Mitä maksoi kuukausi Etelä-Amerikassa

Nyt on koittanut totuuden hetki - mitä maksoi kuukauden irtiotto Etelä-Amerikassa?

Matka alkoi Buenos Airesista, sieltä käväisimme Uruguayn puolella  Colonia del Sacramentossa. Sen jälkeen risteilimme Argentiinan itärantaa Puerto Madryniin josta koukkasimme Falklandin saarten Stanleyhin. Kiersimme Kap Hornin ja käväisimme Ushuaiassa. Olimmekin sitten jo Chilessä jossa retkeilimme Punta Arenasissa, Chacapucossa ja Puerto Monttissa. Vihdoin rantauduimme San Antoniossa josta jatkoimme bussilla Santiagoon. Kaupunkiin tutustuttuamme lensimme takaisin Buenos Airesiin. Takaisin Suomeen lensimme Sao Paolon kautta, jonne jäimmekin jumiin vuorokaudeksi. Kaiken kaikkiaan tämä reissu kesti neljä viikkoa. 

En tee usein näitä budjettiyhteenvetoja, enkä aina edes halua tietää mitä matka tulee maksamaan, viime kädessähän kaikki riippuu omista valinnoista. Haluanko kärvistellä lennot turistiluokassa vai törsäänkö ehkä bisnesluokkaan. Nukunko laitakaupungin hostellissa vaiko viiden tähden ylellisessä hotellissa nähtävyyksien äärellä. 
Matkan suunnitteluvaiheessa haluaa tietenkin saada kaiken ja tietysti kuvainnollisesti Lamborghinin pikku Fiatin hinnalla. Sitten astuvat realiteetit kuvaan, jostakin on luovuttava jos tarkoitus on, että on elämää  myös matkan jälkeen eikä pelkkiä luottokorttilaskuja. Mutta jos todella, todella jotain haluaa on siitä myös oltava valmis maksamaan.

Tämä Etelä-Amerikan risteily oli  tavallisuudesta poikkeava matka ja  halusin nähdä mitä tämä yhteensä neljän viikon matka tuli maksamaan, siksi jaksoin kärsivällisesti kirjata menoja ylös ja laskea hintoja eri valuutoissa. Toivottavasti tästä yhteenvedosta on apua  jollekulle joka laskee budjettia vastaavanlaiselle irtiotolle.

Lentoliput

Lentoliput on pakollinen menoerä mihin tahansa kauemmaksi lähdettäessä. Aloitimme risteilyn  Buenos Airesista ja ensin täytyi luonnollisesti päästä sinne.  Latamin meno-paluuliput maksoivat 727,26. Risteilijäalus jätti meidät San Antonioon, sieltä oli lennettävä takaisin Buenos Airesiin jotta voisi käyttää paluulippunsa. Sky airin hinta oli 106,50. Sky air on paikallinen lentoyhtiö jolla lensin ensimmäistä kertaa. Muuten ihan hyvä lentokokemus paitsi, että koneen lähtö myöhästyi 5 tuntia. Mistä syystä, jää arveluiden varaan. Lentoasemavirkailija oli sitä mieltä, että Argentiinan edellispäivän lentolakko  viivytti koneita niin, että ne kaikki olivat myöhässä vielä seuraavanakin päivänä.  Lentoliput yhteensä 833,76

Lento Andien yli



Risteily

Itse risteily Island Princess-aluksella maksoi 1732,21 (puolikas hytti). Hytti oli ikkunallinen, muttei parveekkeellinen. Mikäli olisin ollut Karibianristeilyllä olisin varmaankin arvostanut parvekkeellista hyttiä, nyt suuri osa matkasta oli tuulista ja välillä koleaakin. Silloin kun oli lämmintä ja aurinkoista saattoi istua kannella, jolla oli uima-allas ja jättiskriini elokuvia varten.
Pakolliset tipit laivalla veloitettiin suoraan luottokortilta 186,00, toisaalta saimme korvausta siitä, että laiva lähti jo aamulla Buenos Airesista eikä vasta iltapäivällä niinkuin piti (108€).
Risteilyn hinta tippeineen 1810,21€

