sunnuntai 13. joulukuuta 2015

Syyslomalla Soulissa


SYYSLOMALLA SOULISSA


Syyslomalla olisi ollut monenlaista matkaa tarjolla; työporukan kanssa, lastenlasten kanssa, mutta jo keväällä olin päättänyt lähteä Souliin. Korea oli aina saanut jäädä odottamaan vuoroaan, nyt olisi jo sen aika.
Kun lento vihdoin oli tilattu elokuussa ei päätöstä  enää pystynyt pyörtämään.
Lento oli tällä kertaa Turkish Airlinesin ja välilasku tehtiin Istanbulissa. Sinne ei tosin ehtinyt jäädä ympärilleen katselemaan, vaan yölento Souliin odotti välittömästi. 12 tuntia koneessa merkitsi huonosti nukuttua yötä, turvonneita jalkoja ja liiallista syömistä. Aivan, turkkilaisessa on hyvät ruoat, Kokki, Ekin nimeltään toivotti tervetulleeksi jo koneeseen astuttaessa ja sitten tuotiinkin pöytään jo lämmin pyyhe, ruokalista ja juomistakin olisi saanut jos minkälaista mikäli vain olisi halunnut.

Etelä-Koreassa tungeksii 50 miljoonaa asukasta joista viidesosa asuu Soulissa. Maa rajoittuu Korean demokraattiseen tasavaltaan eli Pohjois-Koreaan. Nämä valtiot kävivät sotaa viisikymmenluvulla ja solmivat sitten aselevon vuonna -53. Tästä vuodesta alkoi monelle perheelle suunnaton tragedia kun osa perheestä tai sukulaisista jäi maailman tarkimmin vartioidun rajan toiselle puolen.

Perillä Soulissa oli kello 6 tuntia edellä, joten oltiin jo aamupäivässä. Ensimmäisen kerran nukahdimme jo lentokenttäjunassa, sitten torkuimme metrossa. Hotellikin löytyi, kylpylähotelli Frazer Suites Insadongin kaupunginosassa.
Tämä kylpylähotelli on vähäsen hintavampi kuin tavalliset hotellit, mutta tätä valintaa emme kertaakaan katuneet, oli tosi ihanaa tulla iltaisin hotellille ja singahtaa kylpytakissa kylpyläosastolle porealtaiden ja saunan pariin. No niin, ei niissä saunoissa itse asiassa viihtynyt, kiukaalle ei voinut heittää edes vettä, mutta porealtaat ja uima-allas olivat sitäkin mukavammat. Sauna olikin vain yli 18-vuotiaille. Suomalaista sellainen naurattaa.

Aasiaan päin mentäessä ensimmäinen päivä on aina vähän väsyttävä aikaerosta ja siitä seuraavasta väsymyksestä johtuen. Tutkimme kuitenkin oman kotikatumme Insadong-kadun ja söimme myös ensimmäisen korealaisen ruoka-annoksemme. Se oli bibimbappia sivukadulla sijaitsevassa kuppilassa. Jo ensimmäisenä iltana saimme tutustua myös kimchiin, korealaiseen, voimakkaasti maustettuun hapankaaliin. Melkein kaikkien ruoka-annosten lisukkeena tarjottiin kimchiä ja puoliraakoja lanttukuutioita. Bibimpapissa on tavallisesti riisiä, vihanneksia  ja usein myös lihaa, päällä on rikottu kananmuna.



Täältäkäsin maailma näyttää niin erilaiselta








Kaikennäköistä herkkua on tarjolla

Tässä pyöritellään hunajamakeisia.

Mitä ei Insadongin kävelykaduilta löydä, sitä ei tarvitakaan. Täällä riittää teesalonkeja, katukeittiöitä ja matkamuistomyymälöitä.







Koulupuvut ovat käytössä Koreassa



Lauantain ohjelmaan kuului mm. temppelialueeseen tutustuminen. Suuret temppelialueet sijaitsivat lähellä asuinaluettamme. Gyeongbokgungin temppelialueelle saavuttuamme olikin siellä sopivasti vahdinvaihtoseremoniat joita jäimme seuraamaan.













Paikallinen nuoriso halusi aina kuvata ja tulla kuvatuksi. Syynä olivat koulutehtävät. Kouluun piti viedä todistusaineistoa siitä, että oli puhunut englantia turistien kanssa.




Nämä opettajat ovat tuoneet koululuokkansa kenttätyöhön temppelialueelle.


Alueen ehkä kuvatuin paviljonki. Ja mikä ettei, maisemat olivat lumoavia.





Nuoriso halusi myös pukeutua kansallispukuihin. Tämä oli yleistä varsinkin viikonloppuna.


Pääsimme seuraamaan myös tanssiesitystä aurinkoisessa syyssäässä.



Emme malttaneet vieläkään lähteä alueelta vaan astelimme Kansallismuseoon. Sieltä löytyi tämä henkilöllisyystodistus joka oli tavallisen pöydän kokoinen. Kätevä pitää povitaskussa - tai sitten ei.






