-

 

Guatemala ja Tikal

Oikeastaan nyt piti kertoa Georgian kauneudesta ja sen kaupungeista, mutta ajatukset harhailevat.  Nilkutan tässä kainalosauvoilla ja mieleen tulee kuinka kiipesin ylös raunioita Tikalin kansallispuistossa. Jääköön nyt se Georgia vähäksi aikaa odottamaan.

 Guatemalakaipuu. Se on tässä nyt kasvanut pikkuhiljaa. Miten ihmeessä joka puolella tulee vastaan sana Tikal. Se on niitä paikkoja joista pidin kovasti, mutta jolle ei oikein anneta sille kuuluvaa arvoa. Siem Riepiin matkaa turisteja jatkuvana jonona, mutta harva menee katsomaan Tikalia? Paikka on kuitenkin mielestäni upea.

Tikal tarkoittaa kielien paikkaa, paikalliset  tuntevat sen  nimellä Yax Mutal.  Se sijaitsee keskellä viidakkoa, alue on 570 km² suuruinen  ja siihen kuuluu temppeleitä, pyramideja ja 14 kilometriä pitkä muuri.  Lähimpään  kaupunkiin Floresiin on 30 kilometriä.

Väli-Amerikan matkallani tulimme bussilla Belizestä ja suunnitelmissa oli pysähtyä pikku kylässä  Lago dePetén Itzán rannalla lähellä Tikalia pari yötä saadaksemme rauhassa tutkia aluetta. Pääsimme majoituspaikkaamme joka oli rykelmä kaksikerroksisia taloja, keskellä oli sisäpiha. Huoneissa oli jykevät sisäänrakennetut kerrossängyt, neljä sänkyä huoneessa. Kylässä oli joku ravintola, mutta koska olimme kaikki  ilman paikallista valuuttaa, päätti osa meistä lähteä nostamaan rahaa. Taksi veikin meidät Floresin jo autiolle ostarille, yllättävä löydös sinänsä. Sillä aikaa kun muut jonottivat temppuileviin automaatteihin niin valtuutimme yhden meistä menemään ostamaan jokaiselle pizzan. Tulikohan siinä kielivaikeuksia vai mikä ihmeen aivopieru, tulos oli kuitenkin, että hän oli ostanut jokaiselle perhepizzan johon kuului myös 1,5 litran kokis.

Majoituksessa jaoimme pizzaa, söimme mitä jaksoimme ja tungimme loput jääkaappiin. Aamulla olisi aikainen lähtö Tikalin kansallispuistoon, aamiainen oli emännältä tilattu jo kello kuusi.

Yö oli levoton, koirat haukkuivat kunnes kukkojen oli aika herätellä seudun väestö. Jokainen heräsi varmasti ilman herätyskelloa. Paitsi emäntä, häntä ei kuulunut. Ei tullut aamiaista, onneksi meillä oli runsaasti pizzaa.

Lähdimme sitten bussilla kohti pyramideja, tie olikin jokseenkin haastava, joten oli hyvä, että olimme lähteneet ajoissa. Alueen portilla tapasimme oppaamme Juanin, hän tulisi kertomaan meille alueesta, rakennuksista, kasveista ja eläimistä.

Viidakko oli heräilemässä, kävelemistä oli runsaasti ja maasto oli vaihtelevaa. Onneksi olin muistanut laittaa jalkaan viidakkoon sopivat kengät.

 

Vaikka Tikalin pyramidit ja temppelit ovat 2000-3000 vuotta vanhoja niin ne ”löydettiin” vasta vuonna 1848. Itse asiassa on koko ajan tiedetty, että ne olivat olemassa, mutta niitä alettiin kaivaa esiin vasta silloin. Nytkin nähtävillä on vain n. 11% raunioista. Se johtuu lähinnä siitä, että mayat rakensivat koko ajan uusia kerroksia vanhojen tilalle. Mayat eivät olleet mikään erityinen intiaanirotu vaan  kulttuuri johon kuului väkeä eri roduista.

Pyramidit eivät olleet hautoja vaan niissä  pidettiin uskonnollisia seremonioita. Mayoilla oli kastelujärjestelmät, matemaattinen järjestelmä ja tarkka kalenteri jonka avulla he pystyivät hallitsemaan massoja. Alempiarvoisten täytyikin asua alueen ulkopuolella.

Tämä alue eli suuruutensa kautta 200-850, mutta jo 900-luvun alussa koko alue hylättiin. Syynä on arveltu olevan kuivuuden ja sen mukanaan tuoman nälänhädän. Nämä ovat arveluja, varmasti sitä ei tiedä kukaan.

Hylätty alue tai ei, nykyisinkin pyramideilla pidetään seremonioita.

Alue jolla vierailimme oli itse asiassa kansallispuisto ja rauniot olivat vain osa sitä. Näimme temppeleitä, pyramideja ja palatseja, keskellä aluetta oli suuri tori, plaza. Kaikkiin sai kiivetä ylös, jotkut olivat tosin aika rapautuneita ja huonossa kunnossa niin, että niiden sivuun oli rakennettu puuportaat. Onnettomuuksia ja kuolemantapauksia onkin sattunut. Kiipesin itse ylös pariin pyramidiin koska ylhäältä oli mahtavat näköalat. Nykyään olen kuitenkin sitä mieltä, että pyramideihin ei tulisi lainkaan kiipeillä.

 

 

Juan kertoi, että mayat olivat innokkaita jalkapallon pelaajia, pallo oli tehty paikallisesta hedelmästä eikä sitä saanut koskea käsillä, muilla ruumiinosilla kyllä. Voittajajoukkue surmattiin, olisi luullut, että häviävä joukkue, mutta nähtävästi oli suuri kunnia tulla uhratuksi.

Juan esitteli meille matkan varrella myös viidakon eläimiä; hyönteisten ja lintujen lisäksi löytyi  myös puiden latvoissa hyppeleviä, kirkuvia apinoita.

Löytyi myös krokotiililammikko, katselin vähän aikaa ympärilleni etteivät krokot olleet lähteneet kävelylle koskei niitä lammessakaan näkynyt.

 

Tikalilta matkamme jatkui kohden arvoituksellista Atitlan-järveä ja Antiguata, kaupunkia missä saimme seurata valtaista spektaakkelia, pääsiäiskulkueen kenraaliharjoitusta.

Seuraa Fammon vaeltelua myös Facebookissa ja Instassa