Retket

Laivayhtiön retkiä oli mahdollista varata jo etukäteen ja varasinkin pari luontoretkeä, toisen Puerto Monttiin ja toisen Ushuaiaan. Laivayhtiön retket tuntuivat hintavilta, joten jätin näihin kahteen, hinta yhteensä 192,11€. Muita retkiä otin suoraan satamasta tai kaupungilta, Falklandin saarilla, 17€, Chacabucassa 42,50 ja Argentiinassa 17€. Nämä retket maksoivat yhteensä 76,50. Lisäksi kävin lautalla Uruguayssa, matkaan kuului lautta ja kiertoajelu + kiertokävely. Hinta oli 71,29. Kaikki retket yhteensä kustansivat yhteensä 339,90€.

Buenos Aires - tangon kaupunki

Hotellit

Entäs sitten hotellit? 2 yötä Buenos Airesissa hotelli Waldorfissa 80,08 sekä  2 yötä hotelli Carssonissa 78,55 ja kaksi yötä Santiagossa hotelli Montecarlossa, 126,54 kaikki neljän tähden hotelleja, vaikkakaan eivät ihan vastanneet eurooppalaista tasoa, yhteensä 285,17€. Lisäksi oli otettava hotellihuone Helsingistä myöhäisen Suomeen saapumisen takia, 99,45€. Yön Sao Paolossa maksoi Latamin lentoyhtiö. 
Hotellit varasimme Bookingilta, arvostan hotelleissa keskeistä sijaintia ja nähtävyyksien läheisyyttä. Hotelli Carsson tuotti hienoisen pettymyksen kuluneella kokolattiamatollaan, mutta plussaa oli, että hotellista pääsi korttelin kierrettyään kätevästi Florida-kävelykadulle ja sijainnin takiahan hotelli oli valittukin. Hotelli Waldorf puolestaan oli kätevästi kahden korttelin päässä satamasta mistä lautat Uruguayhin lähtivät. 
Hotellit yhteensä 384,62€ josta minun osuuteni 192,31€

Hotelli Carssonin sisäpiha

Ruokakulut

Syödäkin tietysti täytyy ja ruokailuun saa kulutetuksi ihan millaisia summia tahansa. Risteilyllähän ruokaa sai takuulla kyllikseen ja mitä herkkuja! Me olimme syöneet risteilyaluksella kuin kuningattaret, arvelutti vähän miten sitä taas kahden viikon jälkeen sopeutuu niukempaan ruokailuun. Mitään vaikeuksia ei kuitenkaan ollut, tukeva aamiainen ja myöhäinen lounas riittivät mainiosti. Ruokakaupassa täytyy käydä jo siitäkin syystä, että näkee paikalliset tuotteet ja usein tuleekin ostettua evästä mukaan.Tämä summa sisältää ravintolakulut maapäiviltä, kahvilakulut retkipäiviltä ja ruokakauppaan menneet rahat sen tarkemmin erittelemättä könttänä laskettuna.
Lentokentillä tuli ostettua jotakin turhaakin. Tiedättehän tuon tunteen kun pitää päästä ylimääräisestä valuutasta eroon, pientä määrää on turha vaihtaa takaisin eikä kotiinkaan viitsi viedä koska ei ole varmaa tarvitseeko juuri sitä valuuttaa enää koskaan.
Ruokaa ja virvokkeita yhteensä 219,85€

