Marjaniemen majakka
Mikä niissä majakoissa oikein kiehtoo? Miksi niille on päästävä? Tämän kysymyksen olen kuullut useasti. Enpä tiedä, toiset kiertävät luonnonpuistoja, minä pidän majakoista ja jos hyvä majakka sattuu reitille niin siellähän on käytävä. Aina ei ole mahdollista päästä sisälle itse majakkaan, on sellaisiakin majakoita joiden ovet aukeavat vain yhtenä päivänä vuodessa (esim. Ruotsin rannikolla sijaitseva Storjungfru). Joskus ei majakkasaarelle ole edes turvallista reittiä, silloin on vain tyydyttävä katselemaan majakkaa vähän etäämpää.
Tämän kesän majakkavierailu suuntautui Hailuodossa sjaitsevalle Marjaniemen majakalle.
Hailuotokin oli minulle uusi tuttavuus, olin luullut, että Hailuoto kuuluisi Ouluun, mutta ei, se on oma erillinen kuntansa. Ennen Hailuoto-vierailua yövyimme Kempeleellä Hotelli Pohjankievarissa, sieltähän olikin mukava huristella lossirantaan heti aamupalan jälkeen. Olimme lukeneet lossin pitkistä jonoista, mutta nyt ainakin kaikki mahtuivat lossille ja näin viikonloppuna niitä kulkikin puolen tunnin välein. Merimatka kesti runsaat parikymmentä minuuttia ja sitten lossi jo kolahtikin Hailuodon laituriin.
Päästäkseen Marjaniemen majakalle oli ajettava läpi koko saaren. Suuntana siis länsiranta! Tie oli hyvä ja nopeakulkuinen, kolmekymmentä kilometriä meni nopeasti maisemia ihaillessa. Maisemat koostuivat metsästä ja niityistä, asutus oli harvaa. Tämä 1000 asukkaan kunta on ikimuistoisista ajoista asti saanut elantonsa kalastuksesta, nykyään on turismista tullut uusi elinkeino.
Majakka avattiin yleisölle vasta kahdeltatoista, joten aikaa oli runsaasti satama-alueen tutkimiseen ja kahvitteluun. Rannasta löytyi paitsi erilaisia aluksia, hieno hiekkaranta ja kaksikin kahvilaa. Marjaniemi on vuosisatojen ajan toiminut kalastussatamana, siellä sijaitsevat myös vanha ja uudempi luotsirakennus.
Kahdeltatoista majakka sitten avattiin yleisölle, suurta määrää tutustujia ei otettu kerralla majakkaan, pääsimme toisena sisään menevään ryhmään, meitä oli ryhmässä neljä ja tiemme kulki oppaan vanavedessä sisälle majakan uumeniin.
Ouluun menevän laivaväylän ensimmäinen majakka oli Keskiniemen tunnusmajakka, joka rakennettiin 1800-luvun puolivälissä. Pian alettiin kuitenkin rakentaa uutta majakkaa ja Marjaniemen majakka otettiin käyttöön vuonna 1872. Majakan suunnitteli Axel Hampus Dahlström, sama mies joka suunnitteli mm. Sälskärin majakan Ahvenanmaalla ja Säpin majakan Luvialla. Majakka, joka kohoaa 25 metrin korkeuteen on muurattu tiilistä ja rapattu valkoiseksi. Kun jaksaa kivuta kaikki 110 askelmaa pääsee varsin ahtaaseen torniin mistä on erinomaiset näköalat ulapalle. Sivuikkunan kohdalla oli aikaisemmin lisäloisto, nykyään vihreä, punainen ja valkoinen väri kertovat, että laiva lähestyy satamaa oikeasta suunnasta. Majakan valo loisti alkuun naurisöljyn voimalla niin kuin aikaisemmin oli tavallista, myöhemmin siirryttiin kaasuun ja vuonna 1962 otettiin käyttöön sähkö. Nykyajan varustuksena on majakassa myös nettikamera.
Majakan yhteyteen rakennettiin vuonna 1962 uusi luotsiasema, siellä toimii nykyisin myös Oulun yliopiston Perämeren tutkimuslaitos.
Opas kertoi myös Hailuodon surullisesta historiasta. Isonvihan aikana 1715 onnistui 200 kasakan joukko tunkeutumaan saarelle. Kaikki saarelle kerääntyneet pakolaiset ja saaren omat miehet surmattiin, lapset vietiin orjiksi. Vain yksi perhe jätettiin hautaamaan kuolleita. Vielä 300 vuoden jälkeen saarella muistellaan kauhulla tätä murhaperjantaita.
Paluumatkalla ehdimme vielä tutustua perinnekylän aarteisiin, eihän näin somia rakennuksia voi mitenkään ohittaa. Sitten päätimmekin jo siirtyä lossirantaan, varmahan ei voinut olla jonotusajan pituudesta.
Huolemme oli kuitenkin jokseenkin turha, lossi oli jo tulossa ja mukaan mahduttiin.
Kuulimme myös, että suunnitelmat rakentaa pengertie ja siihen sillat Hailuotoon ovat jo pitkällä. Siltojen pituus tulisi olemaan yli 700 metriä kumpikin ja niiden pitäisi valmistua vielä tämän vuosikymmenen puolella. Jotkut olivat kuitenkin eri mieltä väittäen ettei moinen suunnitelma tule toteutumaan. No, ken elää, hän näkee.
Pystyt seuraamaan Fammon vaeltelua myös Facebookissa ja Instassa
Kävin Hailuodossa kesäkuussa 2020, ja tällöin majakka oli suljettuna eikä sinne päässyt. Yövyin kuitenkin siinä vieressä olevassa hotellista, josta olin varannut parhaimman huoneen — kakkoskerroksen isoista ikkunoista avautuivat upeat näkymät merelle ja satamaan. Hailuodossa yllätti se että kuinka iso saari se oikeastaan onkaan.
Tykkää