Matkailuvuosi 2017 ei mennyt niinkuin kaavailin

Haluaisin todellakin hehkuttaa, että 2017 oli mahtava matkavuosi, mutta eihän vuosi nyt ihan suunnitelmien mukaisesti mennyt.
Vuoden alkuunhan oli kaavailtu ja jo tilattukin Etelä-Amerikan risteily, Buenos Aires, Iguazu ja paljon muuta odottivat, mutta kuinkas sitten kävikään?
Tammikuun alussa jouduin leikkaukseen kun verkkokalvoni vain äkkiä irtosi. Siitä alkoi viikkokausia jatkuva asentohoito, joka tarkoitti riippumista pää alaspäin. Ei saanut lukea mitään, ei koskea tietokoneeseen, ei katsoa tv:tä ja pahinta kaikesta, ei astua lentokoneeseen. Silmään oli näet leikkauksessa pumpattu kaasua ja sen häviäminen kesti kaiken kaikkiaan 3 kuukautta. Siksi matkavuoteni alkoi vasta huhtikuussa, no kerran kävin ennen sitä Tukholmassa - laivalla tietenkin.

Vuoden paras hiekkaranta oli Santa Mariassa Kap Verdellä

Vuoden eksoottisin  kohde oli varmastikin Kap Verde


Huhtikuussa sitten pääsin vihdoin matkaan, Afrikka veti puoleensa, niinpä sieppasin äkkilähdön Kap Verdelle. Mukaan seuraksi lähti reissutätini lue tästä
Ja kun pää oli saatu avatuksi oli huhtikuussa vuorossa tyttöjen matka Kiovaan Euroviisuja katsomaan. Mutta eikös onnettomuusputki jatkunut, kaaduin lenkkipolulla ja käsivarteni murtui, se ei tosin estänyt minua lähtemästä matkaan käsi kantositeessä. Kiova oli kaikin puolin mukava tuttavuus, täynnä kauniita kirkkoja ja luostareita, lisäksi hintataso yllätti positiivisesti lue tästä
Tulimme siellä Kiovassa sitten lyöneeksi vedon, että lähdemme vuonna 2018 voittajamaahan seuraamaan kisoja ja Salvadorhan vei voiton Portugaliin, joten olihan veto lunastettava ja lennot  toukokuiseen Lissaboniin onkin jo 
varattuna.

 
Vuoden turistikuva pahimmillaan, mutta olihan se Euroviisupokaali kuvattava oikeissa mittasuhteissaan

Toukokuussa ehdin taas käväistä Tukholmassa ja sitten olivatkin vuorossa "lapsilomat", ensin tyttären ja tyttärentyttären kanssa fiilistelylomalla Nizzassa  lue tästä    ja heinäkuussa pojan, miniän ja kolmen tenavan kanssa ihan kunnon rantalomalla Sardiniassa. Lastenlasten kanssa käytetty aika on aina laatuaikaa.

Kaupunkien kestosuosikki  oli Nizza


Ah, noita auringonlaskuja Sardiniassa, tässä ilmiselvästi vuoden auringonlasku

Kesäkuun lopussa oli tarkoitus lähteä aviomiehen kanssa purjehtimaan ja lähdettiinkin, mutta matka katkesi jo Ahvenanmaalle kaasuvaijerin katkeamisen takia ja saimme palailla takaisin telakalle. Pieneksi korvaukseksi lähdimme Gdanskiin kolmen yön minilomalle lue tästä     


    Vuoden kaupunkiristeily tehtiin Gdanskista Sopotiin           

Tämä oli ainoa matka mille aviomies halusi mukaan, hän kun haluaa enemmänkin pysyä Pohjoismaissa. Itse asiassa hän on ilmoittanut, että haluaa enää vain k-kirjaimella alkaviin maihin. Toiveikkaana ehdotin Kambodzaa, mutta sekään ei kelvannut, tähän mennessä hän on ollut mukana Kanarialla, Karibialla ja Kuubassa, seuraavana on kuulemma vuorossa Kanada. Sitä odotellessa...