Kahvilakulttuuria Punta Arenasissa

Muut matkakulut

Lentomatkat eivät tietenkään kattaneet kaikkia matkustuskuluja, lisänä tulivat juna-, bussi- ja taksimaksut. Bussit; 3 Hki-Rauma (miksi 3 lippua? Yksi varattu jäi käyttämättä koska olimme vuorokauden myöhässä)
2 junalippua Vantaa-Hki 
1 bussi San Antonio-Santiago 5,50€
lentokenttäbussit 2x Buenos Airesiin 

taksit; Santiago-lentoasema
Buenos Aires-lentoasema
Buenos Aires hotelli-satama
2x Recoleta-takaisin
Muut matkakulut yhteensä 97,90€



Sekalaiset hallitsemattomat kulut

Ryhmään sekalaiset työnnetään kaikki muut ostokset kuten 1 valokuva,  kaksi museolippua, lippu kansallispuistoon, kaksi postikorttia, sekalaisia tuliaisia, pari dollarin tippiä ja muutama pieni avustus sitä kadulla pyytäville. 
Laivalta ostin myös pari edullista vaatetta jotka eivät pääse mukaan tähän laskelmaan lainkaan. Nämä sekalaiset kulut  muodostivat  56,15 euron potin.
Kauneudenhoitoa ei voi unohtaa matkallakaan. Käsi- ja jalkahoito Santiagossa maksoi 28,00
Kaikki kohdentomattomat kulut yhteensä 84,15€

Koska käytössä oli 7 erilaista valuuttaa joita joutui vaihtamaan ristiin rastiin niin vaihtotappioilta ei voinut välttyä, varsinkin kun joutui vaihtamaan toisinaan kaupoissa ja kahviloissa. Arvaisin, että vaihtotappioista kertyi sievoinen summa, sitä on kuitenkin vaikea lähteä arvioimaan. Totean ainoastaan, että sitä pakostakin tuli.
Siinä taisivatkin kaikki kulut olla, vain yhteenlasku on jäljellä. Nyt rupeaa jo jännittämään. Minun päässälaskutaidollani laskettuna kustannukset yhteensä olivat 3.578,08€. 
Mikäli laskee viikkokustannukset niin saadaan 894,52€ viikossa tai 127€ päivässä. Minkäänlaista tarkkaa budjettiahan  ei lähtiessä ollut, mutta aika lähelle arvasin oikein.

Vertailun vuoksi katsoin mitä matkatoimiston vastaava kahden viikon risteilymatka  maksoi. Hyttiluokasta riippuen 5500-6500€.

Seuraa Fammon vaeltelua myös Instassa ja Facebookissa 

Köyhän miehen kirsikankukkamatka

Matkailija joka vähänkin seuraa ympäristöään ei voi välttyä kuulemasta tiettyjä kuluneita kliseitä kuten:

-nähdä Napoli ja kuolla
-kaikki tiet vievät Roomaan
-Portugalin huhtikuu
-Paris is always a good idea
-kirsikankukkien Japani

Tällaiset sanonnat jäävät ikävällä tavalla mielen sopukoihin ja ennen pitkää huomaa, että on ihan pakko matkustaa Pariisiin vaikka oli suunnitellut menevänsä Joensuuhun tai huomaa istuvansa yllättäen huhtikuussa lentokoneessa matkalla Portugaliin vaikka vuosiloma on vasta kesäkuussa. 

Huhtikuu on myös sitä  auvoisaa aikaa jolloin koko Japanin sanotaan olevan täynnä kirsikankukkia. Antaessaan hiemankin ajatustensa harhailla huomaa äkisti sairastuneensa akuuttiin kirsikankukkakuumeeseen. Kaipuu tuoksuvaan kirsikankukkamereen kasvaa kasvamistaan. Nyt on aika nähdä ne kuuluisat kirsikankukat, ensi vuodesta ei kukaan tiedä, vaikkemme olisi edes elossa, potilas järkeilee vastoin tosiasiaa ettei hänellä ole kummempaa tautia kuin ylipaino ja lattajalka. Paitsi tietysti se kirsikankukkakuume.

