yllätys; se oli korkea kumpu mihin kiivettiin portaita pitkin. Ylhäällä odotti kraateri täynnä mutavelliä, sinne oli tarkoitus mennä pulikoimaan mineraalipitoisessa mudassa. Kraaterissa kävikin aika vilske, emme nimittäin olleet ainoa ryhmä joka oli tullut nauttimaan tulivuorikylvystä. Opas oli varoittanut uittajista ja pesijöistä. Uittajat halusivat auttaa kellumaan mudassa, pesijät taas auttoivat mutakylpyläistä pesemään mudan pois läheisessä järvessä, luonnollisesti he odottivat palkkaa avustuksestaan. Kun olimme saaneet vaatteet yllemme odottivat pesijät ja uittajat sievässä rivissä palkkiotaan. Pesusta ja hotellin suihkusta huolimatta mutaa löytyi vielä seuraavana päivänäkin yllättävistä ihopoimuista.
Volcán Totumo koko komeudessaan, kuinkahan monta kilometriä alaspäin mutaa riittää
Mudanraikkaina ajoimme sitten lounaspaikkaan. Lounaan jälkeen muut palasivat bussilla Cartagenaan, vain me kaksi ja opastyttö talsimme läheiseen rantaan missä odotti vene ja meloja. Retki kesti parisen tuntia, seikkailimme mangroverannoilla yrittäen nähdä lintuja ja apinoita. Näimmekin erilaisia lintuja ja termiittikekoja.
Meloja aluksineen valmiina retkelle.
Mangrovemetsää.
Paikallisia kalastajia
Termiittikeko
Välillä pistäydyttiin saarella jolle oli rakennettu jonkunlainen patsaspuisto, välillä tulvahti sadekuuro niskaan. Lämmin, trooppinen vesi höyrysi iholla.
Yhtäkkiä putkahdettiin kapeaa ränniä pitkin maantien varteen. Opastyttö kertoi, että hän oli tilannut auton hakemaan meitä. Meloja sanoi yöpyvänsä lautahökkelissä rannassa koska alkoi hämärtää eikä hän ehtinyt enää kyläänsä. Sitten auto poimi meidät kyytiinsä ja matka jatkui. Eihän päivä kuitenkaan olisi ollut täydellinen jollemme olisi saaneet rengasrikkoa. Soitettiin taksi hakemaan. Matkanjärjestäjän kunniaksi täytyy sanoa, että opas toi meidät hotellille asti. Mahtava päivä - mahtava retki.
Takaisin Bogotáan
Cartagenassa olisi viihtynyt kauemminkin, mutta lento takaisin Bogotáan oli tilattu ajallaan. Pian olimmekin takaisin sateisessa Bogotássa. Siellä valmistauduttiin vaaleihin. Kaupungissa tuntui superturvalliselta sillä poliiseja oli joka paikassa turvaamassa vaalirauhaa. Tie hotelliimmekin oli suljettu sillä se sijaitsi vaalialueella. Onneksi meidät sentään päästettiin alueelle. Oli myös suuret markkinat sillä Halloween-juhla lähestyi ja jokaisen lapsen piti tietysti saada Halloween-puku.
Luottokuljettajamme kertoi, että hänellä esimerkiksi on neljä lasta. Se merkitsee neljää Halloween-pukua.
Iltayöstä seikkailimme ostoskeskuksella ja pääkadulla. Juhlahumu oli suurimmillaan. Oli kaikenlaisia sirkusesityksiä. Eniten meitä kiinnosti marsukilpailut. Yleisö sai lyödä vetoa nopeimmasta marsusta.
Viimeinen päivämme Bogotássa oli sunnuntai ja vaalipäivä, lähes kaikki liikkeet olivat suljettuja, lauantai-illasta lähtien ei missään myyty alkoholipitoisia juomia vaalirauhan takia. Äänestyspaikat sijaitsivat kaupungilla ulkosalla ja niihin muodostui pitkiä jonoja.
Ja sitten yhtäkkiä kaupunki olikin autio, markkinat loppuneet, vaalit pidetty, vain muutamia rahankerjääjiä oli liikkeellä. Strategiani oli aina pitää kolikoita taskussa ja jaella niitä anoville etten ainakaan tulisi ryöstetyksi.
Aikamme oli täysi, aika hyvästellä hotellin väki, jonka jo olimme oppineet tuntemaan ja soittaa luottokuljettaja paikalle. Lufthansan kone rullasi jo kentälle lentääkseen takaisin ensin Frankfurtiin ja sitten Helsinkiin.
