Koli ja kansallismaisema
Keväällä matkabloggaajien keskuudessa kulki haaste jossa piti mm. kertoa mikä sillä hetkellä olisi unelmakohde kotimaassa. Minun unelmakohteeni oli Koli ja Pielisen maisemat, tässä näette nyt toteutuneen unelman, Kolilla on vietetty ikimuistoinen päivä.
Kolihan sijaitsee Itä-Suomessa Pielisen rannalla, se on osittain Joensuun, osittain Lieksan kunnan alueella. Minua ja Kolia erottaa tuollaiset 770 kilometriä julkisilla kulkuneuvoilla kuljettuna, sijaitseehan Koli aivan toisella puolen Suomea. Täytyy tunnustaa, että Itä-Suomi ja varsinkin Pohjois-Karjala on jäänyt minulle peräti vieraaksi alueeksi, sinne ei tule usein lähdettyä, sinänsä vahinko, löytyyhän sieltä upeita seutuja. Yhdeksän tuntia siinä vierähti kun käytti bussi-juna -yhdistelmää Helsingin kautta Joensuuhun. Kolille asti ei julkisilla kuitenkaan pääse, joten vaihtoehtoina viimeiselle etapille ovat taksi, auton vuokraus tai ystäviin turvautuminen. Minä sain onneksi tuekseni hienot paikallisoppaat autoineen.
Kolin kansallispuisto on laaja 3000 hehtaarin alue jossa täytetään kaikki lomatoiveet, siellä voi kesällä viettää rantalomaa ja talvella laskettelulomaa, alueella on paljon vaelluspolkuja ja Kolin satamasta on vesibussiyhteys Lieksan kaupunkiin.
Kansallispuiston alueella voi kiertää Kaskenkierroksen tai Uuronkierroksen ja jos haluttaa vaeltaa vähän pidemmälti voi lähteä Joensuun ulkopuolelta lähtevältä reitiltä ja vaeltaa 60 kilometrin matkan perille. Minulle riitti tällä kertaa vähän suppeampi kierros.
Kolin kansallispuiston ilman muuta suosituin kohde on kuitenkin Ukko-Kolin näköalapaikka luontokeskuksineen. Siellä vierailee vuosittain reilut 200.000 innokasta maisemanihailijaa. Pientä lisäystä on havaittavissa kun vertaa lukua 1800-luvun lopun 500 vuosittaiseen kävijään.
Puoliväliin jyrkkää rinnettä pääsee rinnehissillä mikäli ei halua reippailla koko matkaa, kiipeämistä riittää kuitenkin mukavasti vielä rinnehissin jälkeenkin. Sitten päästäänkin jo polulle joka vie näköalapaikoille, ensimmäiseksi Ukko-Kolille, sitten vähän kauemmaksi Akka-Kolille ja viimeiseksi Paha-Kolille.
Vierailupäivänämme sää oli ihanteellinen, Pielisen ulapalle saarineen ja harjuineen aukesi suurenmoinen näköala. Valkoiset pilvet peilaantuivat siniseen veteen, maisema jatkui äärettömyyteen. Olo oli jotenkin juhlava, tätä maisemaa kävivät ihailemassa jo äitimme ja ennen sitä isoäitimme, täältä ammensivat inspiraationsa taiteilijat ja runoilijat 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa ihaillessaan ”luonnon jumaluutta”. Jos nyt runolliseksi heretään niin tuntui ikään kuin olisin ollut pieni lenkki historian ketjussa, pieni lenkki, joka juuri loksahti paikoilleen.
Ehkäpä tunnetuin Kolin maisemien ikuistaja oli kansallisromanttisen kauden Eero Järnefelt lue lisää tästä
Eero Järnefeltin maalasi satakunta teosta Kolilta, hänen ja Pekka Halosen sielunmaisema vakiintui ilmaisemaan suomalaista kansallismaisemaa.
Osa poluista ja kallioista oli haastavia, mutta paikalla oli kuitenkin monta huonommin kävelevää ja joukko koiria jotka nekin pääsivät kipuamaan ylös rinteitä. Sateella voi tietysti olla liukasta. Onneksi meitä suosi hieno, aurinkoinen ilma.
Ylhäältä näköalapaikalta löytyi myös luontokeskus jossa voi tutustua pysyvään näyttelyyn alueen geologisista ilmiöistä, historiasta ja eläimistöstä. Tutustua voi myös taidenäyttelyyn ja olipa ohjelmistossa kesäteatterikin.
Upea paikka, kannattaisi varmaankin lähteä Itä-Suomeen toisenkin kerran.
Seuraa Fammon tulevaakin vaeltelua Facebookissa ja portaalissa blogit.fi
Olen muutaman kerran käynyt Kolilla, mutta en ikinä kesällä aikuisiällä. Se pitäisi ehdottomasti korjata, sillä onhan tuo maisema upea!
Tykkää
Minulla oli kyllä iso aukko sivistyksessä kun en aikaisemmin ollut Kolilla käynnyt. Parempi kuitenkin myöhemmin kuin ei ollenkaan
Tykkää
Pidin Kolista tosi paljon, kun kävimme siellä viime vuonna. Varsinkin Mäkrävaaran kierrokset olivat ihanan kauniita. Voisin lähteä uudestaan!
Tykkää
Kyllä vain. Sitäpaitsi Itä-Suomessa olisi paljon muitakin mielenkiintoisia paikkoja, täytyisi varmaan tehdä vähän pitempi kierros.
Tykkää