Lääke tähän kalvavaan tautiin on tietysti tiedossa, se on astelu tietokoneen hakukoneelle. Nopea haku osoittaa kuitenkin kylmän tosiasian, alle viidensadan eivät lentoliput Japaniin irtoa. Ja jopa intohimoisimmankin kirsikankukkafanin täytyy myös asua jossain Japanissa viipyessään. Nopea kurkistus oman tilin saldoon voi antaa niin surkean tuloksen, että lennonvaraussivun voi saman tien sulkea. Mikä neuvoksi?

Vastaus kysymykseen on köyhän miehen kirsikankukkamatka. Se suuntautuu, mihinkäs muualle kuin  lahden taakse naapurimaahamme Ruotsiin. Vain yö laivalla ja aamulla ollaan jo Tukholmassa.  Se yökin ehkä tulee halvaksi vapaalippua käyttämällä, jos itsellä ei ole, voi kysyä kavereilta tai siltä kuuluisalta naapurin Pekalta.
Tukholman satamasta suunnataan sitten suoraan Kungsträdgårdeniin. Mikäli halutaan nopeaa lievitystä kirsikankukkakuumeeseen otetaan  metro. Mikäli halutaan vielä hetki unelmoida kukista ennen lopullista kliimaksia kävellään koko matka himoittuun kohteeseen.
Yllättäen ollaankin sitten perillä Kungsträdgårdenin puistossa ja koko aaltoileva kirsikankukkameri avautuu  sairaspolon eteen.
Sitten vain nautitaan parantavasta rohdosta. Seistään kirsikkapuun alla, oksat kaareutuvat yläpuolella taipuen  kukkien painon alla. Mehiläiset pörräävät iloisina ympäri kukkamerta. Vienon vaaleanpunaiset kukan terälehdet leijailevat alas muodostaen pinkin kukkamaton. Seistään ihan hiljaa ja hengitellään kirsikankukan huumaavaa tuoksua, kuvitellaan, että ollaankin Osakassa.
Tähän paratiisiin voi kuitenkin yllättäen luikerrella käärme. Erilaiset huudot, kuten: Nej, herregud, vad fint! voivat häiritä kirsikankukkanautintoa. Siihenkin on keinonsa. Laitetaan korville kuulokkeet ja kuunnellaan melodista japanilaista musiikkia.

Halutessaan voi potilas  viettää tässä asennossa tuntikausia kunnes on aika palata laivalle ja talvenjälkeiseen kotimaahan josta kirsikankukkia ei löydy. Ei ainakaan ennen kesää.
Jälkitauditkin ovat mahdollisia, on täysin hyväksyttävää ja jopa odotettavissa, että   näin täydellisen kokemuksen jälkeen tuntuukin siltä, että on jotenkin huijannut kun rahaa tai aikaa unelman toteuttamiseen on kulunut tuskin nimeksikään ja on kuitenkin saanut kokonaisvaltaisen elämyksen ja parannuksen tautiin. 
Tästä ei pidä kuitenkaan välittää. Mikäli on saanut ainutlaatuisen kokemuksen vähällä vaivalla istumatta päiväkausia ahtaassa lentokoneen istuimessa ja kärsimättä turvonneista nilkoista ja lukkiutuneista korvista ja lainaamatta rahaa pikavippiyritykseltä, niin on oltava vain tyytyväinen. Mikäli  tältä matkalta jäi jokunen roponen yli niin sen voi antaa omantunnon puhdistamiseksi vaikkapa ilmastonsuojelutalkoisiin.


Seuraa Fammon vaeltelua myös Instassa ja Facebookissa

Travel Thursday Eläimiä matkoillani

Osallistun ensimmäistä kertaa tähän hauskaan Travel Thursday- koosteeseen. Koska aihe on vapaa niin päätin listata matkoillani kohtaamiani ja kuvaamiani eläimiä. Kuvista löytyi  17 kaukana tai lähempänä elävää eläintä. 

