Aulanko – erään everstin toiveiden täyttymys
Vanajaveden rannalla levittäytyy jo 1600-luvulla perustettu Hämeenlinnan kaupunki ja sieltä löytyy vielä kaupunkiakin vanhempi linnoitus, Hämeen linna. Mutta löytyy Hämeenlinnasta toki muutakin kuin linna, esimerkiksi iki-ihana Aulanko jota tilusten kulloisetkin omistajat ovat aikojen saatossa hieman ehostelleet, sinne on rakennettu mm. englantilaistyyppinen puutarha, näkötorni ja graniittilinna. Nykyisin Aulangolla on sadan hehtaarin suuruinen luonnonsuojelualue – Sibeliuksen metsä – ja toisin kuin ennen, alueesta voi vapaasti nauttia tavallinen tallaajakin.
Lokakuun lopussa kun lähdimme pikku road tripille kohti Pirkanmaata sää oli tyypillistä syyssäätä, välillä satoi, mutta onneksi yöllä ja myöhään illalla, päivät taas olivat sumuisia ja lämpimiä. Yövyimme kylpylähotelli Scandic Aulangolla joka on sijoittunut sopivasti Aulangonvuoren kupeeseen Vanajaveden rannalle.
Hotelli Aulanko oli ennen sotia kuuluisa varakkaamman väen hotelli, se oli komea suurhotelli jonka tyylikkyyttä ihailtiin ulkomaita myöten. Sota kuitenkin muutti kaiken, hotelli muuttui sotasairaalaksi.
Kuusikymmenluvun lopussa rakennettiin sitten uusi funkistyylinen päärakennus jota täydennettiin uusilla rakennuksilla vuosikymmenien saatossa. Vuoden 2006 keväällä avattiin hotellin yhteyteen kylpylä. Kylpyläosasto olikin minusta hotellin parasta antia, hotellin muitakin osia oli uusittu kylpylän avaamisen aikaan, mutta vuodet ovat jo tehneet tehtävänsä ja uutuudenkarheus on kaukana menneisyydessä.
Allasosastolla oli pari isompaa allasta, pari poreallasta ja ulkoilma-allas, lapsia oli muistettu vesiliukumäellä , joka olikin ahkerassa käytössä. Hotellin vieressä olevaan puistoon oli rakennettu seikkailupuisto lapsille ja lapsenmielisille. Tässä puistossa seikkailtiin puidenlatvojen korkeudella vaijereita apuna käyttäen. Varmastikin huippuelämys perheen rasavilleille, näin syksyllä puisto kuitenkin näytti suljetulta.
Hotellin yhteydessä oli koko joukko aktiviteetteja, golfia, keilausta, frisbeegolfia ja tennistä. Aika ei varmaankaan käy pitkäksi nuorisollekaan, tosin aktiviteetit ovat aika lailla kesäpainotteisia.
Hotellin lähistöltä löytyi myös lasten kesäteatteri. Kulissit olivat jyhkeät, kesäteatterin katsomoon kuljetaan graniittilinnakkeen tunnelia pitkin. Graniittilinna ei ole oikea linna, oikeastaan se on vain kulissi, tilanherra, eversti Hugo Standertsköld rakasti nimittäin barokkipalatseja ja hän rakennutti 1800-luvun lopulla graniittilohkareista rauniolinakkeen.
Eversti Hugo Standertskjöld oli upporikas mies, hän osti Aulangon tilukset vuonna 1883 kesäasunnokseen, talvet hän vietti Helsingissä.
Innokas uusi omistaja ryhtyi heti muokkaamaan kesäpaikkaansa. Vuorelle rakennettiin puisto missä riikinkukot tepsuttelivat ja saksanhirvet kirmailivat kahden suuren tekolammen, Joutsenlammen ja Metsälammen ympärillä. Erilaisia jalopuita istutettiin ympäri puistoa. Lampien rannoille rakennettiin huvimajat ja kreikkalaistyyppisiä patsaita siroteltiin ympäriinsä. Aulangonvuoren korkeimmalle paikalle rakennettiin näkötorni ja kun laskeutuu 60 metriä alemmaksi graniittiportaita pitkin löytää alhaalta karhuluolan ja karhupatsaan.
Aulangonvuoren korkeimmalla kohdalla oli näkötorni ja sen alla näköalatasanne. Näkötorniin ei päässyt kipuamaan, se on avoinna vain toukokuusta syyskuun loppuun ja nyt siellä oli kunnostustyöt menossa. Ei kauheasti haitannut koska sää kyseisenä aamuna oli erittäin sumuinen eikä näköala siitä syystä ollut parhaimmillaan. Metsähallituksen esitteestä näkyy kuitenkin millainen näköala olisi kirkkaalla säällä.
Aulangonpuistoon on kaivettu kaksi suurta tekolampea, Joutsenlampi ja Metsälampi. Alue on ollut suota ja lammet on kaivettu lapiosysteemillä. Kuopasta saatu muta on levitetty ympäristöön ja niinpä siellä nyt kukoistavatkin erilaiset jalopuut. Puut kiertävät koko lammen ja nimikylteistä voi seurata omaa biologista osaamistaan.
Puistopaviljongit olivat erittäin suosittuja 1900-luvun alussa, Metsälammen rannalla sijaitseva Ruusupaviljonki on goottilaistyylinen oiva esimerkki puistopaviljongista. Metsälammen ympärille eversti Standertskjöld istututti ruusutarhan, ruusut eivät ole menestyneet, harvinaiset jalopuut sen sijaan ovat juurtuneet paremmin uuteen ympäristöönsä.
Pari päivää kului yllättävän nopeasti Aulangon maisemissa, tänne täytyy ehdottomasti palata vielä takaisin ja mieluummin kesäaikaan.
Seuraa Fammon vaeltelua myös Facebookissa ja Instassa.
Tämähän oli antoisampi paikka, mitä tiesinkään. Olen kyllä joskus käynyt Aulangolla, mutta en ollenkaan muistanut, tai edes tiennyt tuosta kaikesta. Kiitos perusteellisesta selostuksesta. Aila
Tykkää
Sama juttu, joskus olen käynyt, mutta en ollenkaan arvannut mitä kaikkea sieltä löytyy.
Tykkää