Brasilia

                                                        IPANEMAN AAMUT

Talvilomaviikko kului 35 asteen helteessä Rio de Janeirossa. Rantaviivaa on Riossa kilometrikaupalla. Copacabana vaihtuu Arpoadorin rannaksi ja Arpoador puolestaan Ipanemaksi. Ympärillä kohoavat vuoret. Two brothers, Cordovado, jolla komeilee 20-metrinen Kristus-patsas, toisella puolen kaupunkia Paô de acucar, Sokeritoppavuori. Kieltämättä kaunista.

Joskus vain istuu aitiopaikalla. Aitiopaikka tässä tapauksessa oli Arpoadorin ranta ja tarkemmin sanottuna hotelli Arpoadorin baari. Viivyimme kyseisessä hotellissa 8 yötä eikä itse hotellista ole sen kummoisempaa kerrottavaa, varsinkaan kunneivat kaikki onnistu saamaan merinäköalaa huoneeseensa. Ensimmäiset päivät tuijotimme ilmanvaihtokanavaa ja senkin jälkeen kun olimme saaneet vaihdettua huonetta tuijottelimme sisäpihaa. Näköalan puutteen korvasi kuitenkin kymmenkertaisesti  hotellin rannalla oleva kahvila. Keskellä kävelykatua, muutama metri aalloista, keskellä elämää ja jottei  elämä kävisi liian jännittäväksi; oma vartija istumassa vieressä tarjoilijan kulkiessa kaatamassa lisää kahvia.

 Silläaikaa kun nautiskelimme raikasta aamiaista katukahvilassa ranta heräili.

Tärkeä vartiointitehtävä menossa.

Hotellin keittiöhenkilöstö tuli taukojumpalle.

Kylmä juotava on taattu jos se tästä pojasta riippuu.

Rantatuolit kulkvat kätevästi pyörillä.

 Hölkkääminen on parasta suorittaa aamulla ennenkuin on liian kuumaa.

 

Jotkut valitsivat pyöräilyn hölkän sijaan.

 Jäänkuljetus on  Riossa elinkeino. Kuljetuksen on parasta olla nopea ennenkuin sulaminen on päässyt vauhtiin.

 Luonnollisesti koirat täytyi ulkoiluttaa.

Reippahasti käypi askeleet...

Kun on nauttinut ihanasta, kiireettömästä aamusta ja saanut silmäkarkkia koko päivän tarpeisiin voikin sitten lähteä päivän seikkailuihin.

Maanantain seikkailu oli illallinen churrascariassa ja senjälkeinen sambaesitys. Lippuumme kuului kuljetus, joten odottelimme hotellin aulassa hyvissä ajoin ja nälkäisinä. Lounas oli jäänyt väliin koska olimme kuulleet churrascarian runsaista valikoimista. Pian pikkubussi nappasikin meidät mukaansa 

ja kiidätti kyseiseen ravintolaan, Norte Grilliin. Opas toi meidät kohteliaasti sateenvarjonsa alla pöytään asti sillä hiostavan sään on juuri katkaissut lyhyt, mutta runsaanlainen sadekuuro. 

Ohjeina saimme vain kellonajan milloin meidät taas haettaisiin. Puolitoista tuntia aikaa nauttia pöydän antimista.

Aloitimme salaateilla. Ja sitten sitä alkoikin tulla. Siis LIHAA, joka on churrascarian idea lyhyesti ja ytimekkäästi. Tarjoilija tarjoilijan jälkeen pyörsi pöytään paistilautasen ja valtaisan veitsen kanssa. Oli nautaa, oli sikaa, oli lammasta, oli maksaa, oli kanaa, oli pihviä, ja sitten kierros alkoikin jo alusta. Hyvin pian täytyi kieltäytyä kaikesta. Tämä oli siis ilmiselvästi lihansyöjän taivas, harmitti kovasti kun en ole perso lihalle enkä edes makustelija. Mutta tuntui niitä löytyvän tässäkin 


ravintolassa, annokset olivat

mahtavia ja liha tuntui maistuvan. Kyytipoikana juotiin litratolkulla olutta, viiniä ja viskiä.