Keväällä 2009 kävimme Kiinassa, silloin tuli katsastettua Pekingin eläintarha, se oli kätevästi matkan varrella kun tulimme Kesäpuutarhasta. En ole eläintarhojen ystävä, ahdistuneet eläimet saavat katsojatkin ahdistuneeksi. Tämä eläintarha ei kuitenkaan ollut ollenkaan pahimmasta päästä. Pandoja oli paljon ja ne olivat pirteitä ja leikkisiä. 

Kaivoin tämän vanhan kuvan arkistojen kätköistä sinä päivänä kun kaksi pandanuorta matkasi Ähtäriin ja Suomi nousi hetkiseksi maailmankartalle pandojen uutena kotimaana. Idean kannattavuuteen ja mainosarvoon en tässä vaiheessa rohkene ottaa kantaa. Aika tulee näyttämään oliko tempaus järkevä.

Brasiliassa käydessämme olimme tulleet riippuhissillä ylös Rion Sokeritoppavuorelle, maisemat olivat henkeäsalpaavan kauniit. Nojailin muurinlaitaan kun yhtäkkiä ulkopuolelta kurkisti pörröinen pää. Hyvä etten pompannut viittä metriä taaksepäin. Pieni, utelias olio oli makakiapina ja kun tarkemmin katseli puunlatvoja niin siellähän niitä apinoita rapisteli enemmänkin.

Yllättävä vieras kurkisti kaiteen takaa

Täysin suomalainen kyykäärme on kuvattu Turunmaan saaristossa, Kustavissa. Turunmaan saaristo on paratiisi, mutta paratiisissahan väijyy myös aina käärme. Näin huhtikuussa auringon alkaessa lämmittää kyytkin alkavat heräillä koloissaan missä ne ovat talvehtineet joskus isollakin joukolla ja etsiytyvät loikoilemaan aurinkoisiin paikkoihin. Ikuinen ongelma on käärmeet versus koirat ja pikkulapset, kummatkaan eivät osaa niitä varoa ja niinpä vahinkoja sattuu. Käärmeenpureman saatuaan  pitäisi kiirehtiä lääkäriin, potilas tosin voi olla jossain saaressa venematkojen takana.

Nämä kaverit pörhistelivät museon pihalla Palmasissa. Papukaijat ovat villieläimiä vaikka niitä pidetäänkin lemmikkeinä. Se mitä kaikki lemmikkiä halajavat eivät tiedä on, että papukaijat voivat olla erittäin  kovaäänisiä. Ne huutavat tai kirkuvat jos ne ovat innoissaan, mutta myös jos elämä on tylsää. Kovimmillaan niiden äänenvoimakkuus yltää 135 desibelin tasolle.

Hyönteisosastoa edustaa tämä mehiläinen. Mehiläiset  ovat Suomessa vaaravyöhykkeessä, monesti niitä uhkaa joukkotuho kasvimyrkytyksien lisäuhreina. Ongelma on yleismaailmallinen, yli kolmasosa ruokakasveistamme on sellaisia jotka vaativat mehiläisten pölytystä. Koko mehiläissuvun  kuolema merkitsisi katastrofia maapallon ruokataloudelle.

Kävin Intiassa tiikerisafarilla, kaksi kertaa teimme retken viidakkoon, ensin varhain aamulla ja toisen kerran iltapäivällä. Oppaamme olisi niin mielellään näyttänyt meille  tuon uljaan ja harvinaisen eläimen, mutta meillä ei ollut onnea. Mutta viidakossa oli toki kaikennäköistä muuta elävää, Instagramiin olen ladannut vain tämän peuran. Nyt ihmettelen olinko niin tiikerijahdin lumoissa etten huomioinut tarpeeksi muita eläimiä.  Tiikerisafarista voit halutessasi lukea  tästä