Syksy alkoi sateisena ja selailin jälleen lentotarjontaa, Balkanille teki mieli ja löysin puoli-ilmaiset lennot Splitiin - sinne siis. Viikko menikin mukavasti Kroatiassa ja Bosniassa kierrellessä lue tästä

Vuoden kansallispuisto oli Krka

Vuoden paras kohde, Mostarin silta

Lokakuussa oli jälleen vuorossa tyttöjen matka, tällä kertaa kävimme Edinburghissa Skotlannissa, positiivinen kokemus tämäkin matka, tutustuimme mm. Edinburghin linnaan, kävimme museoalus Britanniassa ja ehdimme myös pariin konserttiin ja balettiin lue tästä 

Vuoden Kiinnostavin olohuone kuului kuningatar Elisabethille Britannia-aluksella

Aloitin myös Euroopan pääkaupunkien täydennys- ja kertauskurssin, ensimmäiseksi päivitin Oslon. Jotenkin sitä aina ajattelee, että Oslossa on kovin kallista, mutta tämä vierailu ei mitenkään tukenut tuota väitettä. Olivat myös rakentaneet Oslonvuonon rantaan iki-ihanan oopperatalon  lue tästä

Vuoden kaunein rakennus - oopperatalo Oslossa

Vuosi alkoikin jo lähestyä loppuaan, pienen Tallinnaan suuntautuneen balettimatkan jälkeen lähdimme kollegan kanssa Etelä-Afrikkaan pariksi viikoksi.
Tämä lentomatka olikin vuoden pisin, Helsinki-Istanbul-Kapkaupunkiväli tarvitsi yli 10 000 lentokilometriä.
Etelä-Afrikassa ehdimme käydä mm. Robben islandilla ja Hyväntoivonniemellä.

Pidin matkoista jonkinnäköistä tilastoa; lentomatkoja kertyi 24, erilaisia laivamatkoja 10 kpl ja venepäiviä 14. Lisäksi matkoja suoritettiin junalla, bussilla ja henkilöautolla.

Yöpymisiä oli hotellissa  48 kpl, mökissä 33 kpl, sukulaisissa ja tuttavissa, suurin osa omien lasten luona, 9 kpl, omassa veneessä 8 kpl, laivalla 4 kpl, bussissa (onneksi on se yöbussi) 7 kpl, lentokoneessa 2 kpl ja sairaalassa 1 yö.
Kustannuksia en ole laskenut koska olisi vaikeaa laskea mikä on normaalia kulutusta ja mikä taas nimenomaan matkoihin liittyvää. 
Vuoden 2017 aikana tulin vierailleeksi 11 maassa joista Kap Verde ja Etelä-Afrikka olivat uusia tuttavuuksia. Uusia kaupunkeja olivat Kiova, Alghero, Gdansk, Sopot, Edinburgh ja Cape town

Vuoden luontokuvan eläinystävä löytyi parin tunnin matkan päästä Kapkaupungista

Kapkaupungin lumoissa, vuoden suurkaupunki


Fammon vaelteluista voit lukea myös Instasta ja Facesta tai osoitteesta blogit.fi

Hyväntoivonniemen valloittajat

Kapkaupunki sijaitsee Kapin niemimaan pohjoisosassa, niemi itsessään on kaunis karussa jylhyydessään, sen luoteisin kolkka on kaikkien tuntema Hyväntoivonniemi jonne on Kapkaupungista matkaa 70 kilometriä. Oli tietenkin ihan pakko päästä ajelemaan niemen ympäri. Vaihtoehtoja oli ainoastaan kaksi; auton vuokraaminen tai retken osto. Auton vuokraamisen esti kaksi asiaa; vasemmanpuoleinen liikenne ja serpentiinitie. Ostimme siis jälleen retken, siinä oli hyvät ja huonot puolensa, mutta matkaan!
Lähtiessämme Kapkaupungista ajelimme uudehkoa Chapman's Peak Drive-rantatietä pitkin, tie oli maksullinen, sen rakentaminen oli tullut kalliiksi koska se oli louhittu kulkemaan vuorenrinnettä pitkin. Maisemat olivatkin kerrassaan mahtavat, saimme ihailla uskomattomia rotkoja,neulansilmäkurveja ja alhaalla vellovaa vettä.Taustalla kohosi twelve Apostles-vuorijono. Cliftonin seutu oli ökyrikkaiden asuntoaluetta, siellä omistivat huvilan kuljettajan mukaan mm. John Elton ja David Beckham. Tie kiemurteli pisin rantaa ja merenranta valkoisine hiekkoineen jatkui, jatkui ja jatkui...
Talvisin tie kuulemma suljettiin muutamaksi viikoksi kunnostusta varten.