Tarjoilijat esittivät ylpeinä osaamistaan.

Ravintola oli sisustettu 60-luvun henkeen.

Tuskin olimme saaneet viimeiset lihapalat kakisteltua alas ja siemaisseet kupilliset jälkiruokakahvia kun kuljetuksemme saapui ja oli aika jatkaa matkaa illan sambaesitykseen.

Esityspaikka muistutti lähinnä nuorisoseurantaloa, mutta esitys oli sitäkin loisteliaampi. Nautimme sambatansseista ja nuoret, notkeat capoeira-tanssijat veivät täti-ihmisten sydämet mennessään.

Instrumentaaliesityksiä.

Vauhtia ja kuumia rytmejä...

Pukuloistoa ja paljetteja

Duettoja

Komeita uroksia ja lumoavia leidejä

Oli myös suosittua valokuvauttaa itsensä sambatähtien kanssa.

Kaikki hyvä loppuu aina liian nopeasti, eikä tämä ilta ollut suinkaan poikkeus, show loppui ja jäimme fiilistelemään  samban rytmi suonissamme. Löysimme sitten ulkoa kuljetuksemmekin. Takaisin Ipanemalla olimme jo puolenyön jälkeen.

Trendikästä Tallinnassa

TRENDIKÄSTÄ TALLINNASSA




 Tallinnan trendeikkäimmän paikan nykyään kerrotaan olevan Kalatorin kaupunginosa. Tästähän väitteestä piti ottaa selvää. Kaksi vähemmän tutkivaa ja enemmänkin mututuntumalla hutkivaa journalistia lähti tutustumismatkalle Kalatoriin.


Ohjeet olivat selvät: ratikalla satamasta Telliskiven pysäkille ja siellä sitten olisi kaikenlaista katsottavaa, maisteltavaa ja ostettavaa.
Ratikkapysäkille oli kuitenkin pitkä matka, joten menimme taksilla, mikä olikin ihan hyvä ratkaisu sillä kuljettajan lisäksi saimme hänestä jonkin sortin oppaan, tosin aika vastahakoisen.  Kuljettaja esitteli meille aluetta tuhahdellen, saatesanoin:
- No tämäkös se sitten on hienoa?
- Upeita taloja vai?
- Enkö saisi viedä teitä johonkin kunnon ravintolaan? Tiedän monta mukavaa ravintolaa Vanhassa kaupungissa, täällä en tiedä ainuttakaan.

Talojen(kin) kauneus on katsojan silmässä ja meidän kuljettajamme näki talot vain vanhoina tehtaina, ammusvarastoina ja makasiineina.

Osa taloista on koristeltu värikkäästi

Koirat ovat tervetulleita kun osaavat käyttäytyä

Tienviitoissa oli päädytty öljytynnyrien uusiokäyttöön.

Löysimme kolme potentiaalista ruokapaikkaa. Ensimmäisen, Foody Allenin, kyltti oli houkutteleva, mutta ravintola   oli kolkohkoon tyyliin sisustettu ja ainakin senhetkinen ruokalista rajoittui pikkupurtavaan.





Seuraava, lupaavannäköinen kohde oli Kivi, paper, käärid. Valitettavasti se oli kuitenkin jo sulkenut ovensa siltä päivältä. Turhaanpa kolkuttelimme ovia.



Kolmannessa paikassa tärppäsi.  Ravintola Lendav taldrik toivotti meidät tervetulleiksi.
Ravintolan sisustuksessa on turvauduttu kierrätysmateriaaliin.

 Kaapelikeloista voi tehdä pöytiä.



Ja kuormalavoista sohvia.

Vanhat emalimukit voivat toimia ruokailuvälineiden säilytyspaikkana.

Kuormalavoista saa vähän tuunattuina oivallisia istuimia. Pari tyynyä ja istumamukavuus on taattu.

Palvelu ravintolassa oli reipasta ja ystävällistä. Ruoka oli intialaista tulista tai vähän miedompaa currya. Listalla oli mm. tandoorikanaa ja tikka masalaa. Paikka on tunnettu myös minttukastikkeestaan. Ruoka oli erinomaista, palvelu ystävällistä ja nopeaa.


