Venezuela

ONKO VENEZUELASSA TURVALLISTA?

Tähän kirjoitukseen minua innosti Lähinnä kauempana-blogin Kati Niiles. Hän kertoi varaamastaan matkasta Venezuelaan, jonka sitten kuitenkin peruutti.http://www.lahinnakauempana.fi/2016/12/matka-joka-ei-koskaan-toteutunutkaan.html

Ostimme samanlaiset erityishuokeat liput vuonna 2011, emme tosin saaneet niitä Caracasiin vaan Bogotáan ja tämä vain siitä syystä, että Caracasin liput loppuivat suuren kysynnän vuoksi. Bogotánkin liput olivat vain 264 euron arvoisia, Lufthansalle oli sattunut virhe, mutta lisää rahaa meiltä ei milloinkaan karhuttu, joten sillä hinnalla mentiin. Kolumbian matkasta voit lukea tästä

Meitä jäi kuitenkin kaivertamaan Venezuela ja tilasimme sinne liput seuraavana vuonna. Ne eivät olleet aivan yhtä edulliset, mutta paljoa eivät nekään maksaneet.
Kun tutkimme erilaisia mahdollisuuksia Caracasissa ja ympäristössä törmäsimme kaikenlaisiin uhkakuviin. Jopa tien lentokentältä Caracasin sanottiin olevan ryöstöjen kohde, tarua tai totta tulimme kuitenkin siihen tulokseen, että lennämme Caracasista suoraan Isla Margaritalle ja sieltä teemme kahden päivän retken Angel Fallsille. Näinpä tilasimmekin lennot Isla de Margaritalle, sieltä otimme RCI-majoituksen Hilton Venetur-hotellista. Angel Falls-lento ostettaisiin paikan päältä. 

Sitten tulikin matkapäivä. Pientä säätöä oli ilmassa koska paikallinen lentoyhtiö Avianca, jota aikaisemminkin olimme käyttäneet, oli veloittanut kahdesti lentolipuista Isla Margaritalle. Asiasta väännettiin kättä infotiskillä ja asia luvattiin siellä hoitaa.
Tungos oli aikamoinen, mutta oma kone löytyi ja lyhyen lennon jälkeen olimme Porlamarissa, Isla Margaritan suurimmassa kaupungissa.

Huomattiin, että hotellille piti ottaa taksi eikä valuutanvaihto enää toiminut. Tavallisesti valuutanvaihtajia pyörii lentokentillä, tosin joskus ne petkuttavat, joten en suosittele kenellekään muita kuin virallisia vaihtajia. Kysyin sitten parilta virka-asuiselta voisivatko he vaihtaa valuuttaa, tulos: menimme portaikkoon vaihtamaan.
Ette usko, mutta kurssi oli tosi edullinen, Venezuelassa on kaksi erilaista kurssia, se virallinen ja sitten se toinen, puolet edullisempi...

Seuraava pikku ongelma oli edessä hotellissa, tämä entinen valtionhotelli oli juuri muutettu Hilton Venetur-hotelliksi ja siellä oli siis niitä RCI-huoneistoja. Niissä kuuluu aina olla myös keittiö. Meille tarjottiin paria ahdasta, homeelle haisevaa  huonetta ilman keittiötä. Emme voineet hyväksyä. Kolmas löytyi parin puhelun jälkeen seuraavana aamuna. Upea kattohuoneisto suurella parvekkeella ja merinäköalalla, lähetti toi vielä korvaukseksi "kärsimyksistä" suuren vadillinen kakkuja. 
Ei kun pää pystyyn ja kohti uusia vastoinkäymisiä, seuraavana päivänä saimme tietää, että lento Angel Fallsiin oli täynnä emmekä mahtuneet mukaan, ei auttanut muu kuin varata paikat seuraavaksi viikoksi. Maksoimme ja asia oli hoidossa.
Nyt oli aikaa nauttia rantaelämästä. Hotellilla oli upeaa hiekkarantaa, mutta siellä ei uimareita näkynyt kuin satunnaisesti, rantavesi oli hieman roskaista (jotain levää tms.)mutta ympäri hotellialueen risteilivät erilaiset uima-altaat ja niiden väliset pitkät käytävät, suihkulähteet solisivat ja välillä löytyi vesiputouksia.