Määränpäämme Cape Point

Ensimmäisen pitemmän tauon pidimme Hout Bayssä. Siellä oli mahdollista tehdä veneellä pieni kierros, jolloin näki paremmin hylkeet, jotka elelevät lahdella ja makailevat luodoilla rannan läheisyydessä. 
Rannalla oli myös lauantain viihteeksi ex tempore-esiintyjiä. Yleensä joukko  esiintyjiä vain pystytti johonkin orkesterin ja tanssi voi alkaa. Palkkiota varten oli tavallisesti lipas tai ruukku. Nämä lapset olivat taitavia ja selvästikin tottuneita esiintymään. 

Katuperformanssi

Hout bay ja hyljepopulaation ylpeä edustaja

Noorhoek on surffiranta, se on sekä surffaajien että haiden suosiossa. Siksi siellä onkin haivahdit

Hyväntoivonniemi löydettiin kun Bartolomeus Dias etsi tietä Intiaan, meri myrskysi ja Bartolomeus nimesi sen Cabo das Tormentaksi (myrskyjen niemi), myöhemmin kuitenkin Portugalin kuningas kutsui sitä nimellä Cabo da Boa (hyvän toivon niemi) koska se herätti toivon löytää Intia ja tämän maan kallisarvoiset mausteet.
Itse asiassa hyrskyt ja tyrskyt ovat niemenkärjessä tavallisia, se taas johtuu siitä, että täällä kohtaavat Atlannin kylmät merivirrat ja Intian valtameren lämmin vesi.
Alueelle jolla sijaitsevat Hyväntoivonniemi ja Cape Point oli pääsymaksu, kun tästä viimeisestä esteestä oli päästy tiivistyi jännitys - kohta olisimme perillä. Yllätykseksemme alueella vilistivät paviaanit, auton ikkunat piti sulkea sillä paviaanit ovat kuulemma persoja ruoalle ja vikkeliä nappaamaan herkkuja. Ne istahtivat autojen katolle odottamaan, että ovet avattaisiin ja, että ne pääsisivät käsiksi auton sisältöön. Paviaanit ja ihmiset ovat joutuneet ikävään konfliktiin keskenään, häirikköuroksia onkin vangittu ja tapettu mikä puolestaan on johtanut ongelmiin kannan sisäisessä hierarkiassa. Luonto vastaan ihminen - vaikea yhtälö.
Toinen yllätyseläin oli strutsi, nämä jättilinnut laidunsivat tien vieressä.

Retkipäivänäkään ei ollut ihan tuuletonta

Se pakollinen kuva Hyväntoivonniemeltä, Afrikan lounaiskolkasta. Tälle kyltille on useinmiten tungosta.



Hyväntoivonniemeltä olisi mennyt polku Cape pointiin, mutta me menimme autolla aikataulumme vuoksi. Samasta syystä emme ehtineet kiivetä jalkaisin majakalle Cape pointissa. Tämä kiire oli niitä retken huonoja puolia. No, ylös pääsi myös  funikulaarilla ja pääteasemalta majakalle oli vain muutamat portaat. Majakan paikka huipulla, oli osoittautunut huonoksi valinnaksi, se peittyy usein sumuun, siksi alemmaksi olikin rakennettu uusi majakka. Tarvetta majakalle ilmiselvästi on, siitä kertoivat laivanhylyt meressä.