Alueella on myös putiikkeja, niistäkin osa oli jo sulkenut ovensa tänä syksyisenä iltana. Kävimme parissa lahjaputiikissa ja antikvariaatissa. Hintataso oli suomalaista tasoa, siis kallista. Moni pikkuputiikki varmaankin kaatuu odotellessaan turistien invaasiota.
Kaikenkaikkiaan Teeliskivi on kuitenkin alue josta varmasti vielä kuullaan paljonkin,

Lyon 23.4.-29.4.2016

MÄÄRÄNPÄÄNÄ LYON

Lyon sijaitsee itäisessä Ranskassa. Asukasluku on 472.000, ympäristökunnat mukaanluettuna yli miljoonan. Winnovan tekniikan rakennuspuolen opiskelijoilla on ollut jo useita vuosia vaihtoa Ecole La Mache-koulun kanssa.
Matkustan Lyoniin kahden opiskelijan Matiaksen ja Veikan kanssa. Pojat jäävät työssäoppimaan neljäksi viikoksi. Itse olen paikalla viikon verran. Tämä työssäoppimisjakso kuuluu QWin2-apurahan piiriin.

23.4. lauantai  MATKAPÄIVÄ

Raumalta kun maailmalle lähtee ja julkisilla kulkee niin matkoihin menee aina kokonainen päivä. Tässä tapauksessa enemmän sillä jouduimme lähtemään sillä ainoalla mahdollisella bussilla jo edellisen vuorokauden puolella,  odottelemaan lentokentällä ja vaihtamaan konetta Istanbulissa. Vihdoin saavuimme perille Lyoniin missä poikien kaverit hakevat heidät lentokentältä. Minä jatkan junalla Lyoniin ja konduktööriltä tietä kysyttyäni löydän varatun hotellihuoneeni läheltä rautatieasemaa.

24.4. sunnuntai KAUPUNKIPÄIVÄ

Koska koulu on luonnollisesti sunnuntaina suljettu voinkin käyttää koko päivän kaupungin nähtävyyksiin tutustuen. Kävelen siis  reippaasti vanhaan kaupunkiin. Lyonin  rakennuskaava on mielenkiintoinen sillä kaupungin halki virtaa peräti kaksi jokea, Saône ja Rhône. Tai oikeastaan yksi haaroittunut joki niin,  että keskelle kaupunkia jää saarelma. Ilma oli aurinkoinen, mutta tuulinen. Lämmintäkin on varmasti ollut sillä kaikki kukat ovat jo täydessä loistossaan.
Vanhassa kaupungissa tutustun vanhoihin katedraaleihin, suurin niistä on Lyon Cathedral. Sen edessä on menossa performanssi; rivi valkopukuisia morsiamia istuu syömässä raakaa lihaa, välillä he kulauttavat verta laseista. Puheita pidetään- ranskaksi. Ymmärrän, että kyse on hyötyeläinten huonosta kohtelusta - tai sitten ei eläimiä saisi käyttää ravinnoksi  lainkaan.

 Lyon Cathedral

Place Bellecour. Ludvig XIV ratsailla

Amphitheatre 

 Hautausmaavierailuakaan ei voinut jättää väliin

 Vierailu viisikerroksisessa miniatyyri- ja elokuvamuseossa. Siinähän se iltapäivä kuluu kun Ranskassa kaikki kaupat ovat sunnuntaisin kiinni.

25.4. maanantai TYÖPÄIVÄ. Kartta käteen ja koululle. Matkaa tulee hotellistani 3 kilometriä, ei siis ihan mikään keskustakoulu.

Ecole la Mache

Koulu on nimeltään La Mache

Tapaan Tatiana Rupcikin joka on koulun kv-koordinaattori. Tatiana on kiireinen, hän on palannut lomalta edellisenä iltana ja paperit ovat vasta valmisteluvaiheessa. Vietän aikaani poikien Matiaksen ja Veikan kanssa ja  sitten lähdemme Tatianan kanssa kiertokäynnille kouluun. Miksi me kahdestaan; pojat ovat olleet koulussa aikaisemminkin, heille koulu on jo tuttu.