Suhteellisen tuore kuva elefantista Fairy Glenin villieläinpuistosta. Näillä norsuilla oli vartijat. Syitä oli montakin, norsut tekivät vahinkoa ympäröiville viljelyksille jos ne saivat liikkua vapaasti minne tahansa ja öisin ne tarvitsivat suojelua salametsästäjiä vastaan. Syöksyhampaatkin pidetään lyhyinä jotteivat ne kallisarvoisena saaliina houkuttelisi salametsästäjiä. Mikäli haluat lukea lisää tästä reservaatista löydät jutun täältä

Leijonalauma eleli samaisessa safaripuistossa. Näiden leijonien ei tarvinnut metsästää, ne saivat ruoan eteensä. Elämä voisi toisaalta olla tylsää jos vain makailisi savannilla koko päivän vain uneksien antilooppijahdista. Näitä leijonia vaivasi myös hyvinvointiyhteiskunnan vitsaus - liikalihavuus.

Kuvan kirahvi  eleli Senegalin villieläinpuistossa, niitä oli siellä muutama. Nämä kirahvit eivät vähästä hätkähtäneet, jeepit saivat rauhassa ajella metsässä, kirahvit tarkkailivat niitä rauhallisina pitkien silmäripsiensä takaa matkan päästä näykkien välillä kuivia lehtiä puitten oksilta. 

Kirahvi on vaarantunut eläin, niitä on enää n. 170.000 yksilöä. Luku tuntuu ehkä suurelta, mutta kirahveja on neljää eri lajia eivätkä lajit lisäänny keskenään (Wikipedia)

Rannat Gambiassa ovat valkohiekkaisia ja vesi turkoosia. Rannalla ratsastaa prinssi vaalean ratsunsa selässä vahtien merihätään helposti joutuvia neitosia.

Tallinnalainen harmaalokki räntäsateessa. Tämä lokki tuli istuksimaan hotellimme ikkunalaudalle. Ehkäpä sitä harmitti kun ei ollut ajoissa lähtenyt vähän etelämmille talvenviettoseuduille. Omilla siivillään pystyisi lentämään, muttei lähde. Se symbolisoi tosiasiaa, että vaikka täällä välillä on kosteat ja viimaiset oltavat niin jokin täällä kuitenkin pidättelee koko talvenkin yli. Suomen vanhin rengastettu harmaalokki saavutti 33 vuoden iän.

Mirrillä on kissanpäivät Madeiran Funchalissa. Vielä joulukuussa on ihanan lämmintä. Tämä kisuli tapasi tarkkailla minua naapuritalon puutarhasta käsin. Tällä yksilöllä tuntui olevan asiat hyvin, niin ei kuitenkaan ole kaikilla kissoilla, monessa etelä-Euroopan maassa on suunnatton kissapopulaatio. Turistien lähtiessä  ja hotellien sulkiessa ovensa syksyllä kissat kärsivät vilua ja nälkää.

Intia on täynnä lehmiä ja tämä on yksi miljoonista. Tämä lehmä oleskeli hotellimme edessä tavallisesti hiekassa lepäillen. Lehmien kohtalo Intiassa on syödä jätteitä, ne kaivelevat jätekasoja etsien suuhunpantavaa ja syövät nälkäänsä ruoantähteiden seassa muovia. Jokainenhan ymmärtää ettei se ole kovinkaan ravitsevaa tai terveellistä syötävää, päinvastoin se jämähtää ikävästi vatsaan.
Lehmiä hoidetaan niin kauan kuin ne tuottavat, mutta vanhuuden koittaessa ne työnnetään kadulle oman onnensa huomaan.

Eipä silti, hotellimme edessä päivysti myös joukko resuisia kerjäläislapsia. Vaikka katu näytti olevan tyhjä niin jossakin ne lapset päivystivät ja ryntäsivät paikalle kun turistit ilmaantuivat näkösälle. Lapset näyttivät siltä kuin eivät koskaan olisi vaihtaneet vaatteita ja kun sanotaan, etteivät lapset käy koulua kun ansaitsevat kadulla rahaa niin todellakaan nämä lapset eivät varmaankaan olleet ikinä koulusta kuulleetkaan.