Seuraava pysähdyspaikkamme oli Simon's town jossa oli myös kuuluisa Boulder's beach-hiekkaranta. Ruokailun lisäksi menimme mekin katselemaan rannan vetonauloja, afrikanpingviinejä.
Tyhmää vähän narutettiin, meidät ohjattiin lippuluukulle mistä sai ostaa lipun pingviininkatselupolulle. Siellä ne kyhjöttivät hiekassa tuulen tuivertaessa. False Bay on pingviinien suojelualuetta ja ainoa alue Afrikassa missä näitä uhanalaisia pingviinejä esiintyy. Yhdestä pariskunnasta alkanut populaatio kasvoi runsaassa 30 vuodessa pariin tuhanteen, mutta on taas hiipumaan päin. Syitä ovat mm troolikalastus mikä vie merestä pingviinien ruuan, sardellit ja anjovikset. Toinen syy on ekologinen loukku, meren lämpiämisen myötä sardellit ovat siirtyneet kauemmaksi avomerelle, tätä eivät varsinkaan nuoret pingviinit ymmärrä, niillä on vaikeuksia saada tarpeeksi ravintoa. Pingviinejä yritetään kuitenkin auttaa, tänne pääsee esim. vapaaehtoistyöntekijäksi.
Pingviinejä oli tällä rannalla runsas populaatio, niitä olisi toki nähnyt muuallakin kuin sitä varten rakennetulla katselupolulla. Luulen kuitenkin, että enemmän pingviinejä häiritsi pöllyävä hiekka kuin niitä tirkistelevät ihmiset.

Nuori pingviini jonka höyhenpeite on vielä ruskea ja pörröinen

Viimeisenä kohteenamme oli Kirstenboschin puutarha 13 kilometrin päässä Kapkaupungista. Se on maailmanperintökohde joka levittäytyy valtavalle, 36 hehtaarin alueelle. Kasveja täällä on yli 7000, puutarha on myös oivallinen retkikohde, sunnuntaisin alueella pidetään konsertteja. Puutarhasta löytyy vain kotimaisia kasveja ja ne on jaoteltu alueittain. Täällä on myös erilaisia variaatioita  Etelä-Afrikan kansalliskukasta  proteasta, niitä on monen värisiä ja monen kokoisia. Eipä silti, proteaa pystyy kyllä ihailemaan myös tienvierustoilla. Alueelle rakennetulta  kävelysillalta sai lintuperspektiivikuvan kasvistosta eikä törmännyt käärmeihin joita esiteltiin kuvatauluissa.

Keltainen protea

Tätä oli Kapin niemimaa, henkeäsalpaavia maisemia, runsasta flooraa ja ennen kaikkea faunaa. Niemimaan valloittajia olivat eläimet. Kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa mikäli sattuu huudeille.

Seuraa Fammon vaeltelua myös Instassa ja Facebookissa
Löydät Fammon myös sivulta Blogit.fi

Mikä on township?

Kapkaupunki on todella kaunis kaupunki, siellä on ihastuttavia vuoria, valkohiekkaista rantaa ja kaunista arkkitehtuuria. Kuitenkin -  mikäli on lähtenyt etsimään aitoa Afrikkaa niin saa pettyä, Kapkaupunki tuntuu infrastruktuuriltaan aivan joltain amerikkalaiselta kaupungilta. Mutta ei sittenkään, vaikka kaupunki on edustava ja puleerattu täytyy vain  ajaa kymmenisen kilometriä kaupungin ulkopuolelle niin siellä alkavat mittavat, värillisten asuttamat lähiöt, townshipit. Näinhän niitä kutsutaan, oikea nimitys olisi slummi.
Suurimmassa townshipissä, Khayelitshassa asuu yli miljoona asukasta, se on aika paljon kun Kapkaupungin koko asukasluku on noin 4 miljoonaa. Ajettaessa asuinalueen ohi pitkin moottoritietä jatkuu slummialue kilometrikaupalla. Alueen alussa on valtion rakentamia ja vuokraamia kahden huoneen huoneistoja, mutta mitä pidemmälle mennään sitä surkeammiksi muuttuvat talot. Tavallisimmat rakennusmateriaalit näyttävät olevan aaltopelti, laudanpalat ja muovi. 
Aikaisemmin mustat asuivat kantakaupungissa, kuuluisin asuinalue oli District six, kaupunki oli nimittäin jaettu kuuteen kaupunginosaan. Apartheid-politiikkaa viljelevä hallitus teki sitten 60-luvulla päätöksen siirtää värilliset kaupungin ulkopuolelle satelliittilähiöihin, District six tyhjennettiin ja raivaustraktorit tasasivat koko alueen. Jotta värilliset voivat käydä töissä kaupungissa tarvitsivat he passit, jotka sallivat heidän oleskella kaupungissa työpäivän ajan. Hallitus halusi valkoisille ja värillisille eri työt, koulut ja sairaalat.
Värillisten uudet asuinalueet ovat kaukana kantakaupungista, kun kuitenkin useat käyvät töissä kaupungissa tuottaa se vaikeuksia, bussiyhteydet ovat huonot eikä henkilöautoihin ole varaa. Vaikka Apartheid-politiikka lopetettiin virallisesti Nelson Mandelan tullessa presidentiksi 1994 ei se välttämättä tarkoita, että värillisten olot olisivat paljoakaan parantuneet, he ovat yhä köyhä kansanosa, valkoiset hyvinvoivia ja varakkaita.