Myös iguaanit viihtyivät alueella. Aika isoja, 1/2-1-metrisiä veijareita. Välillä nekin pulahtivat veteen. Lienevätkö vaarallisia, vähän yritimme kartella kosketusyhteyttä, ovat kuulemma kuitenkin kasvissyöjiä.

Näköala parvekkeeltamme

Hotellialuetta

Tämä ranta on jo hotellin ulkopuolella, mutta aika autiota oli päivisin, joku paikallinen joskus kalasteli. Öisin ei nyt paljoa siellä kuleksittu.

Hotellialue oli suhteellisen laaja, muutama sata metriä hotellista oli alueen keskus, jossa suuri ostari. Sieltä löytyi myös paikallisia liikkeitä ja siellä olisi tehty kauneusoperaatioita. Tuskin pystyin kieltäytymään nenän muotoilusta tai pakaroiden kohotuksesta.

Täällä oli myös rahanvaihtotoimisto joka vaihtoi siihen edulliseen kurssiin.

Paikalliset viettivät aikaansa ostarilla. Konsepti oli tuttu muista maista, yläkerrassa oli ympyränmuotoinen ravintolaosasto mistä sai eri ketjujen eineitä ja etnisiä ruokia. Se oli helpoin lounaspaikka, joskus ruokailimme myös rahalla hotellissa, mutta itse asiassa siellä olisi pitänyt olla all inclusive-ranneke ja sellaista emme halunneet. 

Viikonloppuna oli myös Halloween-juhla

Ostarilla valmistauduttiin jouluun, tämä on vähän kauempana sijaitseva Sambil-ostoskeskus, sinne pääsi taksilla.

Vaihteluksi rantaelämälle ostimme jeeppiretken saaren ympäri. Matkaseuranamme oli pari brittiä. Kuljettaja ajelutti meitä  Valle del Espiritu Santossa, Asunciónissa, Boca de Riossa ja saaren läntisessä kärjessä Punta Arenas-nimeltään.

Asunciónin kukkuloilla sijaitsee vanha 1600-luvulla rakennettu linnoitus Castillo de Santa Rosa. Täällä pidettiin 1800-luvulla vangittuna itsenäisyyssodan sankaria Luisa Cacéresde Arismendea

Basilica Virgen de Valle

Välillä kuljettaja ajoi hiekkakuopalle ja huvitti meitä yrittämällä ajaa kohtisuoria hiekkadyynejä ylös. Oli varmaan kivaa kun muijat kiljuivat. Kuljettaja kirjoitti vielä karttaanikin, että muista nyt, että täällä teimme 4x4 jeepillä vähän hauskutusta.

Myös La restingan kansallispuistossa käväistiin ihmettelemässä mangrovemetsiä

Flamingojakin löytyi

Tämä kokopäiväretki loppui kaktusmetsään. Kaktukset olivatkin aivan mahtavan kokoisia

Asunción on saaren pääkaupunki, mutta Porlamar on saaren ylivoimaisesti suurin kaupunki 130.000 asukkaallaan. Siellä emme saarikierroksella olleet joten lähdimme sinne taksilla seuraavana päivänä. Kuljettaja jätti meidät keskustaan ja oli vähän huolissaan.

Pärjäättekö nyt varmasti? Pysykää sitten keskustassa!

Siellä sitten palloilimme sen päivän katsellen nähtävyyksiä. Kävimme esimerkiksi taidemuseossa Francisco Narvaez Riveran näyttelyssä ja nautimme kävelykadun tunnelmasta. Me olimme yhtä suuri nähtävyys paikallisille kuin paikalliset meille. Ihmiset olivat kuitenkin hyvinkin auttavaisia ja ystävällisiä.

Sitten koitti kotiinlähdön aika ja etsimme taksia ja löysimmekin parin korttelin päästä. Kuskipa äityi meitä nuhtelemaan:

Mitä te teette näin kaukana!

Peligro, peligro! Vaarallista!

No hyvinhän meistä tyhmistä blondeista huolehdittiin.

Tuli sitten aika lähteä Angels Fallsiin ja matkatoimistolla oli meille huonoja uutisia: Nyt oli otettu suurempi lentokone, koska kone edellisellä viikolla oli täynnä. Tähän koneeseen ei ollut tarpeeksi matkustajia ja matka peruuntui. VOI EIIII!

Pettymys oli raskas kantaa, tiedossa olisi ollut vesiputous ja alkuasukasheimoon tutustumista viidakossa. Siellä olisi myös yövytty. Aina ei voi voittaa.