Lounaan jälkeen lähdemme tutustumaan poikien tulevaan työpaikkaan, minä, pojat, Tatiana ja Rafael (minulle jo Suomenvierailuistaan tuttu). Menemme autolla ja matka tuntuu aika pitkältä, mutta raitiovaunu ajaa kuitenkin sinne asti, joten pojat voivat käyttää sitä.

Firma on nimeltään AASI eli AltéAd Argol Solutions.

Työnjohtaja kävelee turvaliivissä jonka selässä lukee suurilla kirjaimilla AASI, me hihitteeimme hänen takanaan. Hihittely loppuu kun meillekin annettaan AASI-liivi päällepantavaksi.

Firma valmistaa puisia ja vanerisia pakkauskehikoita. Pojat vaikuttavat tyytyväisiltä. Seuraavava aamuna alkaisivat työt.

Viikon päästä pojat tosin huomaavat ettei työ ollut tarpeeksi haasteelliata ja pääsevät uuteen firmaan.

 

26.4. VAIHTARIPÄIVÄ tiistaina olen jälleen koululla kello yhdeksän ja nyt ilman poikia. Seuraa saapuu kuitenkin pian sillä Tatiana käy hakemassa saksalaisen ryhmän rautatieasemalta. Ranskalaiset ovat vierailleet aikaisemmin Frankfurtissa, Heinrich-Kleyer-schulessa ja oppilaat tuntevat toisensa. Esittelyt ja keskusteluharjoitukset sujuvat kadehdittavan sutkakkaasti. Oppilailla on runsaasti keskusteltavaa keskenään. Opettajia oli mukana kaksi, englanninopettaja Markus ja Johann, joka on ranskankielen tulkki. 

Harjoitusten jälkeen kiertelemme koululla ja syömme lounasta. Tässä koulussa oli tunnin lounastauko,  Tatiana ei ehdi lounaalle sillä AASIsta soitetaan ja ilmoitetaan, että työsopimukset täytyy kääntää ranskaksi. Heti.

Tatiana ja pojat

Johann lupaa näyttää meille maalauksia. Ne osoittautivat maalatuiksi talonseiniksi joita löytyy muutaman korttelin päästä.
Iltapäivällä oppilaat urheilevat ja pelaavat keskenään. On tarjolla pingistä, jalkapalloa ja muita pelejä.
Illalla on ravintolaillallinen  opettajille.


26.4.keskiviikkona menen suoraan Vanhassa kaupungissa sijaitsevalle kukkulalle Notre Dame de Fournviereen. Olen tosin siellä jo käväissyt mutta nyt meillä on opas ja pääsemme kaikkiin kerroksiin, myös katolle. Sen jälkeen oppaamme, koulun opettaja kierrättää meitä amfiteatterissa ja kaupungilla, käymme myös silkkivärjäämössä. Oppilaat saavat vapaa-aikaa lounasta ja ostoksia varten. Opettajat menevät lounaalle erääseen keskustan ravintolaan.
Lounastunnin jälkeen yhytämme taas opiskelijat koska vuorossa on kaupungintalovierailu. Kaupungintalo oli vanha ja arvokas. Ensin nautiskellaan talon antimista, kahvista, mehusta ja erilaisista kakuista, sen jälkeen opas kierrättää meitä saleissa.
Illalla oppilailla oli illanvietto, mutta siihen en osallistu. Matkustan metrolla hotelliini.

Basilica Notre Dame de Fourviere

 Näkymät basilican katolta

Silkkivärjäämö

Johan ja luokka Kaupungintalolla ihmettelemässä

Jono Kaupungintalolle

27.4. MATKAPÄIVÄ Koneeni lähtee puoleltapäivin joten nautiskelen rauhassa aamiaisen ja lähden sitten junalle päästäkseni lentoasemalle. Koneen vaihto on taas Istanbulissa. Siellä on aikaa pikku ostoksille. Helsingissä ollaan puoleltaöin ja bussilla pääsee vain Turkuun asti jossa yövyn ja jatkan aamulla matkaa Raumalle.