Niinkuin minäkään en haluaisi, että takapihalleni tulisi turistilauma päivittelemään niin townshipeihinkään eivät turistit saa mennä yksinään ja tuskin se aina olisi edes turvallista.
Ostimme siis retkenjärjestäjältä opastetun retken townshipiin. Kävimme kahdellakin eri alueella, vanhimmassa, 50 000 asukkaan Langassa ja Gugulethussa. Kuljettaja ja Langan paikallisopas sanoivat olevansa alueelta kotoisin, en ole tosin varma siitä asuiko opas enää alueella.
Kaikki oheiset kuvat ovat Langasta. Ihmisten kuvaamiseen piti pyytää erikseen lupa, minulle riittivät hyvin rakennuksetkin.

 Oma koti kullan kallis

Paikallinen S-market

Joillakin on tarve suojautua. Itse asiassa tämä oli valkoihoisten talo alueella, nykyisin sekin värillisten omistuksessa

Paikallinen kampaamo

Päiväkoti

Vuokratalo jossa etualla vesimittari


Asumuksia oli monenlaisia, oli tiilestä rakennettuja vuokrataloja joissa oli sähköt, juokseva vesi ja wc, sitten oli niitä muita joissa ei ollut mitään mukavuuksia, vain patja lattialla.
Alueella oli muutama pieni kauppa, koulu, päiväkoti ja lääkärin vastaanotto. Tosin lääkäreitä oli vain yksi ja jonot pitkät. Oli myös kanoja paloitteleva mies kaupan ulkopuolella ja pieni tori, jossa myytävänä oli osuuskunnan valmistamia tuotteita turisteille.

Itä-Kapista valuu siirtolaisia ja perheenjäseniä Kapkaupunkiin ja heidätkin pitäisi asuttaa. Heitä varten oli vastaanottokoti jossa yhteen pieneen huoneeseen sijoitettiin kolme perhettä. Kodissa jossa kävimme asui yhteensä 14 henkeä. Vuoteita mahtui huoneeseen kolme, siis yksi perhettä kohden. Ahtaus on erittäin lievä sana kuvaamaan elinoloja näissä asuntoloissa. Jotta pääsisi muuttamaan muualle täytyisi saada töitä, työttömyys huitelee siinä 40% tienoilla.

Pääsimme siis erääseen kotiin sisälle katsomaan oppaan ensin opetettu meille tervehdyksiä ja kohteliaisuusfraaseja zuluksi niin, että pärjäsimme sisällä.
Pääsimme käymään myös lastentarhassa jossa 1-6 vuotiaat esiintyivät meille. Lapset olivat ihanan iloisia ja välittömiä, jokainen olisi halunnut syliin tai ainakin halata.

Päiväkotilapset esiintyivät meille, oikealla paikallisopas

 Vastaanottokoti jossa havaittavissa pienoista ahtautta


Ajelimme myös kauempana sijaitsevaan Gugulethuun jonne emme kuitenkaan jalkautuneet. Tämä township oli vieläkin suurempi kuin Langa, siellä asui noin 100 000 asukasta. Yhteisö näytti mikäli mahdollista vieläkin masentavammalta. 
Vesivessojaan ei alueella ollut, tyhjennettävät latriinisäiliöt olivat arkipäivää.
Apartheid-politiikan loppumisesta on yli 20 vuotta, miten kauan on vielä odotettava ennen kuin värillisten olot paranevat?


