Brasilia

                                                        IPANEMAN AAMUT

Talvilomaviikko kului 35 asteen helteessä Rio de Janeirossa. Rantaviivaa on Riossa kilometrikaupalla. Copacabana vaihtuu Arpoadorin rannaksi ja Arpoador puolestaan Ipanemaksi. Ympärillä kohoavat vuoret. Two brothers, Cordovado, jolla komeilee 20-metrinen Kristus-patsas, toisella puolen kaupunkia Paô de acucar, Sokeritoppavuori. Kieltämättä kaunista.

Joskus vain istuu aitiopaikalla. Aitiopaikka tässä tapauksessa oli Arpoadorin ranta ja tarkemmin sanottuna hotelli Arpoadorin baari. Viivyimme kyseisessä hotellissa 8 yötä eikä itse hotellista ole sen kummoisempaa kerrottavaa, varsinkaan kunneivat kaikki onnistu saamaan merinäköalaa huoneeseensa. Ensimmäiset päivät tuijotimme ilmanvaihtokanavaa ja senkin jälkeen kun olimme saaneet vaihdettua huonetta tuijottelimme sisäpihaa. Näköalan puutteen korvasi kuitenkin kymmenkertaisesti  hotellin rannalla oleva kahvila. Keskellä kävelykatua, muutama metri aalloista, keskellä elämää ja jottei  elämä kävisi liian jännittäväksi; oma vartija istumassa vieressä tarjoilijan kulkiessa kaatamassa lisää kahvia.

 Silläaikaa kun nautiskelimme raikasta aamiaista katukahvilassa ranta heräili.

Tärkeä vartiointitehtävä menossa.

Hotellin keittiöhenkilöstö tuli taukojumpalle.

Kylmä juotava on taattu jos se tästä pojasta riippuu.

Rantatuolit kulkvat kätevästi pyörillä.

 Hölkkääminen on parasta suorittaa aamulla ennenkuin on liian kuumaa.

 

Jotkut valitsivat pyöräilyn hölkän sijaan.

 Jäänkuljetus on  Riossa elinkeino. Kuljetuksen on parasta olla nopea ennenkuin sulaminen on päässyt vauhtiin.

 Luonnollisesti koirat täytyi ulkoiluttaa.

Reippahasti käypi askeleet...

Kun on nauttinut ihanasta, kiireettömästä aamusta ja saanut silmäkarkkia koko päivän tarpeisiin voikin sitten lähteä päivän seikkailuihin.

Maanantain seikkailu oli illallinen churrascariassa ja senjälkeinen sambaesitys. Lippuumme kuului kuljetus, joten odottelimme hotellin aulassa hyvissä ajoin ja nälkäisinä. Lounas oli jäänyt väliin koska olimme kuulleet churrascarian runsaista valikoimista. Pian pikkubussi nappasikin meidät mukaansa 

ja kiidätti kyseiseen ravintolaan, Norte Grilliin. Opas toi meidät kohteliaasti sateenvarjonsa alla pöytään asti sillä hiostavan sään on juuri katkaissut lyhyt, mutta runsaanlainen sadekuuro. 

Ohjeina saimme vain kellonajan milloin meidät taas haettaisiin. Puolitoista tuntia aikaa nauttia pöydän antimista.

Aloitimme salaateilla. Ja sitten sitä alkoikin tulla. Siis LIHAA, joka on churrascarian idea lyhyesti ja ytimekkäästi. Tarjoilija tarjoilijan jälkeen pyörsi pöytään paistilautasen ja valtaisan veitsen kanssa. Oli nautaa, oli sikaa, oli lammasta, oli maksaa, oli kanaa, oli pihviä, ja sitten kierros alkoikin jo alusta. Hyvin pian täytyi kieltäytyä kaikesta. Tämä oli siis ilmiselvästi lihansyöjän taivas, harmitti kovasti kun en ole perso lihalle enkä edes makustelija. Mutta tuntui niitä löytyvän tässäkin 


ravintolassa, annokset olivat

mahtavia ja liha tuntui maistuvan. Kyytipoikana juotiin litratolkulla olutta, viiniä ja viskiä.

Tarjoilijat esittivät ylpeinä osaamistaan.

Ravintola oli sisustettu 60-luvun henkeen.

Tuskin olimme saaneet viimeiset lihapalat kakisteltua alas ja siemaisseet kupilliset jälkiruokakahvia kun kuljetuksemme saapui ja oli aika jatkaa matkaa illan sambaesitykseen.

Esityspaikka muistutti lähinnä nuorisoseurantaloa, mutta esitys oli sitäkin loisteliaampi. Nautimme sambatansseista ja nuoret, notkeat capoeira-tanssijat veivät täti-ihmisten sydämet mennessään.

Instrumentaaliesityksiä.

Vauhtia ja kuumia rytmejä...

Pukuloistoa ja paljetteja

Duettoja

Komeita uroksia ja lumoavia leidejä

Oli myös suosittua valokuvauttaa itsensä sambatähtien kanssa.

Kaikki hyvä loppuu aina liian nopeasti, eikä tämä ilta ollut suinkaan poikkeus, show loppui ja jäimme fiilistelemään  samban rytmi suonissamme. Löysimme sitten ulkoa kuljetuksemmekin. Takaisin Ipanemalla olimme jo puolenyön jälkeen.