Lepäävä lehmä


Joutsenperheeseen kuului kaksi huoltajaa, toinen ei vain näy kuvassa. Joutsenet ovat pariuskollisia ja perustavat kevät kevään jälkeen poikueen saman partnerin kanssa. Tällainen viiden poikasen pentue on suurehko johtuen myös siitä, että usein osa poikueesta joutuu jonkin pedon saaliiksi vaikka vanhemmat vahtivat niitä haukan tavoin. Vai pitäisikö siis sanoa joutsenen tavoin. Tämä joutsenperhe ui Maarianhaminan Itäsatamassa. Pienenä vinkkinä lapsiperheille ja muillekin, siellä on mukava pieneläintarha ja uimaranta.

Joutsenperhe Maarianhaminassa



Kotimaamatkailua parhaimmillaan, retki Honkilahdelle. Paitsi, että Honkilahti on mitä sympaattisin paikkakunta niin matkan tarkoitus oli nähdä lampaita ja tarkoitus oli nimenomaan, että koiranpentu, tässä 11 viikon ikäinen, näkisi niitä. Koiranpennun tärkeä sosiaalistumisperiodi osuu viikoille 7-12 ja noiden viikkojen aikana sen tulisi tutustua muihin kotieläimiin. Kun se tutustuu lampaisiin, ei se myöhemmin hauku eikä pelkää niitä.
Viime kesänä ollessamme Ahvenanmaalla sain todisteen siitä, että oppi oli mennyt perille. Kuljeskelimme Jan Karlsgårdenilla kun koira näki lammaslauman. Sen sijaan, että se olisi haukkunut niitä, koira ryntäsi aitauksen luo, häntä rajusti vispaten se nuuhki ne riemuissaan yksi kerrallaan.

Kotiseutumatkailua parhaimmillaan. Koiranpentu tervehtii lammasemoa Honkilahdella



Apinat - riesa vai siunaus, siitä voi olla montaa mieltä. Joka tapauksessa apinoita riitti  Budu-luolilla Kuala Lumpurin lähellä.
Nämä eivät olleet kauhean ahneita,  mutta toki kaikki kädessä oleva ruoka on parasta syödä itse tai piilottaa tarkkasilmäisiltä apinarosvoilta. 
Budu-luolille oli montasataa jyrkkää porrasta ja periltä löytyi  hindujumalan patsaita ja alttareita, luolat ovatkin suosittu pyhiinvaelluskohde. Myös apinajumala Hanumanille oli omistettu luola, joten nämä ympäriinsä vilistävät kaverit taisivat olla jumalan erityissuojeluksessa.

Serkkupoika nauttii välipalaa


Viimeisen puolen vuoden aikana olen nähnyt enemmän pingviinejä kuin koko aikaisemman elämäni aikana. Niitä on ollut Etelä-Afrikassa, Argentiinassa, Falklandin saarilla ja Chilessä. Pingviini on kuitenkin uhanalainen lintu, se kärsii vesien lämpenemisestä ja saaliin vähenemisestä. Kala- ja äyriäisparvet merissä ovat vähentyneet ja pingviinin on vaikeata löytää ruokaa sieltä missä se on tottunut saalistamaan. Se joutuu menemään yhä kauemmas kalaan ja pesiminen ei onnistu elleivät vuorotellen hautovat pingviinivanhemmat saa tarpeeksi ravintoa. 
Aikaisemmin ongelmana oli myös laivoista mereen laskettava öljy, mutta tämä ongelma on helpottanut laivojen reittien muuttamisen myötä.






Tämä blogikirjoitus on osa Travel Thursday-tempausta jonka järjestäjinä toimivat Vagabonda  ja Travellover  lue tempauksesta lisää  täältä

Minut ja kuvani löytää Instagramista nimellä  @te_strom