Seuraa Fammon vaeltelua myös Instassa ja Facebookissa sekä osoitteessa blogit.fi

Pöytävuorella Kapkaupungissa

Pöytävuori Kapkaupungissa Etelä-Afrikassa kuuluu maailman vanhimpaan vuoristoon, sen iäksi arvioidaan 520 miljoonaa vuotta, siis 6 kertaa Himalajan ikä. Vuoresta näkyvät kuluneet miljoonat ja miljoonat vuodet, se on nimittäin nimensä veroinen, tasainen kuin pöytä.

Jottei puhuttaisi palturia, niin ihan tasainen ei vuori kuitenkaan ole, siinä on nähtävillä muutama huippu, niistä kuuluisin on varmaankin Lion's Head.

Missä tahansa onkaan kaupungissa tai kaupungin ulkopuolella, Pöytävuori kohoaa aina turvallisena horisontissa.

Olosuhteet vuorella ovat usein sumuiset tai tuuliset, kun pilvet peittävät vuoren laen sanovat kaupunkilaiset, että vuoren päällä on pöytäliina.
Vuori on erittäin suosittu kiipeily- ja retkeilykohde, mutta kovalla tuulella sinne ei kannata kiivetä eikä kaapelihissikään silloin ole toiminnassa.

Kaksiviikkoisen vierailumme aikana riitti tuulisia säitä ja vaikka aamulla olisi ollut kirkasta niin jo iltapäivällä pilvet vyöryivät vuoren ylle.

Sitten vihdoin eräänä aurinkoisena ja tyynenä aamuna tilasimme taksin ja suuntasimme Pöytävuorelle. Kumma kyllä, moni muukin oli saanut täsmälleen saman idean, jonotus kesti näet puolisen tuntia. Valitsimme kaapelihissin hikisen, monen tunnin kiipeämisurakan sijaan. Kaapelihissi on rakennettu jo 1929 ja sen vaunuun mahtuu 65 ihmistä. Tuskin meidän vaunussamme niin montaa oli, paljon kuitenkin. Vaunu nousi keinuen yläilmoihin, tällainen non-stop hissi kuljettaa 800 ihmistä tunnissa. Hinta edestakaiselle matkalle oli 290 randia (17,50). Liput olisi voinut ostaa etukäteen netistä, mutta se ei olisi paljoakaan auttanut koska pahin jono oli hissille.

Pöytävuorelta avautuvat mahtavat näkymät

                                Taustalla häämöttää Lion's Head

Ylhäältä vuorelta oli huikeat maisemat. Vuorenseinämät olivat välillä rapautuneet niin, että kiipeäminen olisi ollut mahdollista, välissä oli pystysuoria kallioita. No näiltä uskalikot tietysti laskeutuivat alas valjaiden varassa.
Vuoren laelle oli rakennettu muureja ja polkuja. Reittejä oli kolme erilaista, 15, 30, ja 45 minuutin mittaiset, polut on suunniteltu maisemien ja kukkien ihailemiseen. Kilometrimääriä oli vaikeata arvioida. Väkeä riitti jokaiselle reitille, olihan tämä ensimmäinen aurinkoinen ja tuuleton päivä viikkoon.

Pikkuiset dassiet asustelivat vuorella. Tällaiset murmelinnäköiset eläimet olivat kuin jättiläismarsuja. Tämä minulle aivan uusi tuttavuus on nimeltään tamaani ja sen lähin sukulainen on norsu - yhdennäköisyyttä ei kyllä heti huomaa. Tämän terävähampaisen eläimen ruokkiminen oli ankarasti kielletty.
Linnutkin olivat kovasti kesyjä, lienevätkö turisteihin tottuneita.




Vuorelta löytyi myös  laajahko ravintola kunnon ateriavalikoimineen ja kun viinivaltiossa oltiin niin ateriat nautittiin viinin kera. Pöytävuorelle mentiin selvästikin jos ei koko päiväksi niin ainakin moneksi tunniksi. Olimme tyytyväisiä kun olimme muuttaneet suunnitelmiamme vuoren suhteen. Alkuperäinen suunnitelma kun oli ajella Hop-on, hop off-bussilla ympäri kaupunkia ja vain pistäytyä Pöytävuorella. Vuorelle piti ilmiselvästi varata koko päivä aikaa.

Seuraa Fammon vaeltelua myös Instassa ja Facebookissa
tai  osoitteessa Blogit.fi