Aurinko laskee lokakuussa aikaisin Soulissakin ja tarvitaan iltavalaistusta. Kuvasta näkyy miten temppelit ovat jääneet kasvavan kaupungin puristuksiin.



Sunnuntaiaamu alkoi outlet-kierroksella. Outletit sijaitsivat suhteellisen kaukana keskustasta, mutta sinne oli järjestetty hotellilta kuljetus. Outletit tuottivat kuitenkin pettymyksen, vaikka alennusprosentit olivat 30-60, niin merkkivaatteet olivat kuitenkin niin hintavia, että jätimme ne suosiolla riippumaan tankoihinsa. Paria vaatetta sentään sovitin. Turha matka.
Päästyämme hotelliin otimme selvää museoista ja teattereista ja lähdimme kävellen matkaan. 
Ensimmäinen pysähdyksemme oli Trick-museossa. Itseään voi siellä kuvata erilaisissa lavastuksissa. Välillä joutui kyllä ryömimään pieniinkin koloihin.







Matka jatkui Myeong-dongiin, se on ruokamarkkinoiden mekka. Katu oli täynnä kaikenlaista kojua. Saatavana oli enimmäkseen friteerattuja ruokia, mutta myös jälkiruokia ja hedelmiä oli myynnissä. Söin friteerattuja katkarapuja.
Onnistuimme saamaan läheisen Nanta-teatterin kassalta teatteriliput kello viiden näytökseen. Sama esitys on ollut ohjelmistossa jo vuosikaudet, esityksessä on kaksoismiehitys. Hupailu tapahtuu ravintolan keittiössä ja se perustuu musisointiin ja akrobatiaan, ei siis haittaa vaikka korean kieli ei meikäläiselle avaudukaan.


Teatteri loppui seitsemältä joten ehdimme vielä tavarataloihin. Sitten kuitenkin pimeys teki tepposet, emme löytäneet oikeaa tietä hotellille, oli otettava metro, mikä sinällään on aina luotettava keino. Ja vielä ehdimme kylpyläänkin vaikka kello jo lähenteli puoliyötä.




 Maanantain suuri tapahtuma oli vierailu K-popstudiolla. Olimme saaneet kutsun studioille jotka sijaitsivat Gangnamissa. Matka jännitti vähän, kuinkahan kauan se veisi, ehdimmekö ajoissa. No ehdimme, metrolla matka ei kestänyt tuntiakaan ja ehdimme vielä aamukahvillekin läheiseen kuppilaan. Kun olimme näyttäneet passimme ohjattiin meidät sisään. Ulos jäi kiltisti odottamaan lauma pikkutyttöjä jotka toivoivat näkevänsä vilahduksen idolistaan. Ohjelmassa oli tutustuminen studioihin ja mikä parasta tanssiharjoituksia. Jokaisella tanssijalla oli assistentti mukanaan - turha mainitakaan, että minä olin se assistentti.









Saimme tutustua teini-ikäisten artistien pukeutumishuoneisiin ja äänitysstudioihin. Itseään voi kuvauttaa suurten pahvinukkien kanssa aitojen idolien puutteessa. Varmaankin monelle fanille tämä olisi ollut maanpäällinen taivas.
Minäkin menin mukaan tanssiharjoituksiin, ensin pysyinkin mukana liikkeissä, mutta sitten alkoivat maahan-alas-kieri-ylös-liikkeet ja nämä kremppapolvet sanoivat hetimiten yhteistyösopimuksensa irti. Siirryin suosiolla kannustusjoukkoihin.



 


Kappale oli Girls Generationin
Catch Me If You Can.


Jotkut olivat selvästi harjoitelleet sitä aikaisemmin - muutamia tunteja, jollei viikkoja.

Kaikki loppuu aikanaan ja niin loppui tanssituntikin. Tiemme vei kulttuuritalolle. Koska oli maanantai oli taidemuseo tavanmukaisesti kiinni. Kulttuuritalolla oli kuitenkin muotimessut ja liikenne oli sen mukaista.





Viereisessä kulttuuripuistossa oli satoja ledejä jotka näyttivät pimeässä valtaisalta valomereltä.








Koska jalkamme olivat rasittuneet kaikesta kävelystä poikkesimme Insadong-kadun hierontasalonkiin. Siellä oli myös suuri kala-allas, jossa pikkukalat hoitivat jalkoja syömällä niistä irtoavaa ihosolukkoa. Puolen tunnin hoito 9000 wonilla (n. 7€), no kannatti kokeilla. Ja sitten spahan lillumaan.