Hotellimme matkatoimistosta saatavat Isla Margaritan retket olivat harvat, saari on vain 78 km pitkä ja n. 20 km leveä, päänähtävyydet oli jo koettu. Päätimme ostaa biitsiretken, kävimme seitsemällä suosituimmalla rannalla. Olihan se vaihtelua, koska varsinaista rantaelämää emme olleet paljoakaan harrastaneet.

Ensimmäinen ranta oli pikku pettymys. Se oli kuuluisa valkohiekkainen ranta, Playa Paradiso, valitettavasti se oli jäänyt sataman puristuksiin. Odottelimme kauhulla seuraavaa rantaa.

No, pidot senkun paranivat. Muita biitsejä olivat mm. Playa El Jaque, vähäaaltoinen ja lapsille sopiva ja suosikkini Playa El Aqua sekä pohjoisrannalla Playa Caribe ja Playa Parguito. Täällä oli nyt sitä varsinaista rantaelämää mitä meidän hotellirannaltamme oli turhaa etsiä.

 Ei sen hiekan valkoista tarvitse olla, kunhan sitä on

Ihan pakollinen kuva rantabaarista

Yllättävä parvi pelikaaneja

Loppuviikolla alkoi hotellissamme latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen elokuvaviikko, toisin sanoen espanjankielisiä filmejä, mutta toki mielenkiintoisia vaikka välillä tunsi itsensä ummikoksi.Yksitoista päivää oli kulunut ja suuntasimme maanantaiaamuna taas lentokentälle, ensin lento Caracasiin, sitten Frankfurtin kautta Helsinkiin ja sieltä 4 tunnin bussimatka kotiin. Kaikki sujui hyvin, vuorokausi uuvuttavaa matkantekoa, mutta sitähän se aina on.

Sitten siihen turvallisuuteen. Onko Venezuelassa turvallista? 

Me emme osanneet olla erityisen huolissamme, kävelimme kylällä jalkaisin, pidemmät matkat ajoimme taksilla. Missään emme tunteneet itseämme uhatuiksi tai tunteneet olevamme vaarassa. Paikalliset olivat avuliaita joskin uteliaita. Tuskinpa Venezuela kuitenkaan komeilee kymmenen turvallisimman maan kärjessä, siitä puhuvat ryöstötilastot karua kieltään. Ikävä tosiasia on, että samaisen vuoden -12 tammikuussa iso joukko brasilialaisia turisteja oli joutunut aseellisen ryöstön kohteeksi omassa hotellissaan. (tätä emme onneksi tienneet) Seuraavana vuonna ryöstettiin ja tapettiin hollantilainen merimies laivallaan. Vuonna -14 ryöstettiin ja tapettiin saksalainen turisti Sambilin ostoskeskuksessa kun hän oli käymässä maissa risteilyalukselta.

Mitä tämän jälkeen? Ei ole tietoa, mutta asiat ovat huonontuneet Venezuelassa, raha on menettänyt arvoaan, ruoasta on pula, kaikki hinnat ovat nousseet rajusti. Esimerkkinä mainittakoon bensiini joka ennen oli melkein ilmaista, Venezuelahan on öljyvaltio.

Forminin uusin tiedoite: Isla de Margaritan saarella on tapahtunut useita vakavia ryöstöjä. Ryöstön vastustus voi johtaa uhrin ampumiseen. Syrjäisillä rannoilla ja paikoilla liikkumista tulee välttää eikä rannoilla tule oleskella pimeään aikaan. 

Venezuelan rannikkovesillä liikkuu merirosvoja. Lisäksi varoitetaan huumeista, valepoliiseista, rahanvaihtajista jne.

Enää ei myöskään suomalainen matkatoimisto  tee saarelle matkoja kuten aikaisemmin. Ikävää, että ryöstöt ovat aseellisia eikä kovia otteita kaihdeta. Me emme olleet vaaratilanteissa, ihmiset olivat ystävällisiä ja avuliaita, mutta nykytilanteesta en menisi sanomaan mitään.

Menisinkö uudestaan Venezuelaan? Enpä taida, johan se paikka on nähty.

Entä ne Aviancan kahdesti veloitetut lennot? Ei, lentoyhtiö ei koskaan palauttanut rahojamme, saimme ne sitten lopulta takaisin luottoyhtiöltä.