Elämä on arvaamatonta eikä koskaan pitäisi ennakolta kertoa suunnitelmistaan. Tämän sain katkerasti kokea kun olin hehkuttanut kaikille Etelä-Amerikan risteilystäni. Risteily oli buukattu, lentoliput tilattu, hotellit katsottu valmiiksi, Iguassun matka suunniteltu, kuukausi siinä menisi.
Ja sitten puuttui kohtalo asiaan. Kukaan ei tiedä mistä kyseinen ilmiö johtuu eikä sitä voi estää. Tammikuun alussa huomasin, että silmässä oli jotakin häikkää, mars silmälääkärille, passitus silmäpolille ja heti operoitavaksi. Verkkokalvo oli irronnut silmästä. Leikkaus sujui hyvin, mutta sen jälkeinen elämä oli tuskien taival. Kahden viikon riiputus pää alaspäin. Kuuteen viikkoon ei lukemista, ei tv:n katselua, ei saunomista, ei minkään nostamista. Ainoana hupina äänikirjat.
Silmään pumpattu kaasu haihtuu kahdeksassa viikossa, sitä ennen ei saa lentää.
Pian on seitsemän viikkoa kulunut, matkat on peruutettu, kaikki muukin toiminta on peruutettu, kaksi kuukautta elämästä on hävinnyt. Plussaldona on, että näkökyky silmässä on tallella. Se on aika suuri plussa. Netissä väitetään, että verkkokalvon irtoama tapahtuu joka 10 000 ihmiselle. Taitaa olla vanhaa tietoa, tuntuuhan sitä muillekin tapahtuvan.
Tämän vuoden ensimmäisessä postauksessani haluan listata viisi asiaa mitä ei koskaan ole tapahtunut neljällä mantereella matkustellessani (Australia puuttuu vielä).
1. En ole koskaan tullut ryöstetyksi
Tämä onnellinen fakta ei johdu siitä, että olisin ollut erityisen pelokas ja varovainen matkoilla liikkuessani. Koska pimeys tulee aikaisin suurimmassa osassa maailmaa, on vaikeata välttyä pimeässä ja autioilla kaduilla kulkemiselta. Olen kuljeskellut yksin öisillä kujilla niin Guatemalassa, Nicaraguassa kuin öisellä Copacabanallakin. Tosin en ole pitänyt näytillä kultakoruja ja kelloja tai olkapäällä tarjolla olevia laukkuja. Ainakaan usein. Tämä varmaan onkin auttanut vaatimattoman vaatetuksen lisäksi. Mitäs ryöstämisen arvoista minulla olisi?
2. Minulta ei ole myöskään koskaan varastettu mitään
Myönnettäköön, että moukan tuuria tämäkin. Olen itse unohtanut kamerani kahvilaan ja myyjä sai sitten juosta kaksi korttelia perässäni kameraani kiikuttaen. Olen myös nuorena liftarina unohtanut laukkuni liftauspaikalle ja kyydin antaja palasi takaisin sitä hakemaan. Ja niinhän se laukku nökötti siellä mihin sen olin hajamielisyyttäni unohtanut.
Moni palveluntarjoaja on yrittänyt pientä ylihinnoittelua ja vedätystä, mutta näitä ei kait lasketa varsinaisiin varkauksiin.
3. Minulle ei ole koskaan matkalla sattunut tapaturmaa
Olen kiltisti maksanut vakuutukseni, joskus on vakuutus ollut turhaan kahdessakin paikassa. Matkoillani on turistiripuli iskenyt minuun kyntensä muutaman kerran. Aika normaalia, olettaisin, mutta tapaturmaa minulle ei ole matkalla sattunut.
4. En ole koskaan myöhästynyt lennolta
No en ole. Olen myöhästynyt junasta, olen myöhästynyt laivasta, olen myöhästynyt bussista, mutta olen pitänyt huolen, että lennoilla olen ollut ajallani. En ole nukkunut liikaa tai juuttunut liikenteeseen. Lennot on joskus peruutettu, joskus aikoja on muutettu, toisinaan lennot ovat olleet myöhässä, joskus lentäjät ovat olleet lakossa. Kerran juutuimme lähtöselvitykseen ja ryntäsimme lähtöportille viime tipassa. Kerran taas yhteyslento odotti tunnin kun edellinen lento oli myöhässä. Tuuria kuitenkin tämäkin etten yhtään lentoa ole vielä missannut.
5. En ole koskaan katunut matkakohdettani
Viimeisenä, vaan ei vähäisimpänä. Joskus olen hetken ihmetellyt: --- Tännekö tuli matkustettua, olikohan tämä järkevä valinta. Kuitenkin, kaikissa paikoissa olen viihtynyt, jokaisessa paikassa on oma erikoisleimansa, omat hyvät puolensa ja jokaisesta kohteesta oppii jotain uutta. Aina ei kannata asua viiden tähden hotellissa ja nauttia all inclusivesta koska maailma on sitä vain harvoille.