Tiistaina en halunnut herätä herätyskellon soittoon, olihan minulla loma. Laitoin vielä ovelle lapun - Do not disturb, niin ettei "housekeeping"kään herättäisi ja niin siinä sitten kävi, että heräsin vasta kymmenen jälkeen. En muista toista yhtä uneliasta aamua. Tietysti täytyy ottaa huomioon, että sisäinen kelloni oli tässä vaiheessa sangen ymmällään kaikista muutoksista.
Tämä oli hyvä päivä lähteä tutkimaan vanhoja kyliä, niitä kutsutaan nimellä Culture village ja lähimpään Bukchon Hanok Villageen oli kävelymatka. Matkaan.




Kylä oli idyllinen vanhoine taloineen ja jyrkkine katuineen. Alueella oli taidegallerioita ja pikku putiikkeja





 Yksi putiikeista vuokrasi korealaisia pukuja. Niitä sai sovittaa ja tietysti kuvata eri ympäristöissä. Aikaakin annettiin runsaasti. Minä valitsin puvun vaalean lilan värisenä.




Haikein mielin jätimme Buhchon Hanok Villagen ja matkasimme metrolla Namdaemuniin, jossa oli suuret markkinat, Tarjolla oli kaikenlaista; vaatteista, koruista ja käyttöhyödykkeistä ruokatarvikkeisiin. Lounastimme myös alueen ravintolassa. Vuorossa oli perinneruoka bulgog.
Namdaemunista kävelimme Soul Stationille, mikä on keskusasema. Siellä täytyi tietysti tsekata pari tavarataloa. Koska kello jo lähenteli yhdeksää kiinnitti huomiotamme suuri kodittomien joukko joka oli asettunut nukkumaan pahvien päälle kuka mihinkin. Suurin joukko oli kuitenkin rivissä asematunnelissa. Arvatenkin nämä henkilöt ajetaan pois metrokäytävistä kun metro yöllä suljetaan. Vaikka lämpötila vielä iltasella kipusi lähelle kahtakymmentä niin tulee se talvi Koreaankin, onkohan Koreassa minkäänlaisia yömajoja!
Oma, kodikas hotellihuone olikin äkkiä ahdistava ajatus.

Keskiviikko koitti yhtä aurinkoisena kuin muutkin päivät. Oli tarkoitus lähteä katsomaan muuria. Muuri on rakennettu kaupungin suojaksi hyökkäyksiä vastaan 1300-luvun lopussa ja sitä on jäljellä paikka paikoin yhteensä n. 20 km. Namdaemunilla on mm. komea muurin portti. 


Otimme metron City Hallin pysäkille ja suuntasimme kohden muuria kävelykatua pitkin. Katu oli nimeltään Stonewall walkway. Suunnitelmat menivät pian uusiksi koska kadulta löytyi niin paljon mielenkiintoista; oli katukonsertti, vastustamattomia kahviloita, mielenosoitus ja Miso-teatteri. Teatteri oli kiinni, mutta siivoojadaamit näyttivät meille puhelimen mistä voi soittaa ja tilata lippuja. Saimme liput iltanäytökseen. Vietimmekin sitten koko päivän tässä kaupunginosassa käyden kahdessa taidemuseossa ja tietysti temppelialueella. Tämänpäiväinen temppeli oli nimeltään Decksugung Palace.




Naisten mielenosoitus menossa, arvoitukseksi jäi mitä vastaan tai minkä puolesta.




Katumusisointia.



Taidemuseossa oli feminisminäyttely Fantasia, sekä Chun Kyung-jan näyttely Eternal Narcissist





Klassisen taiteen museo






Joku päivä on aina viimeinen ja tämän matkan kohdalla se oli käsillä. Mutta ei hätää, kone lähtisi vasta puolenyön maissa joten jätimme laukut hotellin säilytykseen ja suuntasimme kaupungille.
Vielä oli yksi temppelialue käymättä. Tämä alue Changdeokgung, on ehkä suurin temppelialueista, lisäksi se on valittu maailmanperintökohteeksi. Sen viehätystä lisää siihen kuuluva Salainen puutarha mikä on valtaisa alue lukemattomine huvimajoineen ja rehevine puutarhoineen. Alueelle pääsi vain oppaan seurassa erityismaksusta. Alue oli tarkoitettu varsinkin naisten käytettäväksi, mutta jokaisella hallitsijalla tuntui olleen oma suosikkimajansa puistossa.













Salaisessa puutarhassa löytyi rauhallinen kolkka jokaiselle halukkaalle.


Insadongin kävelykadulla Insadong-gilillä tuhlasimme sitten tuliaisiin kaikki jäljellejääneet wonit, söimme tukevan pelmeniaterian ja istuksimme vielä teesalongissa kunnes oli aika hakea hotellilta tavarat ja aloittaa metro-junarumba Incheonin lentokentälle. Täytyy sanoa, että pikkukaupungin liikenteeseen tottuneena olisi vaikea tottua tällaisen 10-miljoonaisen kaupungin siirtymisiin paikasta toiseen, pitkiin kävelymatkoihin metrolinjojen välillä ja ruuhkaisiin